Hiljaiseloa ja päivityksiä

Jekkula on elänyt hiljaiseloa puolitoista vuotta! Tähän aikaan on mahtunut maailman laajuinen pandemia, 100% etätyö ja uuden kodin osto sekä Jekun terveyshaasteet.

Muutimme vuosi sitten elokuussa maaseudulle metsien ja peltojen keskelle. Pappakoirille pystyimme vihdoin tarjoamaan suuren pihan ja lähes portaattoman elämän. Elämä hissittömässä kerrostalossa päättyi ja jouduimme myös hyvästelemään pienen  rivitalopihan. Sen tilalle tosin tuli puolihehtaaria, joten muutos oli kaikille parempaan päin

Talvi toi Jekun elämään uudet terveysongelmat sekä tutkimusten jälkeen todettiin uusi sairaus. Jekku on lääkityksellä ja lähtenyt toipumaan, mutta sairaus on elinikäinen ja lääkitys todennäköisesti myös.

Jipon kohdalla elämä jatkuu sohvaperunan elämää ja se on pysynyt terveenä. Lonkkavika hieman välillä aiheuttaa hierontareissuja, muttei liikkeeseen tai elämänlaatuun muuten vaikuta.

Avasin näitä asioita ja tein päivityksiä sivuille: UUTISET,  JEKKU ja JIPPO

BullerBox-kerholaiset

 Viides herkkulaatikko saapui tänään! Me innostuttiin syksyllä liittymään BullerBox-kerhoon, missä joka kuukausi saapuu laatikko, joissa yleensä kolme erilaista namia ja kaksi lelua M-kokoisille koirille. Laatikko toimituskuluineen kustantaa 34,90€/kuukausi, kun valitsee kuuden kuukauden tilausjakson. Huomautan, ettei tämä ole maksettu mainosta vaan ihan meidän omaksi iloksi ja omalla rahalla tilattu.  Namit on olleet laadukkaita ja erittäin hyvin käynyt kauppansa. Leluja on tullut monenlaisia ja jokaisessa laatikossa onkin oma teemansa. Laatikko sisältää mm. Kongin, Perriton, Planet Pet Societyn, Vitakraftin, Trixien ja Rogzin tuotteita. Erityisesti Kongin lelut on olleet parasta antia.

Tilaamista olen miettinyt parisen vuotta ja seurannut yrityksen FB-sivuja, kun aluksi suhtauduin varauksellisesti. Ihmiset tuntuivat aidosti olevan iloisia tilauksesta ja sen sisällöstä, joten uskaltauduin tilaamaan. Lisätietoa: https://bullerbox.fi/

Tammikuisen paketin teemana oli Peru ja leluina oli karvainen vinkuva laama ja oranssi piikkipallo. Herkkuosastoa oli Vitafkraftin lihanmakuiset matkavälipalat, Woolfin pehmeät ankanpalat (ei säilöntä eikä väriaineita) ja tuoreita Planet Pet'in tonnikalapaloja.

Ensimmäinen paketin teemana oli Afrikka ja lelut olivat erittäin hyvin valitut. Jekku ihastui ikihyvinksi nahkaiseen Kongin leijonaan ja Nobbyn narukirahvi on sekin usein leikeissä mukana.

Nameja ensipaketissa oli runsaasti ja kuvan otossa vain rippeet jäljillä. Ficcaron eväsleivät (kana-kala)oli niin suosittuja, että harva nami saanut niin suurta kannatusta ja ne olivat viljattomia. Vitakraftiln Noshiesit olivat kalkkunaa ja eivät sisältäneet viljaa eikä sokereita. Kuvassa olevat Planet Petin Beefstick oli sekin viljaton tuoretta naudanlihapalaa ja mahatikuissa ei lisättyä sokeria.

Jokaisessa paketissa on seloste mitä paketti sisältää.

Syksy-teemalla jatkettiin. Hauska joustavalla nauhalla ja kangaslehdillä varustettu vetolelu ja kamala pelätin olivat leluina. Tässäkin oli runsaammin nameja mukana, mutta ne menivät syksyn mittaan dobotreeneissä. Ficarron kalkkuna-kanapalaset, energiavälipalat ja Trixien hanhenfileet löytyivät syyspaketista.

Syksyä seurasi meriteema - Kongin Wubba-kala ja pehmosimpukka olivat jälleen kerran Jekun mieleen. Trixien kana-ja lohirullat, Vitakraftin minipalat ja 8 in1-herkkutangot namisektorilla. Jälleen kerran koko paketin sisältöä en ehtinyt saada kuviin..

Petplayn jouluauto on saanut hymyilemään moneen kertaan ja pehmoinen talvitossu on sekin ollut ahkerassa käytössä. Ficcaron ankanlihatangot, Tricien suuklaanapit ja Vitakraftin herkkukepit sisältyi tähän lähetykseen.

Pitkin syksyä herkut olivat ahkerassa käytössä eikä laatikkojen sisältö ehtinyt kokonaisuudessaan kuviin saakka. Lelut jemmasin kaappiin ja jouluaattona pojat saivat valita mieleisensä. Totuushan on, että Jekku on se joka rakastaa leluja ja leikkimistä. Jippo herkkuja ja joulukinkkua sekä kerjäämistä.  Jekku antaa Jipon leikkiä ettei sellaisesta ole kyse, Jipon mieleen on vain suuret pehmolelut joilla harvakseltaan innostuu leikkimään. 

Laatikoinen sisältä jakautuukin sitten, että Jekku saa lelut ja hieman nameja - Jipon rohmutessa ison osan nameissa treeneissä.

Yli kymmenen vuotta sitten

Lähes yksitoista vuotta sitten vietimme kauniin kesäkuisen päivän hiekkakuopalla Jekun ja Nellan kera. Silloin elämä oli vasta edessä ja kaikki suunnitelmat avoinna. Näitä kuvia näen vasta ensikertaa, kun Nellan emäntä Riitta ne minulle tänään lähetti.

Nyt vuosia on vähemmän edessä, kuin mitä takana ja Nellakin pilven reunalla. Mihin kaikkiin seikkailuihin tämä pieni takiainen vei ja miten paljon on matkan varrella oppinut ja toisaalta taas huomannut miten vähän oikeastaan tietää.

Jekun eleet, ilmeet ja tavat on edelleen ihan samanlaiset, sen perusluonne ja persoona ei ole tuosta muuttunut. Joitain asioita on kehitetty, mutta oma hassu itsensä se on edelleen. Jotenkin kuitenkin sitä harvoin edes huomaa, että huhtikuussa Jekku täyttää tosiaan jo yksitoista. Sen into silputa pahvia, leikkiä ja säntäillä lelujen perässä ovat ennallaan. Koko on isompi, mutta kieltämättä Jekku on antanut enemmän tilaa omalle pehmoiselle puolelle ja nykyään se kömpii öisin sänkyyn polvitaipeen taakse nukkumaan. Iltaisin saa olla kiireellä vetämässä peittoa, ettei Jekku ehdi ensin. Kymmenisen minuuttia se vieressä nukkuu kunnes katoaa viileälle lattialle nukkumaan. Pitkin yötä havahdun siihen, että se on vieressä ja aamulla se onkin leikki- ja lenkkivalmiudessa. Jos sen mielestä leikkikiintiö ei ole täynnä saattaa nukkumaan mennessäkin penkoa varsin ylipursuavaa lelulaatikkoa. Vinkuvat ja aktivointilelut on sen juttu.

Välillä huomaan jo valmiiksi surevan sitä aikaa, kun on aika jättää hyvästit. Pieni sisäinen paniikki tulee ja yritän nauttia kaikista yhteisistä hetkistä. Sydän varmasti pirstaloituu, kun on sen aika. Toivottavasti päiviä on vielä monta edessä.

Silmätohtorilla

Kuluneen vuoden ja erityisesti pimeän syksyn ja alkutalven aikana Jekun käytöksessä on ollut havaittavissa muutossa hämärässä. Välillä jäänyt katselemaan asioita ja haukahtaen reagoinut satunnaisiin ihmisiin ja naapurin pihalle yllättäen kohonneeseen lumiukkoon (mikä kyllä yhtä nopeasti katosikin, kiitos Etelä-Suomen vesisateiden). Reagointi on ollut vähäistä, mutta Jekun itsevarmalle käytökselle kuitenkin poikkeavaa. Jekulta on virallisesti silmät tutkittu kolmeen kertaan, joista viimeisin tutkimus 2016.

Silmänpohjat ovat näyttäneet omaan kokemattomaan silmään harmaantuvan jos silmiä on jossain tietyssä kulmassa tai valossa katsonut. Varasin ajan Leena Ruotsalainen-Ryökkyselle, silmäspesialistille, joka käy yleensä meidän eläinlääkäriasemalla aina torstaisin tutkimassa silmiä ja Jekunkin silmät aiemmin tutkinut.

Aikaa varatessa ja vielä ajanvarauksesta soittaessa olin tullut varanneeksi kaihikontrolliajan, mitä siis Jekulla ei ole ollut, jolloin vastaanotolle ei tarvitse mennä odottelemaan silmätippojen vaikutusta. Käytiin tänään silmät tutkimassa ja ell-asemalla on runsaasti eri rotuisia koiria ja kissojakin. Jekun kanssa odotellessa harjoiteltiin kuonokoskettamista ja se tökki kuonollaan taskusta löytyneeseen paperinpalaan namin toivossa.

Leena tuumi Jekun nähdessään, että tämähän oli se rauhallinen kaveri ja Jekku vain kiltisti nökötti pöydällä, kun Leena sen silmiä tutki. Tutkimukseen ei mennyt juurikaan aikaa ja jäimme keskustelemaan omien koiriemme luonne-eroavaisuuksista.

Silmät tutkittiin oftalmoskoopin ja biomikroskoopin avulla ja pian Leena sanoikin, ettei poikkeavia muutoksia löytynyt. Kaihimuutoksia ei löytynyt ja silmänpohjatutkimus oli normaali. Lisäksi ns. uhkausvaste (karkea "näkötesti") toimi normaalisti ja silmien tilanne oli kaikkiaan rauhallinen.

Linssiessä eli mykiöissä todettiin normaalia ikään liittyvää kovettumusta eli nukleoskeroosi. Tästä johten pupilliaukot näyttävät valossa tasaisen harmahtavilta, eikä näön tarkkuus ole enää yhtä hyvä kun nuorena.

Leena ehdotti, että tutkimuksen voisi virallistaa, jolloin tieto tallentuisi myös Kennelliiton ylläpitämään jalostustietokantaan, KoiraNettiin.  Koin tämän turhaksi, koska tämä kaihikontrollina varattu aika oli kalliimpi ja hinta olisi kasvanut. Kokonaiskustannus oli reilu 115€, kun taas virallinen silmätutkimus 85€. Virallinen tieto siinäkin mielessä on turha, kun Jekulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja oli pahalaatuinen kasvainlöydös, joten se ei ole enää jalostukseen saatavillakaan. Kasvattajalle lähetin kuvan käynnin raportista.

Huojentavaa, että tällainen ikänäkö ja tarkennusongelma. Nyt kun asian tiedostaa niin osaa myös asiaan suhtautuakin. Puntarissakin käytiin ja painoa Jekulla 20,1 kg.

Vesiterapiaa Jekulle

Altaassa ennen kuin hissi alkoi laskea mattoa alaspäin

Kokeiltiin uutta ja hauskaa koiramaista puuhaa Jekun kanssa - vesijuoksua. Puolentunnin allasvuoro kustantaa 35€ ja koiran tulee olla peruspuhdas ja harjattu, sillä altaan vettä ei vaihdeta koirien välillä.

Vesiterapiaa voi käyttää kuntoutuksena tai kuten Jekun tapauksessa terveille koirille yhtenä liikuntamuotona. Jekku on aktiivinen pappa ja ajalteltiin kokeilla löytyykö joku liikuntamuoto joka sitä väsyttäisi. Puolituntia kotiutumisen jälkeen oli täysi villi päällä, mutta ehkä huomenna väsyttää? Seuraava kerta on parin viikon päästä ja ajateltiin käydä uudelleen kokeilemassa.

Altaaseen mennään ramppia pitkin ja Jekku vauhdilla tepsutteli, ja astui altaaseen, jossa juoksumatto oli nostettu ylös. Jekku rohkeasti oli aloillaan, kun hissi alkoi laskeutua ja Jekku napsi lihapullia. Hissipöydät on eläinlääkärireissuilta tuttuja, ettei se ollut moksiskaan. Vähitellen alkoi tassut kastua ja vedenpinta nousi. Maton moottori jytkähti käyntiin ja alkoi kävely. Vauhtia ja vedenkorkeutta säädettiin ja yritettiin löytää Jekulle sopivaa kohtaa, missä tekisi töitä muttei alkaisi uimaan.

Jekulla oli pitkät askeleet ja hyvin tassutteli. Välillä Jekku köyristi selkää ja loppuvaiheessa alkoi peitsata, kun alkoi väsyä, mutta korjasi takaisin kävelyyn. Eiköhän ensi kerralla pysty keskittymään itse tekemiseen enemmän ja saadaan vauhtia lisättyä. Supermielenkiintoista seurata koiran liikkeitä!

Komiossa

 Haaveiltiin viikolla soisista maisemista ja tarkoituksena oli lähteä tutkimaan Torronsuon uutta reittiä, mutta sadekartan mukaan suuri saderintama oli pyyhkäisemässä Etelä-Suomen yli ja todettiin ettei ehdittäisi sinne saakka ilman perusteellista kastumista. Päädyttiin käymään Lopella Komion luonnonsuojelualueelle, jonne ajaa meiltä reilussa 40 minuutissa. Ehdittiin juuri autoon ja kotimatkalle kun alkoi sataa.

Toissakesänä käytiin helteisenä päivänä Luutaharjun Samo-reitti, 6,5 kilometriä, kiertämässä ihan kahdestaan ihmisporukalla, mikä on todella outoa, kun tottunut että aina retkirekut mukana. Tänään esiteltiin reitti pojillekin. Alueelta löyty toinenkin reitti Pikku-Samo, 3,5 km, ja se jää ensi kertaan.

Luutaharjun Samo tarjoaa monenlaista ihasteltavaa - poltettuja metsiä, kuivaa mäntyharjua, vanhoja sammaleisia kuusimetsiä ja suolampia. Reitti on hyvin merkitty ja helppokulkuinen, ellei muutamat ylöskipittämiset haittaa. Harjun päällä näkyi paikoin kauas, vaikka tänään maisemat peittyneet sumuverhon taakse. Parissa kohdassa reittiä oli portaat ja reitin loppuosassa pitkospuita pienen suoalueen läpi.

 Reitti kierrettiin alle kolmessa tunnissa ja pari lyhyttä istumahetkeä pidettiin, lähinnä juotettiin poikia. Autoja parkkialueella oli paljon, mutta reitillä näkyi meidän lisäksi vain kolme pariskuntaa, muuten tuntui ettei metsässä ollut ketään. Metsä oli muutenkin hiljainen, vain korpit ja muuttolinnut jäi äänimaailmasta mieleen. Reitin loppupäässä lammen rannalla on tulipaikka, mutta siihen ei pysähdytty sen kummemmin. Iloinen vanhempi pariskunta kyllä toivotti tervetulleeksi, mutta tällä erää emme olleet eväitä varanneet.

Jekulla oli meno päällä ja se on aina kovin tohkeissaan uusista reiteistä ja kulkikin pääsääntöisesti etunenässä. Sen tassuja ei reitin pituus painanut, mutta Jippo selkeästi loppua kohden alkoi väsymään ja vauhti hidastumaan. Tosin Jipon tyyli oli jäädä flexin mitan taakse ja täysiä kiihdyttää porukan matkaan, kun Jekku taas tasaiseen tahtiin eteni eteenpäin, ettei Jekku sinänsä päässyt väsymäänkään.

Nauratti, kun pojat kulkivat edellä ja toinen korva oli aina taasksepäin kuunnellen, mitä me puhutaan ja millaista käskyä tulee. Kaikki liike eteenpäin stoppasi täysin, kun sana "keksi" lausuttiin ja täyskäännös hakemaan namipalkkaa.

Lisätietoa: https://www.luontoon.fi/komio

Lieko on varsin käyttökelpoinen kasvi.

Ihana pieni suo ennen nuotiopaikkaa

Jekku 10,5 vuotta, ikä ei tassuja vielä paina ja reitti mentiin reippaalla tahdilla.