Ihania nämä maaliskuun aurinkoiset päivät ja aurinkokin jo lämmittää hyvin. Tänään pidin alaosastolle ohitustreenejä ja mukana omista turrukoista oli tällä erää vain ensi kuussa yhdeksän vuotta täyttävä Jekku, mikä on varma ja rauhallinen ohittaja. Se jo on oppinut, että nämä ovat treenit ja siellä usein erityisen nätisti.
Arjessa tosin riippuu paljon vastaantulevasta koirakosta miten reagoi, mutta pääsääntöisesti ohittaa koirat hiljaisesti. Muiden koirien luo se ei ole oikein koskaan vetänyt eikä niille haukkunut. Haukkumisen suhteen pentuna ja teininä tehtiin paljon töitä ja ne opit ovat edelleen hyvässä muistissa. Tokihan Jekkukin voi toiselle koiralle murahtaa, jos toinen koira on uhka ja tulee liian lähelle, mutta niitä tilanteita on onneksi harvoin. Pienet koirat saa rähistä ja pyrkiä luoksei ihan miten paljon tahansa ja niistä Jekku ei koskaan välitä tippaakaan. Ventovieraiden urostenkin kanssa ollaan lenkkeilty ilman mitään ongelmia. Joskus pimeällä puskista pöllähtävä koira voi saada murahduksen aikaan, mutta se jää siihen yhteen murahdukseen eikä jää päälle.
Oikein aggressiivisille koirille (joiden omistajilla on vaikeuksia pidellä koiraansa aloillaan) Jekku on oppinut olemaan täysin ärsyttämättä ja se on erittäin hyvä juttu, ettei ainakaan provosoi toista koiraa. Se on ehkä tärkein oppi ohitustreeneissä, jota koira voi oppia - oppii sietämään toisia koiria lähellään ja olemaan provosoimatta toista osapuolta. Sillä pääsee monista mahdollisesti vaarallisista tilanteista poistumaan paikalta ehjin nahoin, kun oma koira ei vastaa toisen aggressioon.
Meidän lenkkialueilla on muutama tällainen koirakko jotka nähdessämme vaihdamme välittömästi suuntaa, koska on ihan turha lähteä testaamaan jaksaako omistaja pidellä koiraansa. On myös muutama koirakko joiden omistajat takertuvat ensimmäiseen lyhtypylvääseen tai puuhun jos näkevät toisen koirakon lähestyvän Toinen tärkeä oppi ohittamisessa on olla ohittamatta, vaan vaihtaa kylmästi suuntaa. Kaikkia koiria ei ole pakko ohittaa, jos voi valita toisen suunnan. Omaa koiraa ei kannata viedä tilanteisiin, joissa voi käydä huonosti ja toinen osapuoli ei hallitse omaa koiraansa.
Ohitustreenejä voi hyvin järjestää pienelläkin porukalla ja mitä enemmän treenailee sen enemmän saa itsevarmuutta ja onnistumisen iloa, ja sitä voi sitten kantaa mukanaan arjessa.
Tein nopeasti Paintilla muutaman käyttämäni ohitustreeniharjoitteen, joita hieman muuttelemalla saadaan uusia harjoituksia ja vaikeustasoa nousemaan. Ohituksissa koira kulkee aluksi pääsääntöisesti aina vasemmalla puolella ohjaajaa, jolloin koirat eivät kohtaa koiriaan suoraan vaan aina on pari ohjaajaa välissä.
Ensimmäisessä harjoituksessa jaetaan harjoittelevat koirakot kahteen ryhmään ja vuorotellen ohitamme toisemme - ensin kävellen ja sitten juosten. Jos esimerkiksi uroksen on vaikea kohdata toista urosta, teemme harjoitteen muutaman kerran nartun kanssa.
Toinen harjoite on ensimmäisen muunnos ja pysähdymme puolivälissä tervehtimään toisia. Koirat ovat edelleen vasemmalla puolella ja ohjaaja voi päättää haluaako koiransa istuvan vain seisovan. Pyrkimys on kuitenkin, että koira olisi tilanteessa rauhallinen.
Kolmannessa osa koirakoista jää paikalleen ja loput ohittelevat heitä joko siten, että kulkevat suoraan tai kuten kuvaan laitoin -pujottelemalla koirakoita. Tämänkin voi mennä joko rauhallisesti kävellen tai juoksemalla. Tässä sekä ohittavat, että paikallaan olevat koirat saavat treeniä.
Neljännessä myöskin osa koirakoista on paikallaan ja yksi tai useampi kiertävät heitä ympäri - odottavat koirakot voivat olla kasvot tai selkä kohti ohittavia. Hommaa saadaan vaikeutettua lisäämällä pujottelu tai hippa, sekä nostamalla vauhtia. Tämä on monille paikallaan oleville koirille haasteellista kun koirakot ohittavat niitä takakautta.
Tänään ohituksissa oli Mosku, joka on meidän pojille tuttu lenkkikaveri:
Jipon Nosework-kaverit Wilma ja Nita:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti