Jekkula

Ruokailutottumuksia

2012-01-28T13:01:00.000+02:00

Huomasin, etten ole kertonut juurikaan poikien ruokailutottumuksista, joten tässä siitä sananen:

Pojat syövät kahdesti päivässä, mutta eivät koskaan samaan aikaan. Joskus aamuruoka venyy iltapäivään ja iltaruoka menee usein yli puolenyön. Ruoka tulee säännöllisen epäsäännöllisesti. Oikeastaan tämä on hyvä ratkaisu siinäkin mielessä, että pojat on sopeutuneet meidän aikatauluihin, eikä ne sillä tietyllä kellonlyömällä ole ruokaa odottamassa.

Tällä hetkellä kumpikin syö Jahti&Vahti-kuivamuonaa osana ruokailua, kun siinä on kotimainen tuottaja ja ruoka tehdään Saksassa. Kuivamuona on hyvä osa ruokailua, mutta pelkästään sillä en koiria ruoki. J&V-kuivamuona on maittanut molemmille. Yhtenä suurena vaikuttajana muonan valinnassa on ollut se, että nyt 11-vuotias Hessu-ajokoira on ollut ko. ruoan takia erinomaisessa fyysisessä kunnossa.

Riippuen päivästä kuivamuonan määrä on noin puolet tai vähemmän päivittäisistä annoksista, muu osa koostuu jauhelihasta/lihasta yleensä, kotiruoan jämistä (perunamuussi, kastikkeet yms) hapanmaitotuotteista, kylmäpuristetusta rypsiöljystä, puurosta ja kuivarouhelihasta (ei kuvassa) sekä puruluista/luista. Vihannesmössöjä täytyisi vielä ryhtyä tekemään josko nekin tekisi hyvin kauppansa.

Penturuoasta aikuisten tai nuorten koirien ruokaan siirryttiin aikaisessa vaiheessa; neljän-kuuden kuukauden iässä.

Pitää muistaa, että jokainen koira on yksilö ja toinen saa oireita toisista kuivaruokamerkeistä, kun toiselle ko. merkki sopii.

Ostotottumuksia sanelee ekologisuus, testikoirien olosuhteet, yrityksen julkikuva (mm. You Tube-videot tehtailta/tiloista), tutkimustulokset, toisten koiranomistajan kokemukset, markkinointi, mielikuvat, hinta & saatavuus. Sekä ruokamerkin vaikutus omaan koiraan - sen käytökseen, jätösten määrään & laatuun sekä turkinlaatuun.

Jipon ruokailu:

Jippo söi kasvattajalta saatua penturuokaa (jota en enää muista, olisiko Eukanuba) ja kokeiltiin myös Brit Care-penturuokaa. Lopulta päädyttiin Jahti&Vahtiin - aluksi nuorten koirien ruokaan nyt kana-riisiin

Jipolle on voinut vaihtaa nappulamerkkiä lennosta - sillä on sellainen teräsvatsa ettei toista. Tällä hetkellä olen nostanut Jipon ruoka-annoskokoa, jotta pieni mies saisi vähän enemmän energiaa.

Jipon tämän päiväinen aamuruoka koostui seuraavista ainesosista:

Raaka jauheliha (Satunnaisesti myös Kongista välipalana)
Mapanmaitotuote (maustamaton jugurtti, piimä, raejuusto tai kermaviili)
Kylmäpuristettu rypsiöljy
Jahti&Vahti kana-riisi nappula n.2dl/annos (osan voi korvata kuivarouhelihalla)
Puuro (itse haudutettu uunissa puuroainesseoksesta, saa marketeista)
Vesi
(+ kotiruokaa)
(+luut)

Jekun ruokailu:

Jekku söi pentu- ja nuoruusaikana Nutra Nuggetsia, mutta siinä häiritsi se, että se tuodaan Amerikasta, mikä ei ole lainkaan ekologista. Sitten vaihdettiin Brit Care kana-riisiin ja lohi-perunaan, mutta ne ei tarttuneet koiraan millään tavalla.

Nyt Jekku syö Jahti&Vahti energiaa ja onkin sen ansiosta nostanut painoaan viime talven 17 kilosta 20 kiloon, missä se on pysynyt reippaasti yli puoli vuotta. Jekku säännöstelee itse ruokansa määrää ja tehokkaina päivinä sillä on pohjaton ruokahalu ja rauhallisina päivinä se peittää ruokaansa kuonolla, ja jättää osan syömättä.

Jekun tämän päiväinen aamuruoka koostui seuraavista ainesosista:

Raaka jauheliha (Satunnaisesti myös Kongista välipalana)
Mapanmaitotuote (maustamaton jugurtti, piimä, raejuusto tai kermaviili)
Kylmäpuristettu rypsiöljy
Jahti&Vahti Energia nappula n.2,5dl/annos (osan voi korvata kuivarouhelihalla)
Puuro (itse haudutettu uunissa puuroainesseoksesta, saa marketeista)
Vesi
(+ kotiruokaa )
(+luut)

Herkkuina pojat saa puruluita - nuo liuskat on siitä käteviä, että niistä riittää puuhaa ja silti annoskoko ei nouse. Ydinluukeksit on Tänne-käskyä varten ja Frolicit saa kätevästi pieniin osiin ja ne toimii meillä nameina koulutuksessa koto-oloissa. Nakit on käytössä treeneissä kodin ulkopuolella.

Nameina yleensä käytetään Frolic'eja on olemassa tätä normi kokoa ja pikkukoirille tarkoitettuja löytyy myös. Nämä isommat palat saa vähintään neljään osaan joten pussi on riittoisa. S-market myy vastaavanlaista tuotetta (vihreä pussi) ja sitä me yleensä ostetaan kun se on 2-3€ halvempaa ja lisäksi oli tullut joku toinenkin samantyyppinen nami markkinoille. Lisäksi ostetaan kaikkia muitakin nameja vähän mieltymysten ja kukkaron täytön mukaan.

Ruokailuun kuuluu rauhallinen käytös (kuten muillakin elämän osa-alueilla)- ruokakipon eteen istutaan odottamaan nätisti ja katsekontaktilla & luvalla voi aloittaa ruokailun:

"Joko me saadaan ottaa?"

Ruokalu sujuu vierekkäin tai kuonokkain:

Sosiaalinen paine kohdistuu Jekkuun; Jippo on todella nopea syöjä, kun Jekku taas nauttii nappulan kerrallaan:

"Yksi nappula laidan! Mitäs nyt tehdään?! Sitä en saa ottaa, mutta kyttään sitä!!"

Välillä Jekku nuuhkii ja pusuttaa pientä kyttääjää ja jatkaa rauhalliseen tahtiin ruokailua. Jekku ei murise ruoastaan ja joskus väistää kupiltaan tai antaa tulla samalle kupille syömään, joskus taas riittää pieni katse jolloin pienempi tietää, että nyt ei parane tulla samoille apajille. Jippo tietää, että tällä kertaa toisen kupille ei ole mitään asiaa, kun omistaja on vierellä tarkkailemassa.

Jekku jättikin osan kun iltaruokinnasta on vain vähän aikaa ja alla vain pieni aamulenkki, joten energialle ei tarvetta. Jippo käy nuuhkaisemassa kuppia. Jipolla ei ole lupa ottaa Jekun ruokaa joten kohta se asettuu istumaan ja odottamaan. Tähän on ihan se yksinkertainen syy - Jippo söisi IHAN KAIKEN löytämänsä. Sillä on aina nälkä ja pohjaton ruokahalu. Sana RUOKA saa pienen pojan itkemään, myös senkin jälkeen kun se on juuri syönyt ja röyhtäilee. Annoskoon nostaminen ei ole vaikuttanut tähän näläntunteen kaikkoamiseen millään tavalla.

Sosiaalista painetta Jekun puolelta - Jekku käy katsomassa ruokakupin kyttääjää ja lähtee pois antaen luvan mennä kupilleen. Tilanne ratkeaa, kun annan Jipolle muutaman nappulan kiitokseksi siitä, että se ei Jekun kupista ottanut ja vien kupin jääkaappiin odottamaan iltaruokintaa.

Leikkiriehaa

2012-01-27T00:11:00.000+02:00

Alkuviikko lähti hienosti käytiin ja kävimme piiiitkällä kolmen tunnin lenkillä moottorikelkkareittiä pitkin. Pojat harjoittelivat luoksetuloa ja ne tuli sata lasissa luokse. No siihen tämän viikon onni sitten loppuikin, kun vuosia sitten nyrjähtänyt nilkkani alkoi vihoitella ja nyt on käyty vain minilenkkejä tyyliin kortteli ympäri.

Onneksi on iso piha ja olen kuitenkin pystynyt aktivoimaan poikia leikkimällä niiden kanssa takapihalla - heittelemällä leluja ja vetoleikkejä onnistuu istuenkin puuhailla. Eikä nämä ole sellaisia jotka nyt keksisi hulvatonta omaa puuhaa jos eivät pääse pitkille lenkeille, joten ollaan rauhassa otettu päikkäreitä ja levätty. Otetaan sitten seuraavalla viikolla kiinni tätä lenkittömyyttä.

Ostin Citymarketista sen Best Friend-lautapelin muutama viikko sitten ja siitä on riittänyt puuhaa sisätiloissa. Tosin se peli osoittautui liian helpoksi - Jekku raaaaaaauuuuhalliseen tahtiin siirtelee kiekkoa ja napsii nappulat. Jipon tyyli on samanlainen ja sitten kun namit on loppu, niin Jippo pyörittää lautaa kauheata vauhtia "Mitäeikötäälläenäämitäänolekaan"-tyylillä.

Lelujen kuningas

Olen käynyt useamman slk-uroksen päätä kokeilemassa kallon suhteen, kun rotumääritelmässä ja sen tarkentavassa ohjeessa sanotaan, että kallon täytyy olla verrattain leveä eli sehän ei sano yhtään mitään. Muutenkin rotumääritelmä on niin tulkinnanvarainen, että ilmankos monien näyttelytulokset vaihtelee tuomarista toiseen. Monella uroksella tuntuu olevan kuono yhtä vahva kuin kallo eli siis kalloa saisi olla enemmän.

Jekun tilanne on nyt se, että sen kallo on paljon leveämpi kuin kuono ja kuonokin on topattu. Viime vuonna kuono oli kallon jatke, mutta nyt on "pallo" jossa on kuono kiinni. Jipollahan on juuri sellainen kiilamainen eli sen kallo saa vahvistua vielä paljon. On tämä koiran kehitys jännittävää puuhaa! Ties millaisia nämä on viisivuotiaana. :)

Parhaat kaverukset :) Jekku alkaa näyttämään päivä päivältä vinkeältä ketulta tai siinä on sellaista kissamaista oveluutta ilmeessä. Jippo näyttää höynähteneeltä kuten aina.

Lumeksen omistaja kysyi viime viikonloppuna Jipon luonteesta ja siitä, että sehän on tosi sosiaalinen toisia koiria ja uroksiakin kohtaan. Sitä Jippo onkin, mutta velikullalle se kyllä sanoo mielipiteitä. Joskin Jekku ei niistä välitä - välillä hölmönä ihmettelee, että mistä tuo nyt noin nokkiinsa otti, joten riitaa näiden välille ei koskaan tule. Tosin Jippo kiitää heti Jekkua hyvittelemään ja nuolee Jekun huulet ja hampaatkin sisäpuolelta, jos meni hieman yli.

Poikien perusnormileikkejä :)

Kokkola rn 21.1.2012

2012-01-23T00:03:00.001+02:00

Etelä-Pohjanmaalla käytiin tekemässä pyörähtämässä ja ryhmänäyttelyssä Kokkolassa - kumpikin poika on Erittäin Hyviä rotunsa edustajia. :) Olen todella tyytyväinen päivän saldoon ja arvosteluihin.

Päivä oli todella pitkä - heräsin viideltä ja kuudelta ajeltiin poikien kanssa Ouluun, jossa tehtiin pitkä lenkki ennen odotellessa poikien kasvattajaa jonka kanssa jatkettiin matkaa. Lenkin aikana Jippo tutustui uusiin asioihin - sorsaparveen, mitä se katseli hissukseen ja siellä se aidan vieressä istui katsellen. Toinen ihmetyksen aihe oli avantouija - kuka hullu nyt talvella menee veteen, kun ei se kesälläkään oikein kivaa ole, tuumi Jippo karvakorviensa alla.

Mukana matkasi Jekun lapsuudenkaveri Helmi (Cantavia Jäkäläkäpälä), joka on 10 päivää vanhempi ja olivat yhtä aikaa kasvattajan luona ollessaan alle luovutusiän. Matkan varrella poimittiin kyytiin Onni (Cantavia Pohjantähti) omistajansa kera ja Onni matkasi sylissäni takapenkillä poikien ollessa kontissa ja Helmin apukuskin jalkotilassa.

Ensimmäisenä esiintyi Jippo ja sen esiintyminen oli hieman hakusessa, kun sitä kiinnosti muut junnu-urokset ja joku tuoksuviesti juuri arvostelupaikan kohdalla.. Tuomari mietti ääneen, että valkoinen kuono ja piirto, ja sanoi lopuksi, että hyvä tulee. :)

Jippo JUN-EH:

"Yleisvaikutelmalta erittäin hyvä. Mittasuhteilta oikea. Hyvillä rotupiirteillä varustettu, vielä kevytraajainen nuori uros. Vielä kapea ja hieman kiilamainen pää, kuono-osa toivottavasti vahvistuu vielä. Rintakehässä erinomainen syvyys, voima tulee myöhemmin. Raajat kulmautuneet tasapainoisesti. Väri musta valkein ja ruskein merkein. Nuoren koiran turkki."

Kuva: Petra Palukka

Jipon luokan osallistujat ja on muuten Aivan mielettömän upeita nuoria miehiä! :

Cantavia Yövilkka JUN EH
Fihtolas Jalosmit JUN EH4
Jehnajan Humpappaa JUN ERI3
Kivimarjan Syyshurmos JUN ERI1 SA
Kontioharjun Peetu JUN H
Peikkovuoren Beethoven JUN ERI2 SA

Kuva: Adalmiina Fordell

Jekun vuoro oli avoimessa ensimmäistä kertaa ja takana oli vuoden tauko, joten vähän jännitti, että miten se esiintyminen menee, mutta sehän meni tosi hienosti (kuulemma) ja siinäkin luokassa oli useampi upea uros. Jekun luokan tulokset:

Cantavia Noitarumpu AVO EH
Cantavia Pohjantähti AVO ERI3 SA
Dagolas Naavaparta AVO ERI2 SA PU2 VARA-SERT
Fihtolas Ekoteko AVO ERI4
Jehnajan Kamfertti AVO ERI1 SA PU1 SERT MVA VSP
Jehnajan Kimurantti AVO ERI

Häntä selällä juostiin, joskin ei ihan lähtenyt liikkeet voimalla kun kehäkin loppui kesken ja seistessäkin oli häntä selällä. Jekun esitin sen omalla pannalla ja hihnalla, kun jostain syystä se ei näyttelyvälineillä ole tarpeeksi terhakkana (se ottaa näyttelyhihnan täysin treeninä ja on ehkä liikaakin kontaktissa ja siitä ryhti kärsii).

Erityisesti lämmittää mieltä se, että arvostelusta näkee, että kehitystä on tapahtunut sitten viime vuoden, jolloin Jekku oli kauttaaltaan kevyt. Nyt kuono on hyvä ja pää muutenkin, sukupuolileima kohdillaan, mittasuhteet oikeat ja rakenne hyvä. Turkkia ja jalkakarvoja enemmän, niin eiköhän se ERIkin sieltä vielä napsahda parin vuoden päästä. :)

Jekku AVO-EH:

"Yleisvaikutelmalta erittäin hyvä. Sukupuolileimaltaan erittäin selvä. Mittasuhteilta oikea, vielä hieman tiivistymätön uros. Hyvä kuono osa, riittävä otsapenger. Hyvän kokoiset korvat. Rungossa hyvä rakenne, lihaskunto voisi olla parempi. Karvapeite hyvänlaatuinen, mutta se on tänään hieman niukka, varsinkin raajoissa. Liikkuu takaa hieman lyhyellä askelpituudella. Avoin, vilkas luonne."

Jekku pusutteli tuomaria ja yritti mennä syliin ♥

Kuva: Mira M.

Kuva: Adalmiina Fordell

Muut reissukumppanit menestyivät hienosti - Helmi voitti narttujen avoimen luokan ja oli paras narttu-kehässä kolmas, saaden varasertin

Onnin ensimmäinen näyttely meni todella hienosti - oli avoimen luokan urosten kolmas ja sai SA:n (sertin arvoinen), paras uros kehästä tippui esiintymisen vuoksi, kun Onnilla ei ole juuri ollut pantaa kaulassa.

Kuva: Adalmiina Fordell

Paluumatkalla olikin ahdas tunnelma, kun kontti oli jäätynyt kiinni ja ahtauduttiin kolmen ihmisen ja neljän koiran kera pieneen autoon. Onni matkasi omistajansa sylissä etupenkillä ja minä Jekun, Jipon ja Helmin kanssa takapenkillä. Sopuisat pojat ei toisista välittäneet. :) Onnilla oli muutenkin mainio ja rauhallinen luonne - sellainen oikea lapinkoiran luonne, aivan ihastuttava.

Käytiin katsomassa kotimatkalla Jekun Raiku-ystävän pentuja Kivimarjan kennelissä, josta ystäväni on ottamassa pennun, joten pojille on tulossa Raikun tyttö leikkikaveriksi viikon päästä. Ihania koiralapsosia - hieman pentukuumeilutti.

Tornioon pääsin vasta puolikahdeltatoista, joten oli kyllä piiiiitkä päivä. Onneksi näitä ei ihan tiheään tule. Katsellaan, että koska tehdään seuraava reissu. Jippo varmaan saa nyt jäädä kasvamaan rauhassa. Jos syksyllä on edistystä tapahtunut ja turkki kunnossa, niin katsellaan. Jekun kohdalla vielä mietin yhtä näyttelyä, mutta se riippuu myös turkin kasvusta - nyt ei ollut vielä ihan parhaillaan jalkakarvojen osalta.

Kiitos kuvista Adalmiina Fordell, Mira M. ja Petra. Petralle lisäksi iso kiitos hauskasta reissusta! Terkkuja Lumeksen & Allun omistajalle, joka tuli tervehtimään. Mukava tavata toisia koiratuttavia! :) Tavataanhan taas!

Lisää kuvia täältä.

Loppukevennys:

Kinttupoluilla

2012-01-19T21:39:00.000+02:00

Aivan mieletön talvi lumen suhteen!

Arvaa kuka!

Valkoista (paikoitellen keltaistakin) puuterilunta piha täynnä - pojat on tehneet tiheän polkuverkon pitkin pihaa jota pitkin viilettävät tai rämpivät umpihangessa, mikä käy kyllä todellisesta kuntoilusta. Paikoitellen aitaa on ollut näkyvissä vain 15cm! On täytynyt ryhtyä vähän kaivamaan tampattua lunta aitojen vierestä, ettei houkutus tyttöjen perään nouse liian suureksi. ;)

Jippo ei misuista ymmärrä tuon taivaallista, mutta Jekku on ollut parisen viikkoa hieman "juoksumasentunut"; ruoka ei ole maistunut, ulvotaan lenkeillä ja ulkona, lenkeillä paahdetaan tukka putkella viestistä toiseen, kuljetaan ja satunnaisesti piipataan, ei halua leikkiä Jipon kanssa.. Onneksi väleihin on sattunut myös normaaleja päiviä, jolloin ei ole ollut tietoakaan mistään kaipailuista. Liekkö sitä vaan enää reagoidaan tärppipäiviin.

Harjattuna ja kuivana..

Rymyämisen jälkeen littanatukkana

Täällä ei ole mitään ihmeempiä tapahtunut - arki jatkunut rattoisana. Käyty lenkeillä poikien kanssa, tavattu koirakavereita. Jekulle opetin hanskojen ja pipon noutoa eli näitä todella hyödyllisiä juttuja on opeteltu. ;) Poikien välit on kohdallaan, parhaat kaverit eikä tietokaan mistään valtataisteluista.

Tänään tehtiin Jekun ja muiden lappalaiskoirien kanssa kolmen tunnin lenkki, kun lauantaina on taas näyttelyt joten pitää hieman saada energiatasoa laskemaan. Jekku on ilmoitettu vuoden tauon jälkeen näyttelyihin ja ensiesiintyminen avoimessa luokassa luvassa. Jippo menee toista kertaa junnukehään. Kunhan nyt sievästi menevät niin olen tyytyväinen.

Jippo on alkanut ajamaan pentupörröä - reilu kassillinen on kaavittu pois reisistä ja kyljistä. Meillä oli suunnitteilla monet näyttelyreissut tulevalle keväälle, mutta ne nyt sitten luultavammin jäävätkin väliin, sillä jos vanhat merkit pitää paikkansa niin tuohan on ihan karvaton keväällä.. Sähköyhtiöt myös muistutti lähes 400 euron lisälaskulla, joten tarvitsemme valoa enemmän kuin näyttelyreissuja. ;)

Poikien ihanaa luonnetta ei voi olla kehumatta :D Saanen esitellä DingDong ja Slurps!

Kajaani KV

2012-01-17T12:47:00.003+02:00

Jipon virallinen luokka korkattu tuloksella H niinkuin hyvä. :)

Oikein tyytyväinen olen arvosteluun - tuomari löysi kaikki ne jutut, mitä itsekin on katsonut, että tarvitsee vielä kehittyä. Mitään ihmeempää ei löytynyt viaksi, joten aika varmaan tekee tehtävänsä. Harmi, että jostain syystä meiltä ei arvosteltu kulmauksia, jalkojen asentoa, turkinlaatua tai häntää, kuten muilta osallistujilta. Kulmausten arvostelun puuttuminen harmittaa kovasti.

Esiintyminen meni mielestäni hyvin, joskin pieni hyrrä pyöri, mutta tuomaritäti sai kopeloida ilman ilopomppuja ja nuolemisyrityksiä Jipon seistessä rauhallisesti paikallaan. Juoksemisen kanssa on mennyt huonosti, kun Jippo ottaa täysillä kontaktia ja silloin se pompottaa etupäätä ja juoksee vinossa, mutta kaippa se suoraankin tällä kertaa välillä juoksi.

Tuomari kohteli kivasti koiria ja perusteli yleisölle syyt miksi kukakin sai mitä. Että kiva tuomarikokemus kaiken kaikkiaan.

Junnu-urosten luokassa oli valtavasti uroksia, joten kahdessa erässä piti juosta. Pääsääntöisesti junnut käyttäytyi hyvin - joku satunnaisesti haukkui, toinen murisi ja yksi murisi tuomarillekin, josta sen koiran palkintosija laski, mutta muuten kivoja junnuja iso lauma. Kehän laidalla oli niin paljon tunkua ja hallissa kova meteli, eikä uusi lappu-uudistuskaan oikein kertonut, että kuka sai mitäkin. Halli ehkä aavistuksen jäi liian pieneksi tuolle koira - ja ihmismäärälle.

Koska tulokseksi tuli H, niin kasvattajaluokkaan emme päässeet. Hyvä niin, kun siellä oli joukko erinomaisia koiria, että olisi tuollainen keskenkasvuinen vähän onneton siellä ollutkin. :)

Jipon Ransu-isä oli turistina ja voi mahdoton mikä nallukka. :) Niin rauhallinen tapaus ja ei tarvi ihmetellä, mistä on mitäkin perinyt. Otti namitkin kädestä niin nätisti ja jalatkin oli paksut kuin puhelintolpat. Muutenkin siellä oli Jipon sukulaiskoiria paljon - kaksi siskopuolta, kaksi velipuolta ja yksi serkku. :)

Kajaani KV 15.1.2012
Kasvattajatuomari Saara Sampakoski
Sijoitus: JUN-H

"Erittäin hyväntyppinen uros, joka antaa itsestään tänään kovin ilmavan vaikutelman. Pää saa vielä kehittyä; otsapenger voimistua ja kallo levetä. Kuono saisi olla topatumpi. Hyvä rintakehä ikäisekseen, mutta saa vielä täyttyä. Raajaluusto riittävä. Tasapainoiset liikkeet, joskin vielä pentumaisen löysät. Todella miellyttävä luonne."

Aktivointileluja

2012-01-07T04:37:00.000+02:00

Millaisia aktivointileluja teidän koirillanne on?

Lenkkien ja koirakavereiden tapaamisen lisäksi meillä on käytössä muutama aktivointilelu tylsien sadepäivien tai tylsän arjen varalta.

Olen miettinyt jonkun uuden lelun hankintaa, mutta en ole vielä löytänyt mitään kestävää, suht. edullista ja hauskaa juttua. Laittakaahan kommenttina tulemaan linkkejä, jos tiedätte jonkun hauskan lelun, mitä kannattaisi harkita

Tällä hetkellä meiltä löytyy tällaisia:

Aktivointipalloja on kaksi punaista ja yksi vaaleanoranssi, mutta niiden kanssa pojilla ei kaukaa aikaa mene. Jippo työntää kuonolla ja Jekku läpsii tassulla ees taas. Violetti puntti on hieman hankalakäyttöisempi ja siitä Jippo tykkää - tosin puntin kanssa meni hetkonen ennen kuin Jippo tajusi miten se toimii ja nykyään aktivointi on tehty niin helpoksi, että roikottaa punttia toisesta päästä ja odottaa nappuloiden tippuvan lattialle, ja sitten vaihtuu suunta. :D

Tuo värikäs hammasratasjuttu on kyllä kinkkinen - sille en ole oikein mitään käyttöä löytänyt. Olen laittanut väleihin nappuloita ja jauhelihaa, mutta tuon lelun puhdistus ja käyttö on niin hankalaa, että sitä ei juuri tule käytettyä. Olisiko sen suhteen antaa vinkkejä, että miten sitä pitäisi edes käyttää?

Kaksi Kongia (mustat pötkylät) löytyy kahta eri kokoa (M & L). Kongi oli yksi niistä asioista jota kasvattaja suositteli ja niiden hankintaan olen erittäin tyytyväinen, joskin kalliitahan ne oli. Kongeihin voi laittaa esim. jauhelihaa tms mössöä ja jos haluaa vaikeuttaa hommaa, niin pakastaa lihan leluineen päivineen. Kongi on siitäkin kiitollinen, että sen voi laittaa astianpesukoneeseen (itse huuhtelen lelun vielä muutamaan kertaan konevierailun jälkeen).

Hauskinta pojilla on kuitenkin vessa- tai talouspaperirullien hylsyjen kanssa - taittelen hylsyt päästä ja täytän ne nameilla. Jekku tykkää kyllä enemmän repiä ja se tarkasti käykin jokaisen hylsyn repimässä. Jipon into loppuu siinä vaiheessa kun viimeinenkin nappula on hylsystä kadonnut.. Kananmunakenno on Jekun mielestä hauska, varsinkin kun sen teippaa keskeltä, niin vaikeustaso nousee. Maito- ja mehutölkit käytetään myös aina aktivointileluina ennen kierrätystä. On mainion näköistä, kun Jippo kuskaa maitopurkkia ympäriinsä. :)

Lautapelien n hinnat on niin päätähuimaavia, että niitä en ole uskaltanut ostaa, kun on se riski, että entäs jos ne onkin tylsiä- tai jos koira ei vaan ymmärrä miten ne toimii-mietteet ovat ostopäätöstä. Yhtä lautapeliä lainasin Kompolta ja Jekku siihen ihastui kunnes kieli jäi väliin ja sen koommin ei tyhmä peli kiinnostanut.

Citymarketissa oli myynnissä n.14 eurolla tällainen Best Friend-lautapeli ja sitä on Jippo innokkaasti pelannut - se pyörittää ihan hurjaa vauhtia ja aluksi luulin, ettei se käsitä miten se toimii, mutta se olikin jo kaikki namit napannut.Tämä tuli ostettua tammikuun puolivälissä:

Haaveissa..

Kuva on kyllä väärinpäin, mutta olkoot. :) Jipon Miina-emolla on tämmöinen löysä pallo ja Miina on siihen kovasti tykästynyt. Ideana on, että pallo täytetään sanomalehtimytyllä jossa on nameja. Hinta on vielä pitänyt kukkaron suun kiinni, mutta voisin joku kerta lainata Miinalta tätä kokeeksi ja miettiä sitten sen ostamista, jos on turvallinen käyttää (eivät syö sanomalehtisilppua).

Edit: Lautapelihankinta 23.1.2012

Haukkukoulussa, osa II

2011-12-31T23:13:00.001+02:00

Haukkukoululaisten siivittämänä tahdon toivottaa kaikille mukavaa ja rauhallista vuodenvaihdetta sekä tulevaa vuotta 2012!

Me kävimme kuuden jälkeen lenkillä ja oikein mukavasti meni - ei kumpikaan piittaa äänistä tai valovälähdyksistä mitään. Olisipa muutkin koirat yhtä onnellisessa asemassa, eikä niiden tarvitsisi pelätä.

Pojat saa nyt olla kuitenkin illan sisällä, kun Jippo jo raketinjämät toi olohuoneen pöydän alle ja se oli muka suurikin aare. Onneksi Jekku kanteli pienen puuhista ja sain ruutiriekaleen vaihdettua puruluuhun.

Jippo on parin päivän aikana opetellut haukkumaan käskystä ja yhtä haukkua se on aikaisemmin tarjonnut, ja olenpa vahingossa opettanut sen nousemaan kahdelle jalalle ja haukahtamaan. Alla oleva video on ehkä lähempänä totuutta, että miten sen pitäisi toimia, joskin kouluttaja tuossakin töppäilee (aina nuo omat viat huomaa vasta videolta) joten kannattaa ottaa se vain viihteen kannalta. :)

Jouluna

2011-12-26T21:30:00.001+02:00

Jouluaikaa pojat viettivät minun kanssani kotosalla lepäillen, leikkien ja lenkkeillen. Saivat maistella kinkkua, pipareita, joulutorttuja.. tokikin pieniä annoksia. Jekku tykkää pipareista aivan valtavasti, mutta piparitaikina ei maistunut - ilmeisesti pitää olla jotain mitä rouskuttaa. Joulukinkku, no siitä ei varmaan tarvitse sanoa mitään. ;)

Joululahjaksi pojat sai maksalaatikkoa, mikä oli kumpaisellekin sellainen herkku ettei toista! Leluja on kolmatta korillista ja puruluita kaapin päälinen täynnä, joten en alkanut sen kummempaa joululahjaa pojille ostamaan.

Ollaan käyty pitkillä lenkeillä ja eilen joulupäivänä ohitimme lähes kymmenen koirakkoa! Kaikki olivat samaan aikaan lenkkeilemässä ja kaikki ohitukset yhtä lukuunottamatta meni mukavasti, kun Jekku on niin varma ohittelemaan. Pienen kanssa pitää vielä tehdä töitä - se kun jojottaa ja täpisee "tahtoo,tahtoo, tahtoo mennä katsomaan", vaan aika nopeaa se sitten unohtaa ja jatkaa matkaansa.

Tahtoi olla havaittavissa, että ihmisillä ei ole koirat hallinnassa ja näin kahta isoa koiraa ulkoiluttavalle on todella rasittavaa, jos vastaantuleva koira sinkoilee ja hönkii hihnassaan tai vieläpä flexissä, joten kerran me hypättiin ojan yli metsänlaitaan odottamaan.

Me kuljetaan flexissä ihan siitä syystä, että nuo osaavat siinä kulkea ja saavat tehdä asiansa kauemmas tiestä ja aina ennen vastaantulevaa koirakkoa otan pojat rinnalle kulkemaan. Vaikka monasti sanotaan, että se remminkerääminen luo koiralle paniikin ja helpommin reagoi, niin meillä se luo pojille turvaa, kun tietävät etten päästä muita koiria lähelle. Koskaan ei haistella ketään kuonokkain, kun kahden koiran kanssa se on vähän hankalaa eikä ole oikein ollut posiviitisia kokemuksiakaan kun tuppaavat muut koirat ryhtyä ärisemään.

Ohitustilanteissa Jekku kulkee lähempänä vastaantulevaa ja Jippo kulkee laidalla. Kun koirakko on ohitettu annan pojille luvan mennä ja saavat käydä tutkimassa, että millainen koira ohitettiin hajujen perusteella. Eihän susilaumatkaan tai villikoiratkaan muita laumoja tapaa, joten mekin pysytellään etäämpänä.

Loppu- ja alkulenkistä pyrin pitämään pojat vierellä ja välillä saavat mennä yhdessä tai yksitellen koko flexinmitan verran. Kumpikin pysyy laidassa eikä välitä pyöräilijöistä eikä kävelijöistä, tosin iloisesti porisevat mummelit vähän välillä aiheuttaa pientä kiinnostusta. Flexi on näppärä talutin jos vaan opettaa koiran kulkemaan siinä myös ihan lyhyessä mitassa. Kyllähän se harjoitusta vaatii, että on kädet ja olkapäät rentona, mutta nyt se on jo ihan normiaalia kun pojat ovat tottuneet, että joskus mennään ihan hissukseen pitkiäkin matkoja.

Jipon ilmoitin Kajaanin tammikuun puolivälissä pidettävään kansainväliseen näyttelyyn. Siellä esiintyy hurjat 80 suomenlapinkoiraa ja arvosteluja jakaa kasvattajatuomari Saara Sampakoski (kennel Shacal - tälläkin sivustolla muutamia kertoja esiintyvän Kielon kasvattaja). Siellä me Jipon kanssa aloitetaan lapinkoirakehät ja kyllä vaan jännittää! Meidän luokkaan on tulossa ainakin kolme muuta koiraa, joista yksi oli meidän kanssa Pellon pentunäyttelyssä sijoittuen PU2:ksi Jipon korjatessa urospotin. Tavoitteena on tällä kertaa saada EH jolla pääsee uusien näyttelysääntöjen mukaan kasvattajaluokkaan Bonuksena toivon mukaan hyvä käytös ja koirannäköinen arvostelu. Nähdäänhän me pitkästä aikaa Jekun täyssisko Netta ja monta muuta tuttua, että sama sen sijoittumisien. :)

Muutamia kuvailuja toisenlaisella linssillä joka on valovoimainen, mutta sitä ei voi zoomata.

Jekku löysi metsästä mahtavan juurenpätkän ja se sitä "nautti" tai mietti syntyjä syviä. :)

Rauhaisaa joulua!

2011-12-24T13:30:00.001+02:00

Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille lukijoille!

Kiitos, kun olette olleet mukana seuraamassa pojan koltiaisten vuotta 2011. :)

t. Jekku, Jippo, Päivi & Mikko

Majuri

2011-12-20T22:00:00.000+02:00

20.12.2011

Pika-asiointi Ouluun oli varsin mukava reissu, kun olimme sopineet tärskyt poikien kasvattajan ja Jipon Miina emon omistajan kanssa. Lisäksi paikalle tuli kaikkien odotettu kunniavieras - Jipon täysveli Majuri.

Leikkitohinat oli heti päällänsä Jipon, Majurin ja emon kesken. Harmittavasti heti alkuunsa Majuri otti ja livahti pihalta kohtaa jossa aita oli hieman rikki. Liekkö maaseudunpoika hämmentyi ihmis- ja koiravilinää. Majurin matka taittui vilkasliikenteisen tien vierellä kulkevaa pyörätietä 4 kilometrin päähän lähtöpaikasta. Onneksi kuitenkin perään lähtenyt omistaja oli niin tärkeä, että Majuri lopulta aikansa jolkoteltuaan kääntyi tulosuuntaan päin. Kiinni Majuri ei uudessa tilanteessa antanut, vaikka muuten sillä on hyvä luoksetulo, mutta lopulta leikki Jipon kanssa koitui kohtaloksi ja karannut pikkuveli saatiin kiinni.

Jiposta löytyi äijää ja se jopa ärisi - ensimmäistä kertaa kuulin Jipon murisevan. Pienen keskustelun jälkeen Jippo rauhoittui ja oli taas oma itsensä. Kai se innostus meni hieman yli?

Jippo oli pikkuveljeään isompi ja Majuri taas karvaisempi kun asuu maatilalla ja saa olla paljon ulkosalla. Toisella pitempi kuono, toisella lyhyempi, toisella vahvemmat jalat, toisella ohuemmat, toinen arempi, toinen sosiaalisempi.. Yhtä kaikki, komeita nuoria miehiä kummatkin. :) Jippo oli selkeästi isänsä kaltainen ja Majuri taas emonsa.

Pari kuvaa kaksikosta kasvattajan ottamana. Pojat on täysin hyvää pataa, kuten kuvista näkeekin. :) Ja pitihän veljeä vähän pusutellakin.

Kuvat: Petra Palukka

Luntaluntalunta!

2011-12-19T14:20:00.000+02:00

Miehen salaisista kätköistä löytyi Canonin 10D järkkärin ja sain sen omaan käyttööni ja tokihan piti lähteä kuvaamaan mustia möllejä valkoisessa juuri sataneessa puuterilumessa. :)

Haasteelliset kuvattavat ja sää. Ihan nappiotoksia ei tullut, mutta pitää ahkerasti harjoitella, mutta parempia näistä tuli kuin pokkarilla otetut.

Jekku on nyt 2 vuotta ja 8 kuukautta, ja joku siitä sanoikin, että nyt se alkaa näyttää lapinkoiralta. Kovin on rauhalliseen tahtiin kasvanut, mutta leikkimielisyys ei ole onneksi kasvun myötä kadonnut. Pojat paljon nukkuu, mutta leikkiä mahtuu päivään paljon ja erityisesti ruokailun jälkeen yleensä mennään sellaista rallia pihalla ja touhutetaan, leluilla ja ilman. Oli Jipon ottaminen oikea valinta, kun koko piha on läpikahlattu ja Jekun arkipäivissä on aina jotain hauskaa. Viime talvena Jekun ollessa yksin se nukkui ja käytti pihaa harvakseltaan, mutta nyt piha on kovassa käytössä. Jekun kanssa taidetaan muutamassa näyttelyssä käydä talven ja kevään aikana. :)

Jippo on nyt 10kk ~~vanha~~ nuori pikkumies - ruokahalu on ääretön yhä edelleen ja Jippo touhuttaa yksikseen ravistaen ja muristen leluille, mutta pääsääntöisesti se on rauhallinen. Tytöistä Jippo ei tajua mitään, mutta kovasti viestejä lukee ja tykkää tyttöjen kanssa leikkiä. Kovin viaton pieni mies Jippo on ja toivotaan kovasti, että se ei tajuakaan olevansa ärjy uros. Ollaan mietitty moneen kertaan, että mitäköhän sitten kun teini-ikä tulee oikein kunnolla esille niin alkaakohan Jipollakin murinat ja ohitusvaikeudet.

Tunnustus

2011-12-14T14:56:00.002+02:00

Jaahas meille napsahti peräti kaksi tunnustusta, kiitos vain. :D Eli nyt pitäisi sitten
vastausten olla erityisen näppäriä. No kokeillaan, meni syteen tai saveen. En jaa tätä erityisesti kenellekään, mutta laitathan viestiä jos olet tähän vastannut. :)

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kun kerta poikien maailmassa ollaan, niin kerron niistä enemmän ja vähemmän tunnustuksia.

1. Tervetulotoivotus: Ei tarvitse varkaiden pelätä, että meillä vastassa olisi vihaiset pojat ja onhan meillä kylttikin "Beware friendly dog". Ainakin Jipon kohdalla tämä pitää varsin hyvin kutinsa, jos ei pidä kuolasta. Jipolla on piiiiitkä kieli ja se varmasti nuolaisee mihin yltääkään.

Jekku ottaa vastaan vieraan öristen ja päästellen kaikkia mahdollisia ääniä korvat lytyssä ja peppu maata viistäen ja mahdottomasti häntää heiluttaen.

Jipolle syntyy pienimoinen kiire hakea äkkiä jostain pehmolelu, tai niin monta kun suuhun kerralla mahtuu ja pieni kananen tulee tepastelemaan korvat lytyssä keikuttaen päätä puolelta toiselle. Pitäisi joskus videoida, kun on meinaan niin huvittavan näköistä, ettei koskaan voi tulla kotiin pahallapäällä. :D

2. Hyväpahakoira: Joskus on vaikeaa syyttää kumpi sen aloitti, meinaan pihan vahtimisen. Jekku on nyt alkanut jonkin verran pihaa puolustamaan, mutta syyttävä sormi osoittaakin valkoisen hännänpään omaavaan pienen turren suuntaan. Jekku ei välitä tuon taivaallista mistään pihan ohi menevistä koirista, ei rähisevistä uroksista eikä ihmisistä, mutta pieni - se on pahan alku ja juuri. Jippo ilmoittaa ja isompi hoitaa homman kotiin. Jekku yleensä vilkaisee keittiön ja olohuoneeseen, että eihän mun täydy reagoida ja jos ehdit koputtaa ikkunaan niin Jekku jatkaa uniaan. Onneksi Jekku on nyt lenkeillä lopettanut Jipon puolustamisen, kun Jippo on tullut sukukypsäksi ja Jekun mielestä muut koirat voi ihan hyvin syödä Jipon.

Onneksi tämä vahtikäytös on vähenevään päin, kun Jippo on alkanut osoittaa jonkinlaisia osaan-pitää huolta-itsestäni-merkkejä.

3. Vipinää kinttuihin: Jekun töppöset saa villisti pyörimään jaloissa sanat LENKILLE ja myös sana Piitu saa Jekun pään kääntyilemään ja juoksemaan ikkunaa kohden, että onko Piitu pihalla.

Jipolle toimii mikä sana tahansa, mutta yleensä sana RUOKAA aiheuttaa itkut kun MUNONAINANÄLKÄ-reaktio nousee pintaan.

4. Odotuksia: Kumma miten ihmisillä, ei-omistajilla, on odotuksia ja mielikuvia ja mielipiteitä toisten koirista. Näin omistajan silmin, mitäpä tuon on väliä että miten paljon se oma koira sitä rotumääritelmää vastaa. Tärkeintä on, että kunhan koira on terve ja tervepäinen ja soveltuu alkuperäiseen tehtävään. Lapinkoirat on työkoiria ja siihen tehtävään ei liian raskas tai karvoihin kompastuva tai miniatyyri tai jättiläinen sovellu.

On turha puhua samassa lauseessa rodun monipuolisuudesta jos seuraavaksi ilmaistaan, että kaikki pitää olla samasta muotista tehty. Onneksi, todellakin onneksi, jokainen koira on yksilö eikä täydellistä koiraa olekaan. Muutenkin noloa arvioida yleensäkään mitään pelkästään ulkomuodon perusteella ja se kertoo enemmän sanojasta kuin kohteesta.

Erityisesti Jekun kohdalla meidän odotukset on menneet yli odotusten - pentueen rohkein, sosiaalisin ja reippain pentu oli valintaperusteena ja vaikka viime metreille oltaisiin saatu valita toisin. Jekku on pätevä vaelluskoira ihan pienestä saakka, ei lähde riistan perään ja pysyy mukana. On erittäin ystävällinen kaikkia ihmisiä kohtaan. Osaa ottaa huomioon pienet lapset ja lapsia kohdatessaan istahtaa paikalleen ja antaa kymmenen lapsen raastaa harjalla turkkia.Ei rähise eikä rähjää toisille koirille eikä uroksille. Voi kuljettaa pitkässä flexissä toisten urosten kanssa vailla pelkoa siitä, että Jekku hyökkäisi toisen kimppuun, haastaisi tai edes vastaisi haasteeseen. Ei pelkää mitään, ei tulitteita, ei ukkosta eikä ole mitään inhokkeja. Voi harjata, leikata kynnet ja muutenkin hoitaa kaikki paikat vailla mitään vastaanhankaamisia (näyttelyissä olen nähnyt monet koirat tikkaavan omistajan käteen kiinni harjan nähdessään..). Erittäin älykäs ja arjessa helppo. Kaiken lisäksi virallisesti testattu terveeksi ja tervepäiseksi.

Tokihan huonoja puoliakin löytyy, kuten puhtaan pyykin rakastaminen, omapäisyys, välinpitämättömyys (mikä on myös hyväkin puoli)..

Tuppaavat vaan nämä missikoirat olla terveydeltään tai päästään sellaisia, että ei kiitos semmoisille. Moni vieläpä pitää koiria ulkotarhassa ihan vain sen takia, että koirilla olisi hyvä turkki näyttelyitä varten. Koira joutuu olemaan pääsääntöisesti tarhassa sen kolmen minuutin takia, että ihminen saa siitä itelleen mainetta ja kunniaa, koiran kustannuksella. Ei siinä koiran rakenteen keskustelussa varsinaisesti mitään pahaa ole, kunhan se tehdään oikeassa paikassa ja rakentavasti. Kaikissa on hyvää, joten myös se näkökulma pitäisi aina tuoda esiin eikä vain lytätä. Poliisitkin joskus sanoivat, että jos pitää antaa rakentavaa palautetta niin pitää sen perään kehua vähintään kahdesti.

Jostain syystä arvostelevat tuppaavat olemaan valioiden omistajia, mikä minusta on perin kummallista. Luulisi, että ei se heiltä ole pois jos on erilaisia koiria näyttelyissä, kun ei enää heidän koirien titteleitä tai sertien saamista vaaranna.

Saapa nähdä millaisia odotuksia Jipon suhteen on - kyllähän kasvattaja myönsi, että lupaava nuori mies, mutta luonteen perusteella Jippokin valittiin ja on kyllä mennyt kemiat Jekun kanssa yksiin, että oikean valinnan teimme. Omia toiveita olisi suht järkevä luonnetestitulos ja terveys kunnossa. Mukavasti nuori mies jo paimentaakin ja äänet on mukana.

5. CASE: Polttopuut; Mitäänpahaaenoletehnyt-kuvan saattelemana pääsemmekin aiheeseen polttopuut.Me olemme jo keskustelleet, että mitä mieltä olemme polttopuiden olemassaolosta olohuoneessa. Uudessa paikassa Jekku kiertää talon nopeaa läpi ja etsii herkulliset polttopuut ja reippaasti tuo keskeiselle paikalle.

Tekevälle sattuu t. Jekku

6. Imuri & hiustenkuivaaja: Jippo rakastaa imurointia - no täytyyhän sen korjata lelut ja puruluut imurin tieltä, mutta suurin syy tähän on se, että imuri yleensä tutkii huonekalujen alustat ja kadonneet lelut, vierineet nappulat ja puruluut ja ne päätyy pienen saaliiksi, joten ehkä imuri on eräänlainen metsästyskumppani.

Jekun fiksaatiohin kuuluu ehdottomasti hiustenkuivaaja ja se juokseekin innokkaasti kuivattavaksi, vaikkei olisi märkäkään. On kivaa kun ilmavirta vilistää karvojen seassa ja Jekku seisaaltaan kellahtaa hiustenkuivaajaan eteen kuin sanoen "ota mut, olen tässä".

7. Valkoisten karvojen mysteeri: Jekulla oli pentuna kuonon päällä valkoinen läiskä,nyttemmin kuonon päällä ja kirsun ympärillä on valkoharmaita karvoja. Valkoisia karvoja löytyy myös selän päällä, siihen kohtaan mihin häntä laskeutuu on myös valkoisten karvojen luvattu maa, mistä lie ovat siihen tupsahtaneet? Hännänpäästä löytyy myös valkoisia karvoja.

Jipon piirto on ajan kanssa hävinnyt ja katkennut, mutta niskassa on valkoiset karvat tiukassa.

Jippo ihan pienenä. Kuva: Petra Palukka

8. Jipon ja Jekun äänimaailma: Kts. kohta 1. Jippo oli tullessa varsin hiljainen kaveri, kun sen emokaan ei hauku (ei läpäissyt poropaimennustestiä, kun Miinalta puuttui äänet, vaikka muuten paimensi ensiluokkaisesti), mutta tiukan opettajan metodit on purreet ja Jippo örisee, vinkuu, önisee ja vikisee minkä ehtii. Varsinkin aamuisin haukotuksen lomassa kuuluu vaikka millaista ääntä ja leikkiinkutsuessa Jippo vastaa, erityisesti meidän ihmisten eleisiin. Jekusta nyt ei tarvinne puhuakaan mitään. ;)

Prcd-PRA

2011-12-07T00:00:00.000+02:00

Viime viikon maanantaina olimme reippaana eläinlääkäriasemalla kello 0800, kun olimme varanneet Jekulle ja sen ystävättärelle Piitulle ajan prcd-PRA verinäytteenottoa varten.

PRAhan on etenevä verkkokalvon surkastuma, mikä tuhoaa silmän valoa aistivia soluja ja lopulta koira sokeutuu.Jalostustoimikunnan jalostuskriteerien mukaan vähintään toisen tulevan vanhemmista on oltava prcd-PRAn suhteen terve eli joko sen omien vanhempien tai testitulosten kautta.PRA-tyyppejä on useita ja lapinkoirilla tutkitaan vaan tätä prcd-muunnosta.

Eläinlääkäri tunnisti Jekun ja sanoi heti, että tämä on kiltti koira eikä varmasti pure. Tapansa mukaan Jekku antoi ottaa verta omaan rauhalliseen tapaan. Jekku-reppanalta tuli verta ylitarpeen - sillä tuhraantui hieman etujalka ja rintakehä, mutta onneksi sidoksella saatiin verentulo loppumaan.

Jekku joutui autoon odottamaan, kun oli aika ottaa Piitulta verikoe ja Jippokin joutui tutkittavaksi. Jipolta tarkistettiin siru ja se sai passin, joten voimme lähteä Ruotsin puolelle päivälenkille ja muutenkin voidaan suunnitella Ruotsiin suuntautuvia vaellusreissuja. Kummasti muuten Jekunkin siru oli taas ihan eri paikassa kuin viimeksi.

Jipolla simmut aavistuksen punoittaa, mutta niistä ei mitään ihmeempää löytynyt - ei silmään törröttäviä ripsiä eikä roskia. Tuulinen sää näemmä herkistää silmiä joten hain kuiville silmille tarkoitettuja silmägeeliä ja silmät näyttää jo paremmalta. Jostain syystä tänä vuonna monien koirien silmät punoittaa enemmän, tosin ei Jekun.

Jekku odotti kiltisti autossa ja kotonakin antoi sidoksen olla paikallaan. Onneksi se ei ole semmoinen hullu repijä vaan hyväksyy mukisematta nämä lisäkkeet.

Tälläkään kertaa ei ihan valtavasti tullut hintaa meidän tunnin mittaiselle visiitille:

Verinäytteenotto x2
Kliiniset tutkimukset x2 (Piitu & Jippo)
Passi                                                                  yhteensä 33 euroa
Tarvikkeet                                                                          9euroa
Yhteensä    52 euroa

Piitun omistaja halusi korvata 30e joten edukas oli reissu täöllä kertaa. Madotin pojat toissa viikonloppuna joten toivon mukaan nyt ei näitä terveysmenoja tule enää pitkiin aikoihin.

Prcd-PRA-testin tulokset tuli viikossa - eläinlääkärit ottivat verinäytteen ja pakkasivat sen tuomaani Laboklinikin laatikkoon ja huolehdin itse lähettämisestä. Näyte lähti ensin Helsinkiin ja sieltä edelleen Saksaan ja tulokset tulivat sähköpostitse.

Prcd-PRAnkin suhteen näytti hyvältä :)

Cantavia Noitarumpu prcd-PRA genotype N/N, clear, terve

Testitieto löytyy myös Lappalaiskoirat Ry:n Prcd PRA-testattujen listalta. Testitulos täytyy itse ilmoittaa yhdistykselle jotta listalle pääsee.

Lasku saapui tammikuun puolivälissä ja maksuaikaa oli vain muutama päivä. Lasku maksettiin Suomen Nordean tilille ja lisätietoja kohtaan syötettiin laskunumero.

Laskun erittely:

Tutkimukset 68,52€
Postituskulut 2,53€
Vero 19% 13,02€
Yhteensä: 81,54€

Punaisia nauhoja kaksin kappalein!

2011-11-27T23:55:00.001+02:00

Käväistiin poikien ja Piitun kanssa mätsärissä - lisäksi paikalla oli lappalaiskoirien alaosaston koiria useampi. Meillä oli siellä oma nurkkauskin. :)

Ensiksi oli Jipon vuoro esiintyä toisen lapinkoiraurospennun kanssa. Tuomarina isoille roduille toimi pumeja kasvattaja täti, mikä oli tosi tarkka ja sanoi, että Jippo on valmiimpi joten se sai punaisen nauhan. Punaisten pentujen ryhmäkehässä oli yli kymmenen koiraa ja yhden kierroksen perusteella neljä valittiin jatkoon, ja Jippo ei niihin kuulunut. Olen kyllä tosi tyytyväinen, kun Jippo on pikkaisen alkanut olemaan intolintuna ja pomppimaan, että malttoi kuitenkin kivasti esiintyä.

Jippo vapaasti esitettynä, venyy ja vanuu suuntaan jos toiseen :D

Kuva: Laura Posti

Jekku odottelemassa omaa vuoroaan Henna-tytön halailussa:

Jekun kanssa meille sattui kaikista pahin mahdollinen kilpakumppani - saksanpaimenkoiranarttu. Jälkeenpäin ajateltuna paras mahdollinen.. Sanoin kyllä tuomarillekin, että mitähän tästäkin tulee, mutta Jekku ei nartusta tuumannut mitään ja esiintyi erinomaisesti. Tuomari ihastui Jekun rauhalliseen ja itsevarmaan esiintymiseen ja hyviin liikkeisiin, joten sille napsahti ensimmäinen punainen nauha ikinä! :)

Kuva:Laura Posti

Punaisten aikuisten ryhmäkehässä ei tullut sijoitusta. Olen niin tyytyväinen, kun Jekku oli koko mätsärin aikana niin rauhallinen, vaikkei se koskaan mikään rähinäpetteri olekaan ollut, mutta aikaisemmin ollut pikkuisen kärsimätön kun mitään ei tapahdu ja ollut skarppina - sellaista nuoren koiran kärsimättömyyttä oli aikaisemmin havaittavissa. Nyt Jekku makoili ja tykkäsi olla rapsuteltavana, mitä se normaalisti ei ole näyttelyissä tehnyt (ja torstaisissa treeneissäkin Jekku pyysi Kompoa leikkimään ja Kompokin jo kaukaa näki Jekun ja oli kovasti iloissaan. Hauskoja nämä isot pojat. :) )

Mätsärissä taustalla ollut uros pärräsi ja Jekku sitä katsahti, mutta käänsi selkänsä ja laittoi makailemaan(!). Voikohan tästä päätellä, että teini-ikä on nyt mennyt ohitse ja Jekusta on tullut itsevarma nuori mies?

Jekkuhan on kotioloissa sylikoira ja tykkää olla rapsuteltavana, mutta nyt se oikeasti oli niin rentona, että kävi pussailemassa kehäsihteeriä ja koirakavereiden emäntiä, mitä se normaalisti ei ole koirapahtumissa tehnyt. Aikaisemmin se on seurannut muuta toimintaa ja toisia koiria, että ihmiset on jäänyt vähän paitsiolle. Miekin rapsuttelin minkä ehdin ja Jekku jutteli omaan tapaansa kiitosta rapsutuksista ja antoi emännällekin pusuja. Miun koira on tainnut mennä jotenkin rikki. :D


Voittajan on helppo hymyillä! Jekun ihkaensimmäinen punainen nauha! :)

Sinisen talon nalle :)

Jalostustoimikunta

2011-11-19T21:06:00.000+02:00

Tuossa taannoin tein Jekun osalta Lappalaiskoirat ry:n jalostustoimikunnalle terveysriskikyselyn Jekun suvun terveydestä.

Jokainen lappalaiskoirankoiranomistaja voi terveysriskikyselyn tehdä ja se kannattaa ehdottomasti teettää, jos on omaa koiraansa käyttämässä jalostukseen tai jos epäilee koiransa sairastavan jotain sairautta kuten esim. epilepsiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa jne niin osaa sukurasituksesta lähteä selvittämään koiransa mahdollista sairastumisen syytä

Terveysriskikyselyn tuloksessa kerrotaan, mitä riskejä suvussa on ja mistä riskeistä suku on vapaa. Vastauksessa ei kerrota sairastavien koirien nimiä tai että missä kohtaa sukutaulua tapaukset löytyy. Lisäksi kerrotaan mahdollisista sairauksista joita on koiran sukutaulussa olevien koirien jälkeläisillä.

Jekun suvussa ei ole kataraktoja (kaihia) eikä epilepsiaa, näin siis tämän hetkisen tiedon mukaan. Jipon osalta kyselyä en tehnyt, kun se on vielä niin juniori. Teetän sen sitten myöhemmin kun on ajankohtaisempaa.

Kaikkihan eivät ilmoita oman tai kasvattinsa sairauksista jalostustoimikunnalle, mikä on todella surullista joten 100% toimikunta ei voi luvata koiran suvun terveyttä tai tietojen paikkansapitävyyttä, mutta kannattaa silti käyttää jalostustoimikunnan palveluja, koska ainahan se on kotiinpäin pitää rotu mahdollisimman terveenä ja jos vaan jotenkin voi pienentää sairastumisriskiä, niin sehän kannattaa hyödyntää. Tietenkin itsekin täytyy selvitellä ja tutkia, mitä taustoilta löytyy.

Jekkua kysyttiin varaisäehdokkaaksi jo keväällä ja nyt kun sen terveystulokset on niin hyvät niin ehdokkuus vahvistui . Koska uroksen omistaja voi jalostustoimikunnalta kysyä riskejä yhdistelmästä, johon omaa urosta on kysytty, tein alustavan kyselyn ja selvisi, että yhdistelmä olisi erinomainen. Tämä etukäteiskysely helpottaa huomattavasti nartun omistajan päätöstä käyttääkö hän sinun urostasi ja kun virallista urossuositusta lähdetään kysymään ei tarvitse jännittää tulosta. Nartun omistaja kuullessaan yhdistelmän erinomaisuudesta lähettikin urostiedustelun Jekusta ja tulos on tuossa alla.

Jalostustoimikuntahan katsoo, että mahdollisia perinnöllisiä sairauksia (autoimmuunisairaudet, silmäsairaudet jne) ei löydy molemmilta puolilta. Tästä syystä on erittäin tärkeää pitää sukusiitosprosenttikin niin alhaisena kuin mahdollista ettei mahdolliset sairaudet kertaannu.

Muutama päivä sitten jalostustoimikunnan foorumille oli tullut tieto, että Jekku oli hyväksytty varaisäehdokkaaksi hienolle Viivi-neidolle:

Miilupellon Muru FI19598/09, A", (a).
Pirjo Kivijärvi ja Jani Moilanen, Suomussalmi kk
- Jehnajan Kamfertti FIN43600/08, B", (B), oe
- Cantavia Noitarumpu FI29257/09, B/A", (-), oe
- Pikku-Panuman Musti FI20306/09, B/C", (-), oe

Näin luet vastausta:
Nartun nimi ja tiedot,
Nartun omistaja
- Urosehdokkaat

Uroksen nimi, rekisterinumero, lonkkatulos, PrcdPRA-status, oe = nartun omistaja ehdottanut ko. urosta

Vaikka Jekku on varaisäehdokkaana ja luultavammin varalle jääkin, niin oli mukava käydä läpi tämä prosessi ja huomata, että Jekku ko. nartulle passaa ja onhan se aina kiva saada vähä nimeäkin näkyviin. Urossuositukset kun julkaistaan Lappalaiskoirat-lehdessä.

Jos sinun lappalaiskoirasi sairastaa jotain (esim. autoimmuunisairaudet, kivespuutos, allergiat, purentaviat ääniherkkyys jne), niin olisi hyvä asiasta kertoa jalostustoimikunnalle ja sen voit tehdä tästä linkistä.

Lintukoto tuhoutui

2011-11-18T20:46:00.001+02:00

Meille tapahtui ikävä tapahtuma parisen viikkoa sitten. Lähdin poikien kanssa lenkille tutulle ja turvalliselle polulle. Pojat kulkivat kytkettyinä kunnes läheisen talon saksanpaimenkoiranarttu pääsi tarhastaan ja syöksyi kohti. Huusin kaikki mahdolliset kirosanat sille ja suojasin pojat taakseni. Narttu kääntyikin kotiinsa, kunnes se päättikin hyökätä päin. Siinä rytäkässä pannat lipsahtivat poikien kaulasta niiden paniikissa peruutellessa nartun hampaita. Onneksi pojat pääsivätkin irti, ja ne pystyivät väistelemään.

Jekku puolusti minkä ehti Jipon huseeratessa paimenhaukkua taistelevan kaksikon ympärillä. Vanha setä tuli tilannetta katsomaan ja onneksi koiran omistajakin tuli. Omistaja yritti hakata koiraansa kepillä, muttei uskaltanut koskea koiraansa eikä koiralla ollut pantaakaan. Lopulta Jekku luovutti, kun se ei mahtanut mitään ja Jekku lähti juoksemaan kotia kohti. Jippo yritti mennä nartulle hyvittelemään ja se saikin näykkäisyn takalistoon ja Jippohan kiljuen pakeni. Lopulta omistaja sai koiransa kuriin kysyen miten narttu on päässyt edes irti (johon en osannut tietenkään vastata mitään) ja me Jipon kanssa päästiin lähtemään kotiin Jekun juostessa edellä.

Jekku juoksi kotiovelle istumaan ja minulla oli pannat ja hihnat miljoonalla sykkyrällä jalkojen ympärillä. Leikkikentän tädit ihmettelivät hieman räsyistä olemustani ja he järkyttyivät tapahtumasta - entäs jos narttu olisikin hyökännyt lasten päälle tai narttu olisi Jekkua seurannut ja taistelu olisi tapahtunut leikkikentällä?

Jippo ei tapahtumaa muista ja käy kyllä niin pientä sääliksi, kun se ei tajua että toinen haluaa sille pahaa. Jekulle kaikki pisteet siitä, että se yritti puolustaa ja siitä että kun se ei pärjännyt luovutti, eikä syöttänyt itseään.

Minä vältän ko. paikkaa kuin ruttoa ja mieluusti valitsen jonkun muun reitin, kun saksanpaimenkoiranarttu huutaa tarhassaan aikaista vihaisemmin ja jos se vielä sieltä irti pääsee, niin se tappaa siihen paikkaan.

Pojat ohittivat paikan tunti hyökkäyksen jälkeen ja useana päivänä, mutta parin viikon jälkeen Jekku on alkanut murista mennessä paikan ohitse. Kotiintullessa saman paikan ohi se leikkii ja koheltaa kuten aina ennenkin. Pojat eivät ole koskaan käyneet narttua katsomassa, eivätkä ärsyttäneet sitä haukkumalla tai murisemalla tms, mutta kaippa nartulla on niin voimakas vahtivietti ja niin elämäänsä tylsistynyt, kun joutuu olla pienessä tarhassa jokaikinen hetki eikä se pääse ihmisten pariin eikä koskaan lenkillekään.

Jotenkin viha koko ko. rotua kohtaan vain nousee. Ensin valkoinen paimenkoira hyppää meidän pihalle ja nyt tuo. Miksi te ihmiset otatte tuollaisia koiria jos teillä ei ole tarpeeksi tietoa ja motivaatiota kouluttaa ja liikuttaa noin voimakasta rotua? Tai miksi ylipäätäkään otetaan mitä tahansa koiraa tarhakoiraksi vailla tarkoitusta? Luopukaa koiristanne jos ette kerta jaksa niitä hoitaa ja kouluttaa. Koirat tarvitsee joka päivä liikuntaa, koulutusta tai aktiviteettejä, ihmisen seuraa ja ennen kaikkea sosiaalista toimintaa toisten koirien kanssa.

Ehkäpä tämä narttu on iloinen, kun sen tarhaan on laitettu jouluvalot tai ehkä sen omat ihmiset on ylpeitä itsestään, kun koirakin saa valojen kautta huomiota? Surullista.

Laavuilemassa

2011-11-17T23:00:00.000+02:00

17.11.2011

Pojilla on ollut vähän ankea viikko, kun aloitin kuukauden kestävän yrittäjyyskoulutuksen ja täytyy olla jo kahdeksalta opiskelemassa ja siihen aikaan pojat (ja minä myös) monesti kääntää kylkeä. Aamulenkille lähdetään kuudelta ja pojat jäävät kotiin kahdestaan tai isännän kanssa nukkumaan. Eipä olla sitten oikein ehditty mitään puuhata, kun en ole oikein ollut vireessä kun pitkän tauon jälkeen opiskelusta tulee pää kipeäksi ja valtavan väsyneeksi, vaikka muuten opiskelu antoisaakin onkin. Onneksi kuitenkin päästiin aikaisin lähtemään koulusta ja kävin nappaamassa isännän ja pojat matkaan ja lähdettiin laavulle paistamaan makkaraa.

Toistamiseen käytiin tällä meidän uudella vakiolaavulla, mikä on heinittynyt lahti lintutorneineen. Kuvassakin näkyy valtava määrä piisamin koteja ja söipä Jippo piisaminlihaakin (raadon hampaista päätellen). Jekkua kiinnosti kovasti nämä muurahaiskekoa muistuttavat heinämättäät ja tassuttelikin heikoilla jäillä, pari kertaa plumpsahtaen matalaan veteen.

Laavulle päästyämme unohdin kameran autoon ja pojat lähti tietenkin perään kamerannoutoreissulle. Käskin poikia istumaan ja odottamaan ja lähdin autolle yksikseni. Koko ajan tuntui siltä, että jokin seuraa ja aina kun käänsin pääni en nähnyt ketään. Autolle päästyäni takanani olikin valkokuonoinen versio vähän häkeltyneenä, että kuinkas tässä niin pääsi käymään. Jipon kanssa palasimme takaisin laavulle ja siellä polun päässä Jekku istui kiltisti käskyn alla odottamassa. :) Enpä olisi uskonut, että se malttaisi niin kauan odottaa. Meillä odota-käsky on vähän sinne päin, jota käytetään kun mennään ovista tai jos polulla pyytää odottamaan jne, ettei sitä edes tarvi niin pitkäkestoisesti edes totella, kun siihen on sitten ihan oma käskynsä, jota on pakko totella.

Jekku katselemassa näkötornin terassilta maisemia ja kuuntelemassa onko piisamit vielä hereillä

"Anna mulle makkaraa!"

Jippo oli vähemmän yhteistyökykyinen kuvien suhteen, kun se selkeästi liikkui kauemmas meistä eli alkaa teini-iän korvattomuusvaihe ja kohtahan sitä ei voi päästää vapaaksi hetkeen aikaan, jos vanhat merkit pitää paikkansa..

Eväänä oli makkaraa, perinteistä ja uutta chilimakkaraa, keksejä ja mehua. Poikia kiinnosti vain makkarapolitiikka, että saako he makkaraa ja miten paljon..

Jos on makkaraa, on siellä jossain pieni lapinkoirakin..

Tuisku

2011-11-15T04:30:00.000+02:00

Oli ilahduttavaa nähdä Jekun upeasta isistä eli Tuiskusta, Dagolas Duutsoni, uusia kuvia pitkästä aikaa ja sainkin omistajalta luvan näyttää niitä teillekin. :)

Jekun isipappakin on valtavasti kehittynyt sitten niiden kuvien, joiden perusteella päädyttiin Jekkuun.

Tuisku asustelee Tyrnävällä, Oulun kupeessa, perhekoirana ja sen kanssa harrastetaan arkitottista ja nyt menossa on naksutinkoulutus. Tuiskun mieleen on metsä- ja peltoretket, esteiden hyppiminen ja muutenkin kaikki toiminta. Tuisku on oppinut monen monta sanaa, kuten poikansa Jekkukin, ja Tuiskulle sanottaessa sanan "Lenkille" se hakee alkaa etsiä hihnaa. :) Omistaja kuvailee Tuiskua herkkusuuksi ja että se tykkää touhuta täysillä.

Kuvat: Tuiskun omistaja

Penkkikansaa

2011-11-08T00:00:00.000+02:00

8.11.2011

Jippopippo on opetellut ahkerasti kiepin tekemistä ja maahanmenoa. Selkeästi käsimerkit ymmärretään paremmin kuin sanat, mutta niinhän se Jekkukin asiat oppii. Taistelutahtoa löytyy lelujen kanssa ja olenkin yrittänyt innostaa ja läpsiä leluun, työntää Jippoa pois, että se muutenkin elämässään taistelisi ja onhan se hyvä asia sitten luonnetestissä jos ei lelusta heti irroita.

Jipolle esitettiin jo isyyskutsu, vain 9 kuukauden iässä ja vastasin kutsuun myöntävästi - katsoo sitten lähempänä, että mitä terveystarkit pitää sisällään ja mitä jalostustoimikunta sanoo mahdollisesta yhdistelmästä.

Itse vielä ei ollenkaan sisäistä, että Jippo kasvaa aikuiseksi. Se on mamman oma pieni mussukka, joka seuraa koko ajan kotitöitä tehdessäni ja nukkuu minun sängyn vieressä eikä nouse ennen kuin herään, eikä sitä voi ajatellakaan niissä isojen poikien puuhissa. Tokkopa Jippo edes tajuaa mitä ne tyttökoirat on. Eikä Jippo nyt isäksi ole ryhtymässäkään ennen kuin terveystarkastukset on tehtynä ja niitä en teetä ennen kuin sitten lähempänä kolmea ikävuotta jotta saa luusto ja tukielimet kehittyä ihan rauhassa.

Miinuspuolena kyllä täytyy sanoa tuo kukkien merkintätikkujen ja muoviruukkujen varastaminen - en enää tiedä minne olen mitäkin kasveja istuttanut ja kun en istuttele mitään taviskasvejakaan niin siinä ei tunnistuskaan oikein auta kun ei niitä tunnista juuri kukaan. Tikut on siis siellä täällä ja muoviruukuilla on kiva leikkiä kuten kissa; heitellä ruukkuja ilmaan, kelliä niiden kanssa tai tassulla läpsiä ruukkua. Joskus tuntuu, että taisi Petra-kasvattaja hieman juksata ja myydä meille koiran sijasta kissan. ;)

Miehen sisar eli käly oli ostanut kesällä jostain kierrätyskeskuksen tapaisesta puutarhakalustesetin (kaksi nojatuolia, iso pöytä ja kahden istuttavan penkki) ja sehän täytyi häneltä ostaa pois, kun passaa niin tähän 70-luvun lopulla rakennettuun taloon värin kuin tyylikin puolesta. Penkki varsinkin on hauska, siinä on mukava kuvata poikia ja vaikka ilmeet nyt on tuommoiset annamullenamia-tyyliset, eli niin ei poikien näköiset, niin laitan nyt kuitenkin kyttäyskuvan tähän. :)

Rannalla

2011-10-23T22:28:00.000+03:00

Käytiin kuvailemassa poikia pitkästä aikaa vähän paremmalla kameralla - sää oli mitä mainioin, mitä nyt tuuli aika tavalla..

Muutamia poseerauskuvia kiviaidan edessä:

Jekkuli

Jippohippo kaulalla ja ilman..

Sitten päästiin vauhtiin, kun lammasaitaus oli lampaista tyhjä..

"Koppi"

Jeksutin

Nakinnappaaja

Paikoillanne!

Uinut ja kurainen Jekku tuulitukkana

Jipsutin

Pönöttämisiä..

.. liikkeessä..

No mutta mihis mami meni?

Eiiii saaa jättää meitääää!!

Jipon makumaailma

2011-10-09T13:32:00.001+03:00

Kaikkiruokainen, sitä Jippo on. Ei tarvitse miettiä pitääkö keittiönlattia imuroida, kun pieni kävelevä komposti käy syömässä kaikki murut lattialta. ;) Myöskin sisälle kulkeutuneet puidenlehdet ja sipuli kelpaa...

Entäs banaani sitten?

Kyytablettia taas

2011-10-09T13:23:00.004+03:00

Kertaus on opintojen äiti ja Jekku on vihdoin oppinut välttämään ampiaisia, sen sijaan Jipon oppikoulu on vielä käymättä ja se saikin tuossa viikolla ihkaensimmäiset pistot kuonoon. Ampiainen pisti ainakin kahteen kohtaan kuonoon ja niihin nousi "mukavat" patit, ja sen lisäksi toisen silmän ala- ja yläluomet turposivat ja toisen silmän "vain" alaluomi turposi.

Onneksi kuitenkaan tästä ei nyt tullut rapsuttelukierrettä tai asiaa eläinlääkärille.

Jippo saikin herkuksi kyytabletin ensimmäistä kertaa ja näin sen syöminen käy:

PS. Jekku voi oikein mainiosti - haava täysin parantunut, ei kutkuta, iloinen kuten aina ja lähes normaalin näköinen. :)

Hauska päivä

2011-10-01T22:46:00.000+03:00

1.10.2011

Jekun resepti, miten vietää hauska päivä:

Suuntaa mukavaan maastoon kauas yleisistä teistä

Ole tottelevainen niin saat namia (ps. älä kuitenkaan näytä syöttöpossulta..)

Muistathan ottaa parhaan ystäväsi matkaan, mielellään vastakkaista sukupuolta

Kuiskuttele tytön korvaan salaisuuksia

Merkitse alue voimakkaasti kuopien, tosi miehet tekee näin.

Juokse!

Kaksin aina kauniinpi, tai sitten ei X)

Kevyt askel ja kevyt mieli!

Rauhoitu lopuksi ja tuoksuttele kaikessa rauhassa

Sitä sun tätä

2011-09-30T19:41:00.003+03:00

Jekulla on siitä mahtava turkki, että sitä ei tarvi kuivata kun kertaravistuksella koko koira on kuiva, eikä turkkia tarvi edes juuri harjata. Oli taas venähtänyt pitkästi viime harjauksesta, mutta kun talviturkki kasvaa kovaa kyytiä (ei ole minään syksynä ollut näin muhkea turkki tähän aikaan) niin päätin harjata Jekun ja tältä lopputulos sitten näytti:

Kauluri on nyt taakse jäänyttä elämää, kun paukamat ovat laskeutuneet, eikä niitä enää kutitakaan. Haava on ummessa ja karvakin kasvaa. Toisen silmän päällä oli monen millin vahvuinen rupi, jonka päälle laitoin eräänä aamuna alkuviikosta Bebanthenia ja iltasella sitten varovasti rapsutin ruven pois ja ruven alla iho olikin jo parantunut hyvin, eikä vuotanut yhtään vertakaan. Heti kun kiristävä rupi oli poissa ei tassutkaan hakeutuneet rapsutusvalmiuteen.

Jekku pari päivää sitten:

Kävimme keskiviikkona laittamassa hautuumaalla hautapaikan talvikuntoon ja pojatkin pääsivät mukaan. Tosin pojat vain pääsivät katsomaan meidän touhuja, kun hautuumaillehan ei ole koirilla lupa mennä.

Kirppu-Jippo näyttää niiin isolta, vaikka on kaiken tuon turkin alla ihan pieni mies. On ne vaan niin hölmön näköisiä. :D

2011-09-30T10:36:00.000+03:00

30.9.2011

Syyskuun lopussa Jekun nassu alkoi olla täysin parantunut, vain pari pientä rupea vielä "koristi", mutta karvat olivat jo kovaa kyytiä kasvamassa takaisin rapsutuspaikkoihin. Kaulurista oltiin jo luovuttu, mutta jotenkin Jekku oli mieltänyt kaulurin kivaksi asiaksi ja kävi säännöllisesti sitä tökkimässä ja katsomassa. Mukava ettei kammoa tullut, mutta toivottavasti kauluri jäi yhden ajan ihmeeksi.

Vielä näyttää hupsulta..

Oma pieni metsä kullan kallis..

Onneksi Jekulle elämä on yhtä suurta hauskuttelua ja leikkiä - oli se sitten lelujen kanssa hyppelyä, vinkurodeota, maassa kieriskelyä, pentuhepuleita, ympäri pyörimistä tai keppien kanssa pompottelua..

Sama aita, sama koira, eri kohteet ja katselupaikka

Jipon keppileikit

2011-09-30T10:20:00.000+03:00

30.9.2011

Nuoremman herran päivän puuhia syyskuun lopusta:

Keppileikkejä:

Täältä tullaan (nämä voisi laittaa luonnekuvauksen yhteyteen..)!

Jälkikurssilla Jipon kanssa

2011-09-26T17:39:00.001+03:00

Jipon kanssa viikonloppu vietettiin peltojälkikurssilla opetellen alkeita. Kurssin järjesti Lappalaiskoirien alaosasto. Kurssin vetäjinä toimii eläintenkouluttajaksi valmistuvat opiskelijat.

Meillä oli viime viikonloppuna teoriaosuus ja nyt siirryttiin käytännön harjoitteluun. Jokainen kurssilainen tekee itse omalle koiralleen jäljen ja joka ajetaan jonkun ajan kuluttua eli jälki hieman vanhenee. Alueella on suorittamassa kerrallaan vain yksi koirakko.

Peltojäljen ideahan on se, että koira saalistaa jälki jäljeltä ja lopussa on kiitos eli pieni kasa ruokaa, Koiraa ei saa syöttää aamulla, että se on tarpeeksi nälkäinen ja ennen jäljelle lähtöä koiran tulee olla rauhallinen . Näin aloitteleville koirakoille on tärkeää, että koira saa jokaisesta jäljestä palkkion eli ruokaa. Täytyy tehdä kymmenittäin jälkiä ennen kuin palkkion voi jokaisesta jäljestä jättää pois.

Koira siis nuuhkuttelee maata jälki jäljeltä hihna jalkojen väliin laitettuna täysin rauhassa ja jarrumies eli koiran ohjaaja kulkee heti koiran perässä estäen koiran ympärikääntymisen ja jarruttaa koiran menoa, jotta koira oppii tarkuutta ja rauhallisuutta. Koira ei saa missään vaiheessa saada namia takaansa eli kun on nami ohitettu, se kerätään pois eikä koiraa saa päästää kääntymään ympäri. Kun maali on saavutettu koiraa kevyesti silitetään, mutta sitä ei saa innostaa. Heti kun palkkio on syöty koiraa estetään jäljestämästä, jotta säilyy käsitys alusta ja lopusta.

Itse jälki tehdään siten, että alkuun tampataan n. 30x30cm alue jolle ripotellaan useampi nami, tämän jälkeen kuljetaan taaksepäin asettaen jokaiselle askeleelle yksi nami ja maaliin tehdään samanlainen neliö jossa kukkurallinen ruokaa. Jäljestä kannattaa tehdä mieluimmin liian pitkä kuin lyhyt, koska menee aikansa ennen kuin koiran hajumuisti toimii ja se pääsee rytmiin. Huomioitavaa on myös se, että jäljelle tullaan ja lähdetään eri suunnasta kuin mitä jälkentekijä.

Tässä nyt näin tiivistettynä, ja paljonhan tästä jäi poiskin..

ENSIMMÄINEN PELTOJÄLKI

Lauantaina tein suht pitkän jäljen ja Jippo suoritti ensimmäisen jäljen todella hienosti. Muutamia korjattavia asioita jäi sunnuntaille:

Kun jälkeä tehdään takaperin niin pitää huomioida, ettei tule harpottua liikaa polvet levällään.
Valjaat on ehdoton estämään hihnan liikkuminen
Koiraa todella pitää jarruttaa, että se oppii tekemään tarkasti töitä.

Ilman valjaita Jippo nosteli jalkoja, kun tähän saakka ollaan painotettu, että hihna ei saa olla jalkojen välissä.

TOINEN PELTOJÄLKI

Sunnuntaina puin päälle valjaat ja hihna oli helppo pujottaa siten, että pysyy paikoillaan joten hihna ei enää tuottanut ongelmia. Sunnuntaina menikin paljon paremmin ja pieni tiesi tasan tarkkaan, että mitä sen tuli tehdä. Automaattisesti rauhoittui ja istui paikalleen ennen jälkeä eikä kääntyillyt jäljellä. Potentiaalinen jälkikoira siis. :) Ja voi sitä nuuhkuttamisen määrää!

Jäljestyspaikka

Muutama kuva pienestä eiliseltä tai ei se enää pieni ole..

Ojasta allikkoon, osa II

2011-09-25T22:35:00.003+03:00

Täällä voidaan jo onneksi paremmin. :) Antibiootit tehoaa ja haava on mennyt umpeen. Kipulääkkeen jätin antamatta, kun Jekku ei sitä tunnu tarvitsevan. Tyytyväisenä nukkuu päiväunia ja pitkät yöunet ja leikkii kuin viimeistä päivää.

Kauluria pienennettiin eilen, niin Jekku pääsee pönttö päässä liikkumaan helposti ja mm. juomaan kauluri kaulassa. Lenkit onnistuu kaulurin kanssa myös ja kauluria ei oikein voi jättää poiskaan lenkeiltä, kun Jekku saattaa kesken liikkeen ujeltaa kuono edellä pöpelikköön pyyhkimään nassuaan ja se taas ei auta haavan parantumista.

Hienosti Jekku on ottanut pöntön osaksi elämäänsä - peruuttelee hienosti, väistelee asioita, juoksee, nujupainii ja oikeastaan ei ole mitään asiaa, mikä ei kaulurin kanssa onnistuisi. Jekku ei ole muutenkaan luovuttaja ja sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen niin helposti, mikä on suuri etu kun muuten tämä elämä kaulurin kanssa olisi yhtä painajaista.

Tänään pojat olivat kanssani koko päivän seuramiehenä miun tehdessä puutarhatöitä ja parin päivän leikittömyys otettiin parin tunnin leikkisessiolla takaisin ja oikeastaan Jekulle on kaulurista vain suuri etu, kun nujupainiessa Jippo ei voi roikkua poskessa kiinni. :D

Hei me leikitään :)

Hei me kytätään ;)

Ojasta allikkoon

2011-09-23T19:04:00.003+03:00

Sillä aikaa kun toinen puoli minusta iloitsee Jekun terveystuloksista toinen puoli suree Jekun tämän hetkisen terveyden puolesta.

Maanantaina Jekun kimppuun kävivät äkäiset ampiaiset ja tuloksena oli pari näkyvää pistojälkeä kuonossa, mutta otsa ja silmäkulmat olivat sitäkin turvonneemmat, vaikken löytänyt selviä pistokohtia. Olin itse koulutuksessa ja mies soitti, että Jekulla on asiat huonosti. Kotiin tultuani annoin yhden kyytabletin ja turvotus laskikin parin tunnin päästä tila normalisoitui.

Naama turvonneenakin Jekku leikki ja oli iloinen. Lenkillä selkään lensi ampiainen jonka se varsin hyvin muisti, kun heti yritti kellahtaa selälleen ja tappaa selässä matkustavan ampiaisen, joten ampiaiset siis olivat käyneet kimppuun ja kun niitä on nyt takapihallakin varsin reippaasti pyörinyt.

Luulimme selvinneemme tästä ampiaisepisodista, kunnes eilen taas mies soitti, että Jekku näyttää vihaiselta eli sen toinen kulma on taas turvonnut. Hetken päästä soitettiin uudelleen, että nyt tulee verta ja selkeästi kulmassa olikin kaksi kynnenraapaisua.

Tänä aamuna tilanne oli vieläkin pahempi ja jo parin sentin alueelta oli karvat lähteneet ja iho vereslihalla. Myös toiselle puolelle oli ilmaantunut raapauksia. Sain tälle aamulle ajan lääkäriin ja eläinlääkäri tarkasteli ensin ja sanoi, että haluaa rauhoittaa ja tutkia paremmin kun yksi kohta näytti tummemmalta ja haluaa tarkistaa, onko silmässä/luomissa vaurioita raaputtamisesta.

Rauhoituspiikin purettua eläinlääkäri ajoi molemmista kulmista karvat pois, tutki, puristeli ja totesi ettei märkää ole ihon alla. Vaurioituneet kohdat desinfioitiin eikä märkäeritettä vaurioista tullut. Jekku sai kipupiikin ja herätteen. Nopsaan nukahti ja heräsikin rauhoituksesta. Nyt menossa on antibiootti- ja kipulääkityskuuri sekä kauluripakko. Haavat puhdistetaan pari kertaa päivässä ja neljän päivän päästä haetaan uusi kuuri, jos toipumista ei ala tapahtua.

Kotiintultua Jekku laittoi nukkumaan ja siitä herättyään oli kakannut ja pissannut alleen, kun aamulla emme ehtineet lenkillekään lähteä, kun tuli kiire päästä eläinlääkärin pakeille.

Ilmeisesti ampiaisen sisälle jäänyt pistin ärsytti sen verran paljon, että Jekku omalla toiminnallaan aiheutti tulehduksen, kun jatkuvasti rapatassuilla rapasi. Nyt Jekku on sitä mieltä, että kauluri ei ole kiva, kun ei pääse rapaamaan ja välillä teippasimme sukat Jekun jalkoihin, mistä pitikin kauluria enemmän, mutta pian se sukaton takajalka oli menossa kohti päätä ja kauluri sujahti uudelleen päähän. Selkeästi tulehtuneet kohdat näyttää paremmalta, kun ovat saaneet rauhassa kuivua ja alkavat muodostamaan arpikudosta ihon suojaksi. Saapa nähdä tuleeko Jekulle sittenkin valkeat tai harmaat nelisilmät..

Tästä sairastumisesta tuli tottakai kustannuksia seuraavasti:

Toimenpiteet 40,63€
Hoitotarvikkeet 5,54€ (kauluri)
Lääkkeet 20,19€
Eläinlääkärivisiitti yhteensä 66,36€

Kipulääke apteekista n. 20€

Nämä rahat menivät kyllä täysin oikeaan paikkaan ja olen tyytyväinen etten jäänyt odottamaan maanantaita vaan nyt mennään kohti parantumista (toivottavasti). Toivon kovasti, että Jekku nyt äkkiä paranee, ettei tarvitse pönttö päässä olla. Huomenna alkaa jälkikurssi, mistä Jekku olisi varmasti pitänyt, mutta se nyt jää Jekun osalta käymättä. Nyt keskitytään saamaan maailman paras sessu taas terveeksi eikä muulla ole mitään merkitystä.

Terveystuloksia, osa III

2011-09-22T19:06:00.002+03:00

Mukavia uutisia!

Lausunnot kennelliitosta saapuivat Jekun lonkka- ja kyynärkuvien osalta:

Kyynärät 0/0
Lonkat: B/A

Nyt vielä PRA-testi, mutta se kyllä menee ensi keväälle (Jekku testattiin joulukuussa 2011 prcd-PRAn suhteen terveeksi) ja muuttuneiden sääntöjen mukaan polvet täytyy tutkia vielä yli kolmivuotiaana. Mainittakoon vielä, että polvitutkimus ei kuulu suomenlapinkoiran PEVISAn piiriin, mutta koska polvet kehittyvät kauan on tietty hyvä tutkituttaa polvet siinä vaiheessa, kun ovat täysin kehittyneet.

Espoo 6.9.2011 - Kennelliiton hallitus on päivittänyt virallisten terveystutkimusten ohjeita. Suurin muutos koskee polvilausuntoja, joiden kohdalla 2012 alusta lähtien on alle kolmen vuoden ikäiselle koiralle annettu lausunto voimassa vain kaksi vuotta.

Virallisen polvilausunnon alaikäraja on 12 kuukautta. Jos koira tutkitaan ennen kuin se täyttää kolme vuotta, täytyy polvet tutkituttaa uudestaan kahden vuoden kuluttua, mikäli tutkimustulos halutaan pitää voimassa esim. jalostuskäyttöä varten. Mikäli koira on ensimmäisellä tutkimushetkellä täyttänyt kolme vuotta, ei tutkimusta tarvitse uusia.

Muutos perustuu luusto- ja nivelsairauksien asiantuntijatyöryhmän esitykseen. Käytäntö on osoittanut, että koiran polvien tila voi huonontua merkittävästi siitä, mitä se on vuoden ikäisellä koiralla. Myöhempi tutkimus on täten tarpeen lopullisen tuloksen varmistamiseksi. Polvitutkimus on helppo ja nopea ja voidaan toteuttaa esimerkiksi rokotusten yhteydessä. Virallisia polvilausuntoja antavia eläinlääkäreitä on runsaasti.

Päätös tulee koskemaan takautuvasti kaikkia polvitutkittuja koiria. Hallitus päätti kuitenkin siirtymäajasta, jonka mukaan alle 3-vuotiaalle koiralle ennen 1.1.2012 tehty polviluksaatiotutkimus on voimassa 31.12.2012 asti. Omistajien kannattaa täten harkita, haluavatko siirtää tällä hetkellä alle kolmivuotiaan koiran polvitutkimusta ensi vuoden puolelle, sillä tämän vuoden lopussa tehtynä lausunto on voimassa vain noin vuoden.

Polvilumpioluksaatio-ohjeesta täsmennettiin myös hieman ulkomaisiin lausuntoihin ja valituskäytäntöön liittyviä asioita. Kaikkiin ohjeisiin on lisätty informaationa tiedoksi, että Kennelliitto antaa viralliset röntgenlausunnot ja että koiran virallinen lonkka-, kyynärnivel- ja polvitutkimustulos on huonomman nivelen mukainen. Spondyloosiohjeesta hallitus poisti arvosteluasteikossa esiintyneen päällekkäisyyden ja kyynärnivelen kasvuhäiriöiden ohjeeseen lisättiin lähinnä tietokonetomografiatutkimuksia tekeviä eläinlääkäreitä koskeva maininta menetelmäkuvauksesta.

Lisää aiheesta voi lukea Kennelliiton sivulta.

Tök tök

2011-09-15T18:56:00.000+03:00

Jipsukka on opetellut "Tök"-sanaa jonkin ajan ja kovin mielellään se tökkiikin kättä tai mitä tahansa esinettä, mitä nyt pitääkin kädessä, kun pyytää tökkäämään. Ja jos pitää ruokakippoa tai namia kädessä, eikä huomioi pientä niin märkä kuono osuu jalkaan ihan taatusti eli varsin omatoiminen kaveri. ;)

Tök-kurssilla: Käsi eteen vie ja sana esitä:

Näin se kuono tulee ja tök - nami suuhun ja riemu repeää:

Ihminen - Jippo-sanakirja:

Nämä osaa ihan mukavasti jo:

Istu
Seiso
Saa (ottaa ja mennä)
Jätä
Maahan (tämä ei ihan suju, kun ei ole tätä juuri mihinkään normaaliin arkitoimeen tarvinnut)
Odota
Mennään
Jippo = toimii luoksetulosanana

Opettelussa:

Alla olevien lisäksi olen alkanut opettamaan Jipolle kiepin tekemistä eli edessä pyörähtämistä ja Jippo on selkeästi potentiaalisempi tässä. Jekku opetettiin luopumaan asioista, joten se ei seuraa namia, joten mitenpä sille kieppiäkään opettaa?

Tök
Seis
Yli
Laita (Ei seilata kävelytiellä puolelta toiselle)

Jekulta opittua:

Jippo on sattumalta oppinut sellaisiakin asioita, joita me ei olla sille opetettu. Jippo on seurannut, kun Jekku etsii isännän ja osasikin yksin isännän etsiä. Yleensä hakee ensin jonkun lelun tai luun, jonka vie tuliaisiksi. Jonkun muunkin Jekulta oppi, mutten nyt muista mikä se oli..

Missä Mikko

Terveystarkastuksia

2011-09-13T13:39:00.000+03:00

Eilen maanantaina lähdettiin viimeiselle terveystarkastusreissulle Jekun osalta ja tällä kertaa täytyi lähteä Ouluun, koska silmäpeilauksia ei tehdä Torniossa eikä Kemissä. Samalla reissulla kuvattiin Jekulta kyynärät ja lonkat.

Lääkäriasemalle saavuttaemme Jekku önisi ja heilutti iloisesti kaikille häntää, ja tutkaili ympäristöään:

.. ja rentoutuikin puntarin päälle:

Jotta silmäpeilaus onnistuisi annettiin 15minuutin sisällä kolmasti silmätippoja, mitkä laajentavat pupilleja. Olikin suuri yllätys, että kun näkökyky hämärtyi Jekku alkoi pienesti murista muille koirille epävarmuuttaan, mikä tosin oli ymmärrettävää kun ei nähnyt kunnolla.

Kuono olisi koko ajan ollut maassa ja Jekku olisi nuollut lattialta kaikki, joten me hieman jouduttiin keskustella, onko semmoinen pöpöjen nuoleminen ihan ok

Päästiin puolituntia myöhässä vastaanotolle ja lääkäri tarkisti silmäpohjan - tutkinta keski ikuisuuden, lääkäri peilasi ja peilasi ja totesi, että silmänpohja on puhdas. Seuraavaksi tutki iriksen ja silmän etuosaa, ja niistä ei sitten sanonutkaan mitään ja kysyi, mitä Jekku painaa ja laittoi nukutuspiikin. Piti oikein varta vasten kysyä, että oliko silmissä jotain vikaa sitten. Lääkäri totesi, että Jekulla on täysin terveet silmät, mistä olen niiiin onnellinen. :)

Nukutuspiikki vaikuttikin nopeasti ja pian röngtenhuoneeseen päästyämme Jekku oli syvässä unessa:

Kuvaamisen jälkeen pääsimme katsomaan kuvia ja olivat ok, eläinlääkäri antoi niistä arvion, mutta odotan kennelliiton virallista kantaa kuviin ja kerron sitten, millaiset tulokset tulee. Varmaan parin viikon päästä tiedetään. Kuvassa Jekku on heräämössä vielä sikeässä unessa, mutta 15 minuutin päästä nousi istumaan ja seisomaan.

Vastaherännyt potilas seisoo huterasti paikallaan ja pian päästiinkin jatkamaan matkaa. Jekku käärittiin peittoihin ja nukkui sikeästi sen aikaa, kun kävimme asioilla ja hakemassa Jipon emonsa luota.

Koska matkaan meni koko päivä Jippo otettiin myös matkaan ja vietiin emonsa luo hoitoon siksi aikaa, kun olimme Jekun kanssa lääkärissä. Jippo selkeästi tiesi minne paikkaan oli tullut, kun saavuimme Railin luokse ja ensitöikseen Jippo etsi pentuaikaisen lempilelunsa. :) Jipolla oli ollut hauskaa ja meidän lähtiessä oli pienen häntä tippunut ja hetken piipannut, mutta sitten rynnännyt emon lelukopan kimppuun ja leikkinyt vimmatusti neljä tuntia. Vain pari minuuttia oli torkkunut.

Emon kanssa tulevat erinomaisesti juttuun, ei ollut mitään sanomista kummankaan puolelta (eikä ihmekään, kun molemmat on niin rauhallisia ja sosiaalisia tapauksia) ja olivat leikkineet leluilla, syöneet puruluita, käyneet ulkona ja painineet. Myös pari tyttöä, jotka olivat käyneet pentuaikana Jippoa hoitamassa olivat käyneet tervehtimässä joten Jipolla oli erittäin kiva hetki emonsa luona. Kiitos Railille Jipon hyvästä hoidosta! :)

Kävimme vielä pikapikaa tervehtimässä Saivaakin entisillä kotikulmilla ja Jippo oli kovasti ilahtunut Saivan kanssa telmimisestä. Siinä on kaksi niin samalla aaltopituudella olevaa sessua kun vaan olla ja voi. Täytyy tehdä uusi reissu paremmalla ajalla.

Koska meillä oli vielä aamulla asioita Oulussa pystytimme teltan laavun läheisyyteen. Paistoimme makkarat ja pojat sai hetken kuljeskella ja syödä iltapalan.

Nopeaa siirryttiinkin sitten teltan puolelle, kun nukutetun koiran verenkierto on hieman "kohmeessa" joten nukutettu koira saattaa saada vilunväristyksiä. Jekulla olikin aika kylmät tassut joten oli aika mennä nukkumaan.

Puin Jekulle päälle loimen, pari pyyhettä ja lämpimän peiton. Alustana oli lämpöalusta ja osa untuvamakuupussia.

Aamuyöstä Jekku kömpikin viereen ja kellahti selälleen jalat kohti teltan kattoa, ja se olikin taas normaali oma itsensä. Tosin ei ihan tykännyt, kun jouduimme jo kahdeksalta aamulla lähteä. Kun aamumeno peruuntuikin lähdimmekin käymään Ranuan mökillä. Siellä Jippokin sai tutustua ihanaan Aaro-setään ja Jekku kävi uimassa Kuukasjärvessä.

Pitkä, mutta antoisa reissu takana. :) Nyt vain jännätään ne kuvausten tulokset.

PS. Kuvauksen tulokset ovat saapuneet ja Jekun lonkat on B/A (Asteikolla A - E) ja kyynärät terveet eli 0/0!

Sänkipellolla, osa 2

2011-09-10T21:30:00.005+03:00

10.9.2011

Jekun kärsittyä Jipon näyttelyreissu päätettiin järjestää jotain hauskaa vanhemmallekin ja Jekku & Piitu lähtivät sänkipellolle juoksemaan ja kaksikolla oli hauskaa, kuten aina. Kiitos seurasta! :)

Kiva maisema, mutta siitä puutuu jotain..

Jekkua

Piitu

Muutama auringonlaskukuva:

Pellon pentunäyttely

2011-09-10T21:30:00.004+03:00

Jipon ensimmäinen näyttely on nyt takanapäin, ja siellä meni ihan yli odotusten. Pelloon ajaessamme meitä ilostutti sateenkaari, sanotaan että sateenkaaren päässä on ruukku kultaa ja olikin, ruusukkeiden merkeissä, sillä niitä oli kotiintuomisina useampi.

Pienten urospentujen luokassa kisasivat Jipon lisäksi Keijukaisten Männynkäpy, millä on sama isä kuin Jipolla ja parkinvärinen Myrsky. Jippo oli pennuista vanhin.

Tuomari Katja Korhonen oli perusteellinen ja tutki koirat tarkkaan ja palasi välillä tuolilleen istumaan, ja taas tuli tarkistamaan. Liikutti ja tutki monta kertaa. Lapussa olikin todella paljon tekstiä ja kaikki oli huomioitu. Tuomari oli löytänyt kaikki ne hyvät puolet, mitä itsekin olen nähnyt ja myös ne huonot puolet. Suosittelen tätä tuomaria jos haluaa saada kokonaisvaltaisen ja rehellisen arvion. Erittäin asiallinen, koiria hyvin kohteleva ja mukava tuomari. Kunniapalkinto ei ollut itsestäänselvyys tällä tuomarilla.

"7kk. Erittäin hyvätyyppinen, hyvät pään mittasuhteet, poskien tulee vielä "täyttyä", hyvä purenta ja korvat. Aavistuksen lyhyt kaula. Ikäisekseen hyvä eturinta & runko, hyvä raajaluusto & käpälät, pysty olkavarsi, riittävät takakulmaukset. Erinomainen turkinlaatu, hyvä häntä, liikkuu erittäin ahtaasti takaa, aavistuksen löysästi edestä, hyvällä askelpituudella sivusta. Esiintyy ja esitetään hyvin." Rodunomainen lähestyttäessä.

Arvostelussa nyt ei ollut mitään isompaa erhettä, mitä ei aika tai esitystapa korjaisi. Jekku on pitänyt Jipon lihaksiston hyvässä mallissa, kun painivat tuntitolkulla joka päivä. ;)

Jippo esiintyi todella mallikkaasti ja juoksi tosi nätisti. Sai olla pienestä todella ylpeä ja ollaanhan me kyllä harjoiteltukin esiintymistä paljon. Välillä laitoin häntää selän päälle, mutta suurimmaksi osaksi annoin hännän olla levossa.

Me odottamassa kehän laidalla kahden muun arvostelun päättymistä:

Jipon mielestä parasta antia oli kuitenkin Tinkan kanssa leikkiminen. Tinkalla myöskin on sama isä kuin Jipolla.

Sukunäköä?

Jippo oli nuorista urospennuista paras, tuloksena PEK1 KP eli luokkavoitto ja kunniapalkinto. Seuraavaksi kisattiin yhtä vanhempaa pentua vastaan ja tuomari sanoi, että Jipolle toivoisi toppausta poskiin (allekirjoitan täysin), mutta pitää mm. Jipon mittasuhteista enemmän joten Jippo oli PU1 (paras uros). Siirryimme lopulta kisaamaan parasta narttua vastaan ja siinä sijoitumme toiseksi eli VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).

Tähti ja Jippo eli tittelein sanottuna ROP ja VSP

Jippo ja VSP-ruusuke

Olihan Jekkukin matkassa, kun mies oli kursseilla ja sen päivä meni kevythäkissä nukkuen eli Jekulla oli kyllä tylsä päivä, kun olisi halunnut mennä esiintymään, mutta Jekulle oli illalla luvassa ihan jotain muuta. :)

Keltainen ruusuke

2011-09-02T14:24:00.004+03:00

Kävimme harjoittelemassa esiintymistä pentunäyttelyä varten mätsärissä. Mätsärin ideahan poikkeaa rotukehistä eli oikeista näyttelyistä täysin. Mätsäreissä periaatteessa vain sillä esiintymisellä pitäisi olla väliä. Rotukehissä koiraa verrataan sille annettuun rotumääritelmään. Mätsäreitä voi tuomaroida melkein kuka vain, mutta rotukehän tuomariksi täytyy opetella tuntemaan rotu kunnolla ja käydä koulutus.

Mätsäreissä koirat jaetaan pieniin rotuihin; aikuisiin ja pentuihin, sekä isoihin rotuihin ja nämäkin tietysti aikuisiin ja pentuihin. Saman luokan koirat esitetään pareittain eli pari valikoituu siten, että numerojärjestyksessä mennään - nrot 1 ja 2 esiintyy yhdessä, 3 ja 4 jne. Parempi esiintyjä saa punaisen nauhan ja toiseksi tullut sinisen.

Jippo kisasi 11-kuisen saksanpaimenkoiran pennun kanssa:

Kehässä koira seisotetaan siten kuten oikeissa näyttelyissä. Toisten rotujen koirat asetellaan tiettyyn asentoon, mutta onneksi lapinkoirat ovat vapaasti esitettävä rotu, joten riittää että ne vain seisoo nätisti paikallaan. Tokikin jalkojen asentoa voi muutella ja nostaa häntä selälle, mutta mie en ole kauheasti tavannut koiraa tällätä, kun rotumääritelmän mukaan koiran ollessa levossa häntä saa olla alhaalla.

Koiran pitää ravata vierellä eli ei saa laukata, eikä hyppiä - mennään rinki ympäri ja ees taas, jotta tuomari näkee etu- ja takaliikkeet, sekä liikkeet sivulta.

Koska Jippo sai sen punaisen nauhan ensikoitoksesta onkin vuoro kaikkien punaisen nauhan saaneiden pentujen vuoro.

Tuomari juoksutti ryhmää kymmenisen kierrosta ja jokaisella kierroksella tipautti yhden. Loput neljä parasta laitettiin paremmuusjärjestykseen ja Jippo sijoittui kolmanneksi. Pronssisijasta saatiin ruusuke, mikä tosin unohdettiin toimitsijoiden puolesta antaa ja ruusuke tuli vasta jälkijunassa.

Jekulla on sinisen nauhan kirous ja me saadaan Jekun kanssa aina se sininen nauha, ja sitten kätellään ulos puolivälissä. Jekku juoksee hienosti ja seisoo rauhassa, mutta kun kuvia katselin niin se menee tyypillistä vaellustyyliä ryhti alhaalla ja korvat luimussa, ettei kauheasti näytä tuomarin silmään tykkäävän hommasta. Eilen meillä oli ongelmana mäkäräiset jotka iski mahan alle niin pahasti, että Jekun piti kehässä ryhtyä rapsuttamaan. Tuomari kysyi, mitä koirat on saaneet näyttelystä ja sanoi, että sen mukaan menee nauhat. Jekku siis jäi toiseksi, kun vastassa oli kansainvälinen muotovalio.

PS. Mätsäreissä valitaan myös paras pentu ja BIS eli Best In Show-koirat, mutta niistä meidän ei tarvinne vielä tietää mitään, kun sinne asti ei olla päästy. ;)

Sänkipellolla

2011-08-31T18:38:00.004+03:00

Tänään pojat pääsi sänkipellolle viilettämään. Ihania syysilmoja - ilmassa tuoksuu jo syksy, mutta aurinko vielä lämmittää ja vilja on puitu, joten sänkipeltoja riittää. Jippo malttoi hetkisen odottaa, mutta Jekkua jo menotti..

"Joko me saadaan mennä?"

"No, mennäänkö jo?"

"Ei sit, meen jo!"

Jekkua vähän vaivasi, kun isäntä meni autolla käymään ja sitä piti moneen kertaan kuikuilla. Jekku haluaa, että lauma on kasassa.

Jossain vaiheessa pieni malttoi hetkisen pysähtyä..

.. kunnes..

Jekkukin osaa vilistää:

Söpö-Jekku :)

Nurmialueella riitti nuuhkittavaa, kun muutama viikko sitten samaisella paikalla järjestettiin koiranäyttelyt:

Autolle käypi askeleet... onneksi kumpikaan näistä ei ole sellainen, että autolle tultaessa ottaisi hatkat. Tosin pienenä Jekku oli sellainen, mutta muutamana kertana jätetiin se yksin metsään ja lähdettiin ajamaan muutama sata metriä. Muutamalla toistolla Jeksu on huolehtinut, ettei jää matkasta.

Näyttelyt lähestyy

2011-08-31T18:09:00.004+03:00

Tänään tuli Pellossa 10.9 järjestettävän pentunäyttelyn lappuset ja esiinnymme numerolla 175 eli pienten urospentujen 5kk- alle 7kk-sarjassa. Kaiken kaikkiaan lapinkoiranpentuja on ilmoitettu yhdeksän. Jippo esiintyy kolmen muun urospennun kanssa. Isompia poikia on yksi ja tyttöjä on loput. Tuomarina toimii poikkeuksellisesti Katja Korhonen. Marjatta Pylvänäinen-Suorsa oli alunperin tuomariksi valittu, mutta Katja on kuuleman mukaan erittäin mukava, asiallinen, pitkiä arvosteluja kirjoittava ja erittäin tiukka eli saadaan heti ensinäyttelystä lähtien tarkka ja tiukka arvostelu, niin kuin pitääkin. Mietitään kasvattajan kanssa josko lähtisimme erkkariin (lappalaiskoirien erikoisnäyttelyyn) lokakuulla, mutta muuten ei varmaan tule näihin pentuluokkiin osallistuttua, että sinänsä on todella tarpeen saada hyvin tarkka arvostelu.

Pikkaisen ensinäyttely kutkuttelee ja jännitys varmaan kasvaa entisestään näyttelypäivän lähestyessä, kun olin viimeksi kehässä tammikuussa. Muuta toivetta ei ole kuin kiva kehäkäytös, pitkä arvostelu ja etten itse töppäilisi mitään isompaa.

Näyttely järjestetään siinä samaisessa hallissa kuin missä Jekun luonnetestikin eli tekonurmella mennään. Jippo ei ole ennen hallissa ollut eikä tekonurmella, että se tuo lisäjännitystä. Onneksi lähes kaikki pennut ja niiden omistajat on jostain tuttuja ettei tarvi ihan yksin jännätä. :)

Kuvia eiliseltä eli tämmöisen turren kanssa mennään näytelmöimään:

Jekku jää näyttelypäiväksi kotiin koisaamaan :)

Jipon isoisä

2011-08-30T23:00:00.000+03:00

Tänään oli hauska päivä - tehtiin reilun tunnin extempore-pikapikapyrähdys Ouluun. Mietittiin, että minne sitä poikien kanssa menisi kyläilemään, kun mukavia kyläpaikkoja olisi ollut montakin tarjolla. Ratkaisun teki se tieto, että kasvattajan luona on hoidossa Jipon isoisä Jäkäläkummun Jänkäjustus "Robbie" eli Miina-emon isä.

Jekkukin pistäytyi leikkimässä Kielon kanssa, mutta muuten matkasi isännän kanssa, kun pienelle pihalle ja asuntoon ei viitsi kahta toisilleen vierasta urosta päästää. Kasvattaja tutki Jekkua tarkkaan ja oli Jekun pään kehitykseen tyytyväinen, samoin lihaskuntoon ja turkki oli erittäin hyvälaatuinen, joskin nyt ei vielä pohjavillaa juuri ole ja takajaloissa karvaa ei ole lainkaan. Oikein mukava kuulla pitkän linjan lapinkoiraihmiseltä arviota ja varsinkin kasvattajalta. No olihan Jekku nyt auttamattomasti vielä pieni kirppu turkin ja kuonon suhteen jos Jipon 7-vuotiaaseen isoisään vertaa. ;) Ehkäpä sitä sitten 5 vuoden päästä ollaan samassa pisteessä..

Kaiken huipuksi Miinakin tuli ja paikalla oli kolme sukupolvea. :) Valitettavasti kolmikosta ei kyllä saatu yhteiskuvaa, kun sen verta eläväisiä ovat, mutta isoisästä ja Jiposta muutama yhteiskuva kuitenkin:

Jippo ja Robbie

Jipsun isoisä :)

Leikkikolmikko - Jippo, Kielo ja Robbie

Jippo ja Miina-emo

Metsälenkillä

2011-08-29T22:30:00.000+03:00

Auringon juuri laskeuduttua Jippo pääsi laavulle mukaan makkaranpaistoon ensimmäistä kertaa ainoana koirana.

Pimeässä rantaan tulevat aaltojen äänet sai pienemmän vahtihaukkumaan ja pöhisemään, mutta yllätykseksi se juoksi suoraan ääntä kohti. Ei se näemmä niin nössö olekaan kuin ollaan ajateltu. ;)

Jippo käyttäytyi ihan eri tavalla yksin ollessaan ja se näemmä luottaa Jekun hoitavan vahtimisen jos isompi on mukana. Jippo nökötti laavulla meidän vieressä katsellen ja kuunnellen, kun Jekun kanssa ollessa Jippo olisi tutkinut ympäristöä ja touhuttanut omiaan. Kun laitettiin metsäaukealle pitkäksemme katse kohti tähtitaivasta, istui pieni meissä kiinni ja tarkkaavaisena kuunteli metsän ääniä. Vielä ei ihan selvinnyt, onko Jippo lauma- vai paimennusviettinen. Peloissaan se ei ollut vaan tyynen rauhallisesti seurasi illan hämärtymistä.

Syy miksi Jekku ei ollut matkassa mukana oli se, että se kävi jo aikaisemmin parin tunnin metsälenkin Piitun kanssa:

Jekkua on kyllä mukava pitää irti, kun sillä ei ole lainkaan riistaviettiä ja tulee helposti luokse, varsinkin jos on nakkia tarjolla :) Alussa toki pitää muistuttaa, että nakkia on tarjolla ja loppulenkistä Jekku tulee pienestäkin piipahduksesta täyttä vauhtia palkkaa hakemaan:

"Mä tuuuuuuun!!"

Lenkin loppupuolella pysähdyttiin sammalaiselle metsäaukiolle ottamaan muutama kuva:

Parhaat kaverukset:

Jekku ilta-auringossa paistattelemassa

Satun avustamana nappasin lenkin alussa yhden sivuprofiilikuvan ja mukavasti on turkki lähtenyt kasvamaan:

Piitusta on kasvattanut erittäin sievä neiti :)

Pentutreffit

2011-08-28T13:12:00.000+03:00

Alaosastollamme oli pentutreffit 28.8. meidän pihalla, kun nyt on varsin runsaasti tullut lapinkoiranpentuja alaosaston toimintaan mukaan. :) Mukana oli vuosikas Isla-neito, Jippo, Muohta, ja uusina tuttavuuksina Muohtan täyssisko Myrtti sekä Ira (Paukapään kasvatti).

Ira, Muohta, Jippo ja Isla

Koko poppoo

Jekkukin pääsi Islaa moikkaamaan eli Muohta, Isla ja Jekku

Muohta ja Jippo

Ira, Muohta ja Jippo

Kaikki ylläolevat kuvat Iran ihminen Henna - kiitos kuvalainasta!

Muohta ja Jippo, joilla oli ihan omat jutut :)

Kuva: Muohtan ihminen Päivi - kiitos myös sinulle kuvalainasta!

Hei me koulutetaan!

2011-08-15T21:55:00.005+03:00

Täällä on koulutuksenpoikanen riehunut muutamana päivänä piiitkän tauon jälkeen.

Omatoimisesti ihan kotona ja lenkeillähän me treenaillaan. Missään virallisissa koulutuksissa ei olla käyty, joten varmasti meidän asennot ja käskyt olisi virallisen kouluttajan mielestä ihan pielessä. Mutta kun omaksi iloksi ja arkea varten treenaillaan, niin eipä sen väliksi kun kisoihin asti ei kuitenkaan olla koskaan menossa.

Jekun kanssa ollaan taas ryhdytty treenaamaan sivulletuloa ja se on meillä nyt semmoinen vähän-sinne-päin (ei ihan kiinni jalassa ja pikkaisen liian takana). Mukavasti sekin sana on muistettu ja miten sen kuultua toimitaan, vaikka edellisestä treenikerrasta sen sanan suhteen on jo aikaa. Pannan nouto sujuu omatoimisestikin - se tuodaan itsenäisesti jos lenkkiä ei ole alkanut kuulumaan. ;)

Isomman kanssa varmaan täytyisi laajentaa koulutusta liikkeestä makuuseen/istumiseen/seisomiseen ja hihnan tuomista. Hauskaa ja hyödyllistä siis.

Jekun kanssa käytiin parin neitikoiran ja parin muun uroksen kanssa lenkillä sunnuntaina, ja kyllä vaan pojasta saa olla niin ylpeä. Toisen uroksen kanssa lönkyttelivät peräkanaa löysällä hihnalla ilman mitään äänellistä tai kehollista uhkausta/pullistelua. Oivia koirapoikia, vaikka kumpikin samanikäisiä. Kolmas uroksista hieman kiihtyi paikka paikoin, mutta Jekku pysyi relana. Häntä oli kuitenkin tiukasti selällä ja korvat pystyssä, kuten kuuluukin olla. Luottavaisin mielin ollaan, että tämä käytös jatkuu aikuisenakin.

Ohi mennään vaikka vastaan tulisi millaisia tahansa rähinäpettereitä. Jipon kanssa liikkuessa on tosin havaittavissa pientä ja hyvin satunnaista Jipon puolustamista minimaalisella murinalla (minkä juuri ja juuri kuulee), mutta yksin mennessä ei mitään ongelmia. Kaippa se pienemmän laumatoverin puolustaminen jollain tapaa kuuluukin asiaan, mutta pitää siihen puuttua nyt kun se ei ole iso juttu. Hyi-sanalla tai tökkäämällä kaulaan on se minimurinakin loppunut.

Hyvin tyypillinen Jekku-istuu-sylissä-asento :)

Jipon kanssa treenaus on vaan jäänyt sanoihin istu, maahan ja seiso, sekä tietysti nimen positiiviseen vahventamiseen ja luoksetuloihin. Leluja se noutaa mielellään, että siihen pitää nyt sitä sanaa ryhtyä liittämään.

Uutena on sana "Tök" eli että se tökkää käteen sanan kuullessaan, tämä onkin tuonut mukanaan muutamat kosteat nenun kosketukset paljaaseen jalkaan, käteen, kameraan.. Jippo kokeilee omatoimisesti, että millä tavalla se nameja saa. Tämäkin oli sellainen, mitä se luonnostaan tekee, niin kokeiltiin että miten se sen sisäistää ja äkkiähän se sen oppi.

Jippo on todella namiperso, mutta ei lainkaan puolusta nameja vaan odottaa kiltisti vuoroaan, mutta se ei ole sitten taasen yhtään omatoiminen, että tarjoaisi juttuja josta sitä voisi palkata ja se taas on kouluttajalle ongelmallista. Joutuu vähän miettiä ja lavastaa tilanteita, että sitä haluttua käytöstä tulee josta sitten palkata.

Muutama kuva takapihan metsikön kupeesta:

Poikien yhteiskuva
- Jekku tuijottaa namia, Jippo muuten vaan perusjannuna :)

Puolet vuodesta!

2011-08-12T17:56:00.005+03:00

Jipon puolivuotissynttäreitä vietettiin kauniissa säässä yhdessä, n. kuukautta vanhemman, Korun (Eisenfest Otavantaika) ja meidän emäntien kesken laavuillen. Koru asustelee tuossa n. 20 kilometrin päässä ja kerran tavattiin treeneissä, mutta nyt vasta pentuset pääsivät tapaamaan toisensa vapaasti.

Jippo ja Koru viilettivät laavun ympäristössä leikkien kuurupiiloa ja hippaa, hauskaa siis riitti. :)

Kiitos Minna-Marille ja Korulle hauskasta päivästä! :)

Sankari itse :)

Kaverukset:

Koru-neiti

Tytön perässä juoksemisessa tulee kuuma!

Pieni poikanen sai kotona lahjankin ja oli kivoja yhteisposeerauksia Jekun kanssa, mutta saapa nähdä omiko ne kuvat kamera ikuisiksi ajoiksi, kun koje hokee vain Memory card erroria ja että kortti on lukittu..

Justhan Jippo oli pienen pieni pallero.. (7vkoa ja pari päivää)

Kompiainen

2011-08-11T22:05:00.001+03:00

Jekun lähtiessä isännän matkaan yhdistetylle pyöräily- ja kalareissulle me Jipon kanssa lähdettiin tapaamaan Kompoa. Viime tapaamisesta olikin kulunut reilu 3kk ja nyt oli kokoerokin huomattavasti tasoittunut, Jipon eduksi.

Jippo tiesi tasan tarkkaan, että minne saavuttiin ja kuka portista tulisi ja se juoksikin suoraan Kompon syliin pussailemaan, Kompon nauttiessa tilanteesta täysin rinnoin. :) Todella mukavaa kun täysikokoinen uros pitää niin paljon pennuista. Pienen lenkin jälkeen kaksikko päästettiin leikkimään. Tosin kaverusten leikkityyli erosi hieman, että ihan parhainta antia ei nähty - Kompo olisi halunnut juoksuleikkejä ja Jippo taas tykkää repiä poskesta tai kiskoa lelua kaverin kanssa, mutta kyllä sitä yhteistä leikkiäkin löytyi. :)

Kompiainen

Uitettu Jippo

Nyt nousee!

2011-08-10T18:09:00.004+03:00

4.8.2011

Elokuun alku oli allekirjoittaneella hieman järkyttävä, kun jotenkin ajattelin, että Jipolla menisi pitemmänkin aikaa ennen kuin jalannosto alkaisi. Mutta luulo ei ole tiedon väärtti ja eilen 3.8. se jalannosto alkoi. Oih. Tosin Jippo kyllä käy vielä asioilla kyykkyen ja vain satunnaisesti jalka nousee.

Jipolla onneksi riittää tekemistä kiertämisen opettelussa..

Jekulla taasen on ollut hauskaa Nasun kanssa, kun oli taas lelujen vaihtoviikot ja rakastettava Nasu tuli taas leluvalikoimaan pienen tauon jälkeen. Nasu on kyllä saanut paljon ulkoilua, kun Jekku tykkää viedä Nasua ulos ja olla sen lähellä. Nasu oli Jekun ensimmäisiä pehmoleluja. :)

Miina-emo

2011-08-09T19:16:00.000+03:00

Tänään oli se kauan odotettu päivä eli Jipon Miina-emon eli Cantavia Mielitietyn visiitti. :) Jippo näki äitiään viimeksi silloin hakureissulla ja kyllä se vain tunnisti äitinsä.

Poika ja sen äiti:

Jippohan sekosi aivan täydellisesti nähdessään emonsa ja tämän omistajat. Jipolla ja emollaan oli ihan omat leikkijutut, ja jopa emon komentaminen meni perille, vaikka muuten Jippoa ei muiden koirien murinat hetkauta ja se yrittääkin aina käydä nuolemassa suupieliä ja vakuuttaa olevansa ihan pieni ja viaton. Jekku antoi kaksikon leikkiä rauhassa, kun oli ensin käynyt tutkimassa olisiko Miina potentiaalinen morsian, ei ollut ja Miinalla oli sen verran rauhallinen auktoriteetti ettei Jekku yrittänytkään mitään. ;)

Cantavia-kasvatteja: Noitarumpu, Mielitietty ja Yövilkka:

Kauniin ulkomuodon lisäksi Miinalla on aivan upea luonne ja ei tarvi kyllä yhtään ihmetellä mistä Jippo luonteensa on perinyt. :)

Miina isännän rapsuteltava:

Näyttelytreeneissä

2011-08-04T18:56:00.000+03:00

4.8.2011

Pojat kävivät alaosaston näyttelytreeneissä ja mukana oli myös joukko Jekun ja Jipon ystäviä (Piitu, Otso ja Muohta). Ei me nyt niin paljon näyttelyissä käyntiä harrasteta, mutta mukava käydä treeneissä jo ihan senkin takia, että koira tottuu toisiin koiriin ja aina välillä jotain arkitottelevaisuusjuttujakin tehdään.

Jipon kehäkäytös on muuten mukavaa, mutta se hampaiden katsominen on vähän takkuista, joten siihen tarvitaan treeniä. Vaikka Jipon ystävä Muohtakin oli siellä ja ihana Otso niin Jippo nakkipersona tapitti vain nakkia.

Isoilla pojilla taasen tuotti jännitystä uudehkon uroksen näkeminen treeneissä, mutta ei mitään ihmeempää. Pientä pörinää kuului kaikilta (niin pientä, että juuri ja juuri kuuli), mutta ei mitään isompaa. Epävarmuuden piikkiin menee ja kun treenattiin enemmän oltiinkin sujut kaikkien kanssa.

Jipsu kohta 6kk

Jekku esiintyy aina niin varmasti ja on helppo esitettävä, jos vain nakkeja on saatavilla ja Otson ihminen halusi esittää treeneissä Jekun ja kommentoi näin:

" Jekku vei kyllä mun sydämen treeneissä, kun niin nätisti napitti mua silmiin ♥ Ihana..."

Voi että, kun sydän pakahtuu tälläisistä kommenteista. :)

Pari kuvaa ystävistä piskuinen Muohta on nyt 12-viikkoa ja ihanat pystykorvatkin löytyy. Jipolla ja Muohtalla oli treenien lopuksi omat hauskat leikit. :)

Aina yhtä ihana Otso

Jekun ja Jipon kuvat Otson ihminen Essi, muut allekirjoittanut.

Täti

2011-07-28T17:47:00.000+03:00

28.7.2011

Jekun tätipuoli Saaga käväisi poikia tervehtimässä ja onneksi meidän pojilla on yksi tätikoira elämässä, jonka kanssa ei leikitä, niin kumpikin oppii että aina toinen koira ei tarkoita leikkimistä. Saagan omistaja on tästä leikkimättömyydestä kovin pahoillaan, mutta minusta se on todella hienoa, että on edes yksi koiru joka on rauhallinen, kiltti eikä ole leikkisä.

Saagan kanssa tapaaminen on silti leikkimättömyydestä huolimatta iso ilo pojille, kun saavat juosta yhdessä, nuuhkia, tutkia ja lepäillä eli koiramaista tekemistä on paljon muutakin kuin leikkiminen. Jekulla ja Saagalla onkin ihan omat haukkujutut heti kun tapaavat, ja tätä Jekku ei tee minkään muun koiran kanssa.

Saaga ja Jippo

Jipsu osoittamassa, että on kiltti ja pieni poika:

Poikien juoksuttaminen väsyttää..

Poseerauskuva kesämekossa olevasta Saagasta:

Dinolla ja ilman

2011-07-27T17:16:00.000+03:00

27.7.2011

Piitu kävi leikkimässä Jekun kanssa ja hauskaa kaksikolla riitti yllin kyllin - vauhtia, tiukkoja mutkia, kaatumisia.. eli vaarallisia tilanteita roppakaupalla. :) Jekulla ja Piitulla on kyllä aina todella hauskaa, kuten meillä ihmisilläkin.

Me ihmiset ei vaan millään ole keksitty miksi Piitu ei Jippoa hyväksy. Ehkä Piitu on mustasukkainen Jekusta tai tai tai tai.. ehkä vain meidän ihmisten inhimillistämistä?

Ollaan käyty muutamissa treeneissä yms vain Jippo & Piitu-kokoonpanolla ja vaikuttaisi, että silloin Piitu hyväksyy Jipon paremmin, mutta kun soppaan lisätään Jekku niin asiat on toisin. Täytyy toivoa, että tämä on ohimenevää ja Piitu hyväksyy Jipon siinä vaiheessa, kun Jiposta tulee sukukypsä. Vaan on se mukava, että Jekullakin on ihan oma ystävä, kun Jipollakin on. :)

Jekkuli

Muutama poseerauskuva Jiposta ja aluksi isännän seisottamana:

Jipon vapaamuotoista esiintymistä dinolla ja ilman ;)

Vihdoin sain tilattua Mustista ja Mirristä kumpaisellekin puhelinnumerolaatat kaulapantaan - en halunnut laittaa kumpaankaan laattaan kutsumanimeä. Tähän on useampikin syy: Jekku ei tottele muita ihmisiä kovin herkästi eli se on uskollinen yhdelle perheelle, enkä halunnut antaa mahdollisille varkaille sitä mahdollisuutta, että heillä olisi helppo yhteiselämä varastettujen koirien kera ja kolmas syy on se, että pannat mahtuu kummallekin koirulle, joten ei tarvinne miettiä, onko oikea nimi.

Laatoissa on siis toisella puolella minun numero ja toisella isännän, mikäli joku karkulaiset saa kiinni voi aina soittaa ja kertoa mistä koirat löytyy - kutsumanimellä ei siinä vaiheessa ole mitään merkitystä.

Valitsin ruostumattomasta teräksestä ympyrän muotoisen laatan, kaikista suurinta kokoa, ettei laatta katoa turkkiin. Kahdelle laatalle tuli M&M-asiakaskortin alennuksen jälkeen n.18 euroa ja laatat tuli vajaassa viikossa loma-aikaankin. :)

Kuolainen laattamalli:

Polvikulmaukset

2011-07-26T21:34:00.003+03:00

Mitäpä Jipon elämään sitten? Jipsun kanssa käytiin lauantaina Tornion KV-näyttelyissä katsomassa lapinkoiria ja kasvattajaa. Pikkumies sai välillä nukkua kevythäkissä, jossa Jippo viihtyy mainiosti ja aina kevythäkin ollessa kasassa Jipsu hiippailee sinne loikoilemaan ja leikkimään leluilla.

Jipsulla oli näyttelypaikalla hauskaa kun se sai leikkiä kasvattajan Kielon ja Jekun ikäluokkaan kuuluvan Uulan kanssa. Kasvattaja otti kuviakin vähän reilu 5kk vanhasta Jiposta, mutta ne tulee esille varmaan vasta syyskuussa. Näyttelyvilinässä pieni mies oli rennosti ja kuin kotonaan.

Kotopuolessa tietysti leikitään paljon:

Jipsu on tyypillinen 5kk vanha pentu - venyy ja vanuu kaikkialle, kuin väärässä lämpötilassa pesty villapaita. Yllättävän tasaiselta se näyttää, tosin Jippo on ihan pennun näköinen kun taas Jekku samassa iässä näytti jo aikuiselta.

Tärkein asia kasvuun liittyen on takakulmaukset ja niiden esiintulo, kun jalat ovat nyt lopettaneet valtavan kasvunsa. Takakulmauksilla siis tarkoitetaan polvikulmaa, mikä on tärkeä oikeanlaisen liikkeen vuoksi ja hyvät takakulmaukset voi olla merkkinä terveistä polvista. Liian suorapolvisilla voi olla polvivikaa eli patellaluksaatiota, joissa polvilumpio menee sijoiltaan. Jipon emon toinen polvi on tutkittu ns. ykkösen polveksi eli se on siis lähes normaali eli käytännössä siinä on siis pieni muutos, mikä huomattiin vain polvitutkimuksissa, muuten polvi on aina ollut oireeton.

Patellaluksaation asteet ovat:

0 = normaali

1 = lähes normaali

2 = lumpio luksoituu koukistaessa/rotatoitaessa

3 = lumpio on yleensä luksoituneena

4 = lumpio on pysyvästi sijoiltaan

Tästä syystä on erityisen tärkeää, että Jipolle kehittyisi hyvät polvikulmaukset. Tältä Jipon toinen takajalka näyttää nyt:

Iltalenkki

2011-07-25T23:30:00.000+03:00

25.7.2011

Käväistiin poikien kanssa iltalenkillä koko perheen kesken. Pojat saivat pitkästä aikaa vilistää vapaana metrisessä heinikossa ja pomppivat kuin aropuput, niiden nassuista näki riemua ja tehtiin mamin etsintäleikkejä, tosin molemmat touhuttivat niin paljon että meinasi mami jäädä löytämättä.

Pomppimisen jälkeen olikin lenkin virallisempi osuus eli hihnalenkkeily joen rantaan. Rannassa Jekku pääsikin lempipuuhaansa eli uimaan,

Jippo ei vielä ole ihan niin ihastunut veteen kuin Jekku, mutta käy kyllä kahlailemassa.

Kerrankin kuva Jipsusta häntä alhaalla:

Tosiaan Jekku ui jokea pitkin kauan aikaa ja rantaan tullessa pojat huomasi aitauksessa lampaat, johon Jekku reagoi yllättävästi vahtihaukulla, mitä se ei normaalisti käytä juuri koskaan.

Pienempikin innostui asiasta ja päätettiin käydä katsomassa lampaita kytkettynä (näin tokikaan ei saisi tehdä, mutta mentiin varovaisesti ja katsottiin lampaita kauempaa ihan hiljaa), ettei jäisi niiden tapaamisesta mitään kierrosta päälle. Tätä kirjoittaessa, 10.8., pojat näkivät lampaat toistamiseen ja suhtautuivat niihin kiinnostuneesti, mutta täysin rauhassa. Näemmä kannattaa siis kaikki tilanteet viedä loppuun siten, että koirille jää rauhallinen kuva esineestä/asiasta tai eläimestä.

Kyllä se kehittyy!

2011-07-24T21:42:00.000+03:00

24.7.2011

Jekkupekku on nyt täysin kesäkarvassa, kaik on mennyt.

Harja ja poskivillat on poissa, samaten jalka- ja masukarvat, villapöksyt ja uusimpana häntäkin, kun Jippo tuppaa siitä kiskomaan. Poju näyttää silti muhkeammalta kuin viime kesänä, että jotain on tarttunutkin. Ystävä sanoi, että nyt on alkanut kuono ja pääkin kehittyä, mikä on kyllä tosi kiva juttu. Ehkäpä Jekku olisi valmis uros sitten nelivuotiaana. Toivottavasti tämä totaalinen karvanlähtö olisi merkki entistä muhkummasta turkista? Painoa on tullut se 2-3kg eli aletaan olla jo 20kg paikkeilla ja pari kiloa saisi tulla vielä lisää.

Varasin syyskuun puoliväliin terveystarkastusajan joten silloin tietää, että onko meidän poika jalostuskelpoinen, kun silmät peilataan ja kyynärät & lonkat kuvataan. Mukavasti on tullut isyyskyselyitä meidän sporttipojalle ja syksyllä näkee, että mitkä niistä kyselyistä toteutuu ja millä aikataululla, meillä ei ole mikään kiire, kun Jekku on vielä niin nuori. On mukava tietää, että ihmiset arvostaa hyvää luonnetta niin paljon. :)

Muutama tuore otos, joissa Jekku katsoo hyvin intensiivisesti ja vähän totisen näköisenä, no namia se kyttää, että koska saa luvan etsiä namin heinikosta. ;)

Tältä Jekku näytti viime vuonna, aikasta ruipelo tapaus vai mitä? Kuonokin on ihan ohut.

Jekku elokuussa 2010:

Toukka

2011-07-22T21:09:00.000+03:00

22.7.2011

Ostin tuossa taannoin kirpparilta pojille Toukan ja siitä onkin tullut yksi Jekun lempileluista. Toukka asuu pääsääntöisesti sisällä, mutta luvan kanssa Jekku ulkoiluttaa Toukkaa, kuten näistä kuvista näkyy. :) Joskus Toukka-parka on kovilla, kun joutuu vetoleluksi. =/

Sinisiä nauhoja

2011-07-21T21:30:00.000+03:00

21.7.2011

Käytiin toistamiseen mätsäreissä poikien kanssa. Osallistuttiin ensin parikilpailuun eli ideana oli esittää kaksi saman rotuista koiraa yhtä aikaa. Sanoin jo heti järjestäjille ilmoittautumisen yhteydessä, että kannatuksen vuoksi osallistutaan. Arvasihan sen - Jekku esiintyi hienosti, se juoksi ja seisoa pönötti, mutta se ilme, voi että, se oli niin EVVK-asenteella*) matkassa ja toinen taas oli iloisena. Ihan kivastihan ne yhdessä juoksi ja seisoi, mitä nyt hieman pientä säätöä. :D Meidät käteltiin ensimmäisenä ulos kisasta, minkä kyllä arvasinkin.. Jekku ei ihan hoksannut, että sen olisi pitänyt esiintyä, kun eihän oikeissakaan näyttelyissä mennä toisen parina.

Jippo jatkoi pentuluokassa ja esiintyi loistavasti - seisten töröttäen ja juosten hienosti, ei istunut kertaakaan - , ja sieltä saatiin sininen nauha pomppivan samojedin voittaessa. Jekku kilpaili ystäväänsä Piitua vastaan ja meille lankesi sininen nauha siitäkin koitoksesta. Jekku pikkasen laiskasti juoksi, kun joutui odottamaan niin kauan ja siellä oli niin kuuma eli parempi voitti, ehdottomasti. :)

Molemmat pojat karsiintui sinisten ryhmästä heti kättelyssä. Tuomarina oli vetokoiraihminen ja yllättäen kaikki huskyt ja muut vetokoirarodut sai sen punaisen nauhan, ja kaikki lapinkoirat sai sinisen nauhan paitsi jos kilpakumppani rähisi. Siellä punaisten jatkoryhmässä oli muuten hieman niitä vetokoiria... Tästä syystä en oikein mätsäreistä välitä, kun vaikka siellä miten hienosti esiintyy, niin tuomari valitsee ne rodut joista pitää.

Kumpikin pojista esiintyi 100% ja hienosti, mikä onkin tärkeämpää kuin palkintosijat. :)

Pojat parikilpailutunnelmissa:

Kuva: Nina Nikurautio - kiitos kuvalainasta! :)

*) EVVK= Ei vois vähempää kiinnostaa

Saanen esitellä Muohta!

2011-07-18T20:57:00.000+03:00

18.7.2011

Jipsu sai uuden pentuystävän n. 10-viikkoisesta Muohtasta (Kontioharjun Muohta). Jekku ja Muohtan asuintoveri Niehku jäivät tapaamisesta paitsioon Jekun ollessa sisällä ja Niehkun lenkkeillessä isäntänsä kanssa lähistöllä.

Pojilla meni heti jutut yksiin ja hauskaa riitti, ja pojat kuluttivat yhteisen hetkensä painimalla, nuolemalla toisten nassuja tai lymyten aitan alla. Nopeat pojat eivät kameralle juuri tallentuneet, mutta tässä pari kuvaa Muohtasta:

Jippo vaikutti Muohtan rinnalla jättiläiseltä, no onhan Jipolla nyt säkäkorkeutta 47cm ja painoa 14,4kg..

Kiitos Muohtan porukoille ja tervetuloa uudelleen! :)

Kesäterveisiä Jipon isukilta!

2011-07-17T22:23:00.000+03:00

17.7.2011

Kuvaterveisiä Jipon isältä Ransulta eli Staalon Usvapeikolta:

Kaikki kuvat: Päivi Myllynen

Tulokset virallistettu!

2011-07-15T23:10:00.003+03:00

Kennelliitto on pitkän odottelun jälkeen virallistanut Jekun polvi- ja sydäntutkimustulokset ja luonnetestituloksen (näyttelytaulukko vielä odottanee parempia tuloksia, mutta eiköhän se ole hyvin mahdollista kunhan massaa kertyy lisää):

Jekku KoiraNetissä

Kesälomareissu

2011-07-11T18:33:00.008+03:00

Jippo tässä kirjoittelee hei!

Kyllä maalla on vaan mukavaa. Lähdimme maanantaina kohti E-Pohjanmaata junalla puksutellen. Matka kesti lähes viisi tuntia, mutta me Jekun kanssa nukuttiin lähes koko matka. Me ollaan eripäteviä matkustajia eikä lähdetä hortoilemaan. Jekku on niin hyvä esikuva, että en varmaan ikinä opi mitään huonoja juttuja..

Karra tuli taas meitä tapaamaan ja käytiin tooosi pitkällä kävelylenkillä. Karra on kyllä niin sievä tyttö ja sille ollaan etsimässä sulhastakin kovaa kyytiä. Jekku tiesi kertoa, että Karran kanssa ovat kasvaneet nuoruutta ja aika menee niin äkkiä..

Okei. Mun isoveikka on kyllä mahti veikko, ihan paras. Mutta jos totta puhutaan niin ei se aina ihan täysjärkinen ole..

Sitten kun kamera otetaan esille niin että se näkee, niin sitten se on tämmöinen hymypoika, ihan välillä hävettää, kun näistä kuvista saa sen käsityksen, että se ois vähän fiksumpikin sälli vaikka oikeasti se on ihan hirvittävän leikkisä. Heti kun ilta koitti niin se alkoi leikkimään ja se leikkii tuntitolkulla.. huh!

Jekulta olen oppinut hiljaa kerjäämisen jalon taidon - tässä isompi näyttää mallia, aika tehokasta eikö! Ideana tässä on siis se, että täytyy olla täysin hiljaa ja vain hienovaraisesti näyttää että ko. herkku kiinnostaisi. Haukkua, hössöttää, pomppia tai tunkea ei saa, vaan katsoa (lue: tuijottaa) sitä herkkua. Jos tekee edellä mainittuja epämielyttäviä asiota passitetaan meidät pois toiseen huoneeseen. Yleensä me kyllä ei saada tälleen edes tuijottaa, mutta nää grillausjutut on erikseen. Kotona me ei saada olla keittiössä jos kaksijalkaiset tekee ruokaa.

Sitten se ruokapolitiikka muuten. Mun on aina nälkä ja ennen oli kivaa, mutta nyt isoveikka kuulemma kasvattaa massaa ja on jo reilu pari kiloa paisunut eli se syö ensin omat ja sitten mun ruoat. No annetaan mulle sitten lisää omaa ruokaa, mutta kuiteskin. Isoveikalla on alkanut lihakset kasvaa jalkoihin. Karvaa sillä nyt ei ole, mutta josko se sen taas talveksi kasvattaa. Isoveikka kyllä saa miehistyä paljon, kun Netta-siskonsa kruunattiin eilen Suomen muotovalioksi! (Onnea vain kovasti! :) ) Taitaa mennä kyllä aika pitkä tovi ennen Jekun osallistumista semmoisiin kinkereihin, josko ollenkaan..

Mun lempparipaikka kyläpaikassa on ison kivipöydän alusta ja kyllä se nyt näyttää uhkaavasti siltä, että ensi reissulla en mahdu sinne enää :(

Emännän isä (aika pätevä herra) seisotti mua, niin saatiin sivupönötyskuvaa. Näytän kuulemma ihan pennulle, jos vertaa Jekkuun saman ikäisenä. Jekku kasvoikin äkkiä aikuiseksi ja nyt vasta alkaa taas kasvaa 1,5v tauon jälkeen. Jännä kuulemma seurata miten mä kasvan. Mua se nyt ei niin kiinnosta, mutta kasvamisessa on just se vika, etten mä mahdu enää niihin kivoihin paikkoihin mihin ihan pentuna. Kuono on kasvanut, liekkö siitä syystä, että tungen sitä joka paikkaan??! Jalat on jo lopettaneet kasvunsa ja alkaa ne kummat takakulmaukset tulla takaisin. Oon nimittäin lähes yhtä korkea kuin Jekku eli siirryn aikuisten ruokaan.

Mulla on aika muhkeat tassut, niillä on hyvä köpötellä ja KAIVAA. Tää jälkimmäinen asia tuottaa vähän päänvaivaa kotiväelle, mut musta se on taas tosi kivaa. No, ei voi kaikkia miellyttää, ei edes joka kerta ;)

Kasvattaja oli lähettänyt pari Miina emon omistajan lähettämää kuvaa miun täysveli-Majurista ja tämmöiseltä se näyttää nytten. Aika komea vaikka itte sanonkin! :)

Kuva: Perhe Ojanperä

Pistetääs vielä meidän molempien kuvat vierekkäin:

Väripulinaa

2011-07-03T18:43:00.000+03:00

Niuniun nurkkauksessa kerrottiin kameleonttikoirista eli siis miten merkkiväristen lapinkoirien nassut muuttuvat pennusta aikuiseksi.

Riistanväriset koirat,kuten Jekku, muuttuu sekä nassusta, että koko vartalon väritykseltä huomattavan paljon ja se muutos jatkuu läpi eliniän. Oikeastaan se väritoive pennusta on vähän hupsu, kun nassun kuviointi ja värit muuttuu niin paljon. :)

Jekku kolme päivää vanhana - sen näkee riistanväriseksi, mutta musta mötikkä se oli muuten. Valkoinen kuononpää katosi pian, mutta valkoiset tassut on vieläkin.

Kuva: Minna Väänänen

Tullessaan Jekku oli harmaa riistanvärinen, mutta pian kävi selväksi, että se harmaa alkoi muuttua punakammaksi, kuten Oona-emokin on. Kuvan ottohetkellä ikää vähän reilu 3kk ja nassun väritys on selkeästi vaaleampi, mutta vaalea pentuhaiven vähän sekoittaa pakkaa, mutta rillit, nelisilmät ja vaaleat posket on jo näkyvissä.

Hieman vajaa 5 kuukauden iässä oikea väri on selvillä, mutta tästä reilun 9kk vanhaksi kuonon väri muuttui. Se oli nähtävissä viikossa, miten pikimusta kuonosta tuli ja hassut haituvat vielä enemmän sai aikaan kontrastia.

Syksyllä 2009 huomaa miten kuono on tumma myös sivulta:

Helmikuussa 2010 alkoi poskien musta väistyä:

Jekku nyt, joskin kevätpoikana, kun silmien tummat kohdat ovat auringossa vaalenneet ja oranssit kohdat on talvella selvästi oranssisempia, mutta näin kesällä vaaleampia. Tämä kuva on otettu toukokuun alussa ja nyt väri alkaa olla jotain kullan luokkaa.

Saku

2011-07-02T22:08:00.005+03:00

Meille on tapahtunut monenlaista ja sitten taas ei mitään eli ihan vain koiraperheen arkea. :)

Me käytiin Jekun kanssa viime viikolla lunnikoirien näyttelytreeneissä muiden lappalaiskoirien kanssa ja suureksi yllätykseksi Jekku voitti treenit! Oli mieletön fiilis, kun koskaan ei olla mitään ikinä voitettu. :) Ja tuskin rotukehissä ikinä tullaankaan mitään voittamaan.. Meille näyttelytreenien voitto oli kyllä iso juttu ja voi pojat miten hyvältä se tuntui. Jekun askel oli lennokasta, häntä tiukasti selän päällä ja se jaksoi seistä ja seistä, vaikka oli todella kuuma päivä ja tunnin ajan treenattiin. Esitän kuulemma ammattilaisen ottein tuomarin mielestä ja hän kehui erityisesti sitä, kun Jekku juoksi minusta kauempana niin koira tulee edukseen. VAU! :)

Pojat ovat löytäneet mainion kyttäyspaikan bambupenkin päältä - toinen kyttää toiseen ja toinen toiseen suuntaan.

Talon ja naapurin aidan välissä on vain noin metrin levyinen käytävä ja siihen laitoin bambuisen köynnöskehikon oveksi. Kaksi pörröistä vankia odottamassa pääsyä etupihalle:

Uudet koiraystävät ovat aina ihana asia ja kumpikin on saanut tutustua ihastuttavaan Otsoon. :) Otso on leikattu poika Tachetee-kennelistä, jonka kanssa Jekku on käynyt kahdesti lenkillä ja miksei jossain vaiheessa pojat voivat painiakin, mutta tutustutaan nyt rauhalliseen tahtiin. Jippo on päässyt kahdesti Otson kanssa leikkimään ja sehän on aivan innoissaan uudesta rauhallisesta kaverista.

Jipolla on valtava ruokahalu jota olen aavistuksen jo joutunut hillitsemäänkin, kun Jekku tuon ikäisenä söi mielettömästi, mutta sitten se äkisti lihoikin. Kasvu alkaa rauhoittua ja kasvu näyttäisi menevän Jekun kasvutahdin kanssa käsikädessä. Jipsulla on hillittömän isot tassut, oikein tuuhea häntä ja oikeaa karvaa harjana selkärangan myötäisesti. Pari kuvaa "pienestä":

Sarjassamme uusia ystäviä - Jipon positiivinen ja avoin maailmankatsomus jaksaa hämmästyttää:

Se on sosiaalisin pentu, minkä olen ikinä tavannut ja sosiaalisuus ylittää lajirajojakin. :) Eilen iltalenkillä vastaan tuli sammakko ja Jekku sen huomasi ensimmäisenä, ja sekään ei ollut ennen sammakkoa tavannut. Jekku kävi Sakua tökkäämässä kuonolla pari kertaa ja pärskähteli, ja haki katsekontaktia, että mitä tuolle saa tehdä. Se vähän empi että pitäisikö sitä sievästi tassulla läpätä, mutta tuli sitten vierelle istumaan kun sammakko ei reagoinut mitenkään. Jippo touhutti omiaan Jekun tutkimussession ajan ja kun lopulta Jippo huomasi sammakon, se kävi kuonolla tökkäämässä ja siitähän Saku otti vauhtia ja loikkasi pari kertaa eteenpäin. Voi mahdoton sitä hännänheilutusta sammakolle. Jippo olisi kovasti halunnut tutustua sammakkoon lähemmin, mutta koska ei haluttu sydänkohtausta aiheuttaa, jätettiin Saku rauhaan ja jatkettiin eteenpäin.

Viime viikolla Jippo tutustui puusta tippuneeseen variksenpoikaan ja kaksi pientä tuijottivat toisiaan silmiin, ja olivat nokakkain. Kumpikin vain tarkkaili toisiaan täysin rauhallisena. Lopulta isompi ihminen ohjasi variksenpoikasen aidan taakse, ihan varmuuden vuoksi, ettei äiti ja isä varikset hermostu. Kuvastakin näkyy miten hurjasti Jippo heiluttaa ystävälleen häntää.

Uimasilla, osa xxx

2011-06-23T22:46:00.003+03:00

Tein pitkän päivän pihapuuhia poikien lekotellessa varjossa eli varsin tylsä päivä, jollei oteta sitä huomioon, että kaksikko leikki koko päivän keskenään - Jipon jo hieman närkästyessä, että enkö saa jo nukkua.. Lämpötila alkoi kohota iltapäivää kohden ja mies järjesti pojille vauhdikkaan leikkituokion - Jippo leikki vinkukoiralla itsekseen, kun Jekku taas taisteli narusta kepon kanssa. Jekun mielestä kepon kanssa leikkiminen on yksi maailman parhaimmista jutuista - narussa roikutaan niin kovaa, että jalat on ilmassa ja juostaan kilpaa naru suussa, murahdellaan kun toinen yrittää narua ottaa. Jekku ymmärtää leikin rajat ja pyydättäessä jättää lelun rauhaan tai tiputtaa sen suustaan vauhdista. Kieltämättä leikkiä on todella hauska seurata. :)

Leikin jälkeen pojat (koirat ja mies) olivat ihan läkähdyksissä. Lähdettiinkin tuttuun pikkupoukamaan polskuttelemaan tai Jekku polskutteli ja me muut (nössöt) kahlattiin.

Yritettiin saada Jippoa käymään kuumana ja ottamaan kunnolla kierroksia, jos se sitten lelun perässä ryntäisi itse veteen. Kävihän se kuumana (juoksi, pomppi ja paimensi Jekkua) ja ääntäkin lähti, mutta ei vielä tarpeeksi kuumenemaan saatu, että se olisi lelun perään lähtenyt. Leluna meillä oli köyhän miehen frisbee eli muovisangon kansi, minkä Jekku löysi ruohikosta. Täytyisi kokeilla, että mikä olisi semmoinen lelu johon Jippo lämpenee kunnolla.

"Onko mun niinku ihan pakko hakea tuo lelu??!"

Jipsukipsu kyllä ui mielellään ja sillä on hyvä tekniikka, mutta se täytyisi saada itse ottamaan askelia vedessä ja haluamaan veteen. Ei siis auttanut muuta kuin nostella Jippoa veteen ja mukavastihan se lipui kohti rantaa:

Jekku ottaa vesileluista todella paljon kierroksia ja mehän ollaankin se opetettu siihen , jotta se menisi veteen. Muissa asioissa ollaan opetettu, että maltti on valttia ja luovuttamalla saa asioita, mutta vesilelut on ihan eri juttu. Nythän se on heti puljaamassa lammikossa kuin lammikossa, mutta kierrokset on jääneet. Jekku harjoittelikin tänään lelun jättämistä ja se kyllä hienosti odotti käskyä, koska saa lähteä kantta hakemaan.

Jekku the vesikirppu kuivattelemassa itseään heinikossa.

Oikein hyvää juhannusta blogikavereille ("Vuf vuf!" pojilta) ja lukijoille!

Toivoopi Jekkulan väki! :)

Me ollaankin juhannus ihan vaan kotosalla ja käydään polskuttelmassa jos säät sallii, ja ihan sitä arkea pyöritetään.

Rallytokokylttien tulostus olisi ajankohtaista ja samoin pienten agilityesteiden hankita, jos voisi kotioloissa hieman jotain pientä agiliitoa harjoitella, nyt kun nurmialuekin on suht. tasainen.

Kipeä tassu

2011-06-21T00:23:00.004+03:00

Mätsäreiden jälkeen täällä ollaankin vietetty hiljaiseloa, kun Jipon jalka kipeytyi yllättäen perjantaina. Pojat leikkivät nurkan takana ja sen jälkeen Jippo tuli nilkuttaen takaisin. En kuullut mitään, joten jalka on varmaan venähtänyt tai vääntynyt jotenkin. Tassusta en löytänyt mitään, eikä Jippo jalkaa arastellutkaan, kun koettelin jalan läpi. Varaa painoakin jonkin verran, joten pieni on nyt ollut sisällä levossa. Kelitkin on olleet niin ankeat, etteipä tuota pienempää ole huvittanut mennäkään ulkoilemaan. Nyt jalka alkaa taas onneksi olla entisellään.

Nämä leikkikuvat ovat jo hieman vanhempia otoksia eli ne on otettu 11.6. Jippo saa isompaa rieputtaa miten haluaa, mutta pienemmältä tulee välillä aika kipakkaa palautetta takaisin.. ;)

Match Show Karungissa 16.6.2011

2011-06-16T21:07:00.005+03:00

Jippo kävi tänään mätsärissä Iiineksen, Lilon ja Piitun kanssa, ja oli 5s sija kahden muun pennun kanssa eli jakoi Iines-ystävän kanssa viidettä sijaa punaisten pentujen ryhmässä. Piitu pääsi punaisiin ja Lilo oli BIS6 -onnea :)

Tuula Pratt oli tuomaroimassa ja arvosteli Jipon näin:

"Mittasuhteiltaan tosi kiva. Ikä 4kk. Tasaisesti kasvanut. Esiintyy aivan loistavasti. Mukava pää tulossa. Voisi olla pikkasen voimakkaammin kulmautunut takaa, kulmat luultavasti tulee myöhemmin, kun nyt kasvuvaiheessa."

Pikkuherra esiintyi aivan loistavasti ja oli nuorin pentu koko joukosta.

Tuulallahan on arvosteluoikeuden lapinkoiriin, joten ehdottomasti käymme Tuulan kehässä uudemman kerran kunhan ikää karttuu. Hän oli erittäin lempeä ja mukava tuomari, suosittelen lämpimästi. :)

Vielä kuva meidän voittajasta palkintojen kera eli pussi namusia ja punainen nauha lähti kotiintuomiseksi ja erittäin onnellinen omistaja:

Iltalenkki

2011-06-15T00:01:00.003+03:00

Lähdettiin Jekun kanssa pitkästä aikaa ihan vaan kahdestaan iltalenkille - taivas pilvetön, ilma raikas ja aurinko alkoi pikkuhiljaa lähteä untenmaille.

Kierreltiin ja kaarreltiin omakotitaloalueella katsellen kauniita pihoja ja joenvarren luonnonkasveja.

Kaikkialla tienpenkoilla kukkii valkoisenaan koiranputkia ja sinisen eri sävyisiä metsäkurjenpolvia:

Täpäkkänä joenrannalla

Nähtiin vielä vilaus kauniista auringonlaskustakin

Hyvää yötä!

Ekat näyttelytreenit

2011-06-14T21:20:00.005+03:00

Käväistiin Jipon, Piitun ja tämän emännän kanssa lunnikoirien näyttelytreeneissä vähän harjoittelemassa, kun torstaina olisi Jipon ensimmäinen mätsärikerta edessä. Mukana oli muitakin alaosastomme lappalaiskoiria, joten ne olivat tuttuja Jipolle entuudestaan.

Jiposta sai olla kyllä niin ylpeä, kun jaksoi pari tuntia olla mukana eikä tuskastunut kertaakaan. Eihän me olla häiriössä treenattu oikein mitään ja näyttelyhommia ihan vaan tässä kotosalla. Seisominen on perusasento, että sitä se tarjoaa mielellään häntä heiluen. Hihnakäytöstä ei olla edes opetettu, kun saavat mennä fleksissä johtuen laiskasta omistajasta..

Tosi hienosti seisoi ryhmäseisotuksessa ja yksilöarvostelussakin seisoi napakasti, ja tuomarikin sai tutkia ihan rauhassa pikkuisen seistessä. Hampaiden tarkistusta täytyy toki harjoitella, mutta kun on hampaiden vaihto kesken niin en ole hampaita kauheasti tarkistellut, että kun niitä ikeniä kutittaa.

Kertaakaan ei liikkeessä kiskonut, laukannut, pomppinut tai hihnaa repinyt. Tuomari kehui kontaktia ja sitä, että Jiposta olisi aineksia muuhunkin. Kiva kuulla ulkopuolisen agi- ja tokoihmisen mielipide, kun itsekin olen katsonut, että Jippo varmaan soveltuisi hyvin toko- tai/ja agilitykoiraksi Jekkua paremmin. Vaikkei Jekussa nyt mitään vikaa ole, mutta sitä kiinnostaa useasti muut enemmän kuin palkka, että sen motivoiminen on vaikeampaa kuin Jipon.

Mehän jopa vähän voitettiinkin oma ryhmä, toiseksi tuli Jipon kaveri Isla. Tuomari ei osannut valita kahden supersöpön välillä, mutta sijoitti nyt ykkökseksi nuoremman eli 4kk vanhan Jipon. :)

Jipsu Satun kuvaamana, kiitos kyydistä, seurasta ja kuvauksesta :)

Yleisiä kuulumisia

2011-06-10T22:25:00.003+03:00

Terveisiä tukahduttavan kuumasta Torniosta. Tänne(kin) paistuu, monta päivää lämpötila ollut yli +25 ja molemmat pojat on olleet toooodella rauhallisia. Ulkona Jekku ei viihdy ja se onkin pyytänyt aina sisälle ja Jippo taas on nukkunut aitan alla tyytyväisenä.

Kirjaan tähän jotain aatoksia muutaman viikon ajalta itselle muistiin. Skippaa jos et jaksa lukea ;)

Iltaa kohden alkaa iltavillien osuus nousta ja lenkkeily me ollaan lopetettu päiväseltään näillä helteillä kokonaan. Käytän yhden pitemmän lenkin puolen yön jälkeen ja monena iltana Jekku on käynyt uimassa, Jipon paimentaessa rannalla. Täytyisi löytää mukava ja matalarantainen paikka, missä Jippo voisi kahlailla. Yölenkit on siitä mukavia, että saa olla rauhassa, ei tule muita kulkijoita vastaan ja ilma viileää ja ennen kaikkea niin paljon katsottavaa - kissoja, rastaita ja siilejä. Täällä on todella paljon siilejä, meillä on oma pihasiili jota pojat käy aina moikkaamassa. Jekku ei siilistä piittaa eikä se juuri sen touhuja katsele, mutta Jippo taas istuu siilin vieressä ja tuumii miksi se syö miun napuset. Läheisessä talossa siilejä oli kolme!

Aitasimme pihankin tuossa muutama viikko sitten ja pojilla on nyt yli tuhannen neliön oma aitaus - on nurmialuetta, pitempää heinikkoa, ojia ja metsää, joten lenkittäjättäminen ei ole haitannut yhtään. Ne on hakeneet kaikki kepit, mitä löytyy nurmikolle ja siinä onkin työtä kerätä risuja pois jos meinaa nurmikkoa leikata. :D

Jippo on ollut kolmatta viikkoa sisäsiisti. Sisäsiisteyskasvatus meni perille isäni luona, kun nukuimme vanhassa pienessä huoneessa ja Jippo pyysi aina pihalle ja kuulinkin sen pienen tilan takia. Kävin sitä ulos viemässä aina kun se pyysi ja se juoksikin kukkapenkkiin asioimaan ja hurjaa kyytiä takaisin nukkumaan. Ollaan jatkettu tätä pienen tilan tekniikkaa ja Jippo nukkuu meidän kanssa yönsä makkarissa, Jekun nukkuessa muualla talossa. Pari pissavahinkoa on tullut, mutta ei muuta. Sanomalehdet jätin pois heti isän luota palattuani enkä nyt ole lattioita mitenkään erityisen hyvin kuurannut vaan ihan perussiivouksella menty.

Alkuajan mököttämisen (n. pari viikkoa) jälkeen pojille löytyi yhteinen sävel - nukutaan ja leikitään yhdessä, puruluitakin syödään yhdessä. Jekku näyttää hampaita jos pienen on syytä pysyä kaukana, mutta todella harvoin se mitään ja mistään sanoo. Jekun rauhallisuus on noussut potensiin sata ja siitä on tullut niin suvaitsevainen.

Käytiinpä tuossa taannoin toisen uroksen kanssa lenkillä ja se kyllä murisi moneen otteeseen ja yritti hyökkiä, mutta Jekkupa talsi menemään sanomatta mitään. Tarpeen tullenhan se kyllä sanoo, mutta ei provosoiudu toisten murinoista jos vaaratilanne ei ole todellinen. Tämä piirre on Jekussa kyllä paras, kun lappalaisuroskehiä katseltuani olen kyllä huolissani luonteen kehityksestä, erityisesti urokset kuumenee ja kiroilee todella paljon, ja näitä käytetään sitten jalostukseen kun ovat komeita. Valitettavasti se luonnekin tai kuumuminen periytyy, mitäpä teet kauniilla koiralla jos sitä ei voi viedä mihinkään? Vaikkei me nyt mitään ihmeellistä treeneissä tehdäkään, niin on ainakin toisiin uroksiin siedättyminen ollut varmaa ja tehokasta. Oikeastaan muuta treeniä ei tarvisikaan tehdä. Kun sietää toisia uroksia, sietää mitä koiria vaan.

Jipsun luonne on vallan mainio - se alati heiluttaa häntää kaikelle ja kaikille. Se oppii asioita mukavaan tahtiin, olen vaan niin laiska opettamaan. Muuten se on rauhallinen veitikka, mikä uskoo kerrasta. Se ei karkaile eikä ryntäile, menee sievästi hihnassa ja on kontaktinhaluinen. Se tekee mitä vain namista tai lelusta. Monesti se istuu kiltisti jääkaapin edessä, että pöperöä tähän osoitteeseen kiitos. Se osaa siis komentaa varsin rauhallisin ottein. Se ei hauku, mutta Jekkua se leikin yhteydessä paimentaa. Jos se jotain pelkää niin se pöhähtää kerran ja pian se meneekin katsomaan. Se ei muistele pahoja juttuja ja tuntuu että se viihtyy monenlaisilla alustoilla, joten ehkäpä siitä olisi agilitykoiraksikin. Ehkä hieman ohjaajapehmeä, mikä on mukava juttu.

Pusuttelua :)

Pusipusi isoveikka, tykkään susta niin kovasti :)