Ruskalenkki

Ruska on täällä kauneimmillaan ja lukuisat vaahterat ilahduttavat keltaisilla lehdillään muuten niin ruskettuvaa maisemaa. Reilu viikko on vierähtänyt Jekun lääkityksen aloituksesta eikä mitään mainittavaa ole sen elossa muuttunut. Pyritään päivässä tekemään yksi kunnon pitkä lenkki ja pari pienempää.

Vähitellen ollaan saatu lääkitystäkin siirrettyä puolestapäivästä aamuun, mikä helpottaa suunnattomasti arkea.

Ainut inhotus näissä lenkeissä on lähtö ja tulo kotoa - naapurissa asuva koira ei ole muuttunut mihinkään suuntaan, tainno pahempaan jollain tapaa ja räyhää oven takana hurjasti. Juoksee ikkunalta toiselle räyhäämässä ja lopulta säntää parvekkeelle. Se metelin määrä ei ole mitään pientä ja aluksi se oli pelottavaa. Nyt siihen on jotenkin jo kaikki tottuneet, muttei se kivaa ole. Yritin neuvoa eri koirakouluttajien pakeille tai haukunestopantaa, koska se koira reagoi herkimmillään jopa siihen kun kävin pesuhuoneessa, mutta lukuisat valitukset omistajalle ja isännöitsijälle ei ole mikään tuonut mitään tulosta. Nykyään onneksi omat pojat ei siitä enää välitä eikä vaikuta meidän lenkkeihin. Alkuaikoina oli kyllä heti hieman kierrokset päällä kun päästiin ovesta ulos. Onneksi nämä ei ole koskaan räyhäroopeja olleet joten ollaan päästy jatkamaan eloa normaalisti naapurikoirasta huolimatta.

Meillä on aika usein täällä ahdistavaa lenkkeillä, kun on monia koirakoita joita haluan väistää, koska en luota niiden omistajiin, että koira on täysin hallinnassa. Lähelläpiti-tilanteita on ollut muutama kun koira on hampaat irvessä hyökännyt kohti ja vaivoin omistaja saanut pideltyä. Muutaman kerran irtokoiran lähelle ja päälle saaneena sitä tulee varovaiseksi. On inhottavaa pelätä ja meni parisen vuotta ennen kuin henkisesti toivuin saksanpaimenkoiran hyökkäyksestä - vaikkei tilanteessa lopulta sattunutkaan mitään haaveria niin se jätti varovaiseksi. Toivoisin, että ihmiset ottaisivat oman koiransa käytöksen vakavasti ja lähtisivät sille tekemään jotain tai ainakin suojaamaan meitä muita.

Oma pelko tottakai myös vaikutti meidän ohituksiin, mutta onneksi ne saatiin jo kuntoon ennen kuin tänne nykyiseen paikkaan muutettiin. Silti joka päivä joutuu tehdä valintoja haluaako tiettyjä koirakoita tavata.