maanantai 29. lokakuuta 2018

Hyvää matkaa Tuisku-isä!

Jekun Tuisku-isä on poissa!

Sain surullisen uutisen tänään perheen tyttäreltä - Tuisku oli omissa touhuissaan loukannut jalkansa ja oli aika päästää se lepoon. Osanotot meiltä kaikilta!


Dagolas Duutsoni
1.10.2006 - 29.10.2018

perjantai 26. lokakuuta 2018

Ensimmäinen kilpparikontrolli





HAUskoja uutisia! Käytiin toissapäivänä kilpirauhaskontrollissa ja eläinlääkäri kävi Jekkua pikaisesti katsomassa ja kopeloi herran läpikotaisin. Ovensuusta vielä tuumasi, että turkki näyttäisi nyt paremmalta ja sillä ensiarvolla Jekun olisi pitänyt nukkua. Se arvohan oli huomattavan alhainen 3,4 (15-53).

Hoitaja tuli ottamaan verinäytteen ja Jekku hypähti hissipöydälle mielellään ja rauhaksiin odotteli, että pöytä saatiin hoitajalle sopivan korkuiseksi. Avasin kissanruokapateen pöydälle jo valmiiksi, jotta olisi mahdollisimman mieluisa kokemus, kun näitä kontrollejahan voi aluksi tulla useita.. Eihän sitä tarvitse paljoa tuumia menikö näytteenotto hyvin vai huonosti - Jekku istui paikallaan kuin tatti odottaen koska pääsee kissanruokaan käsiksi. 


On se sinnikko sissi, kun mitään oireita ollut. Turkin osalta vaikea sanoa onko se parempi, kun ajaa pohjavillaa ja päälikarva taas on kesällä saksilla leikattu, ja sekin on nyt kovassa kasvussa. Minusta laadultaan se on samanlaista kuin ennenkin.

Verikoe valmistui eläinklinikan omassa labrassa ja saimme arvon eilen. Mukavasti oli arvo kohonnut normaalin viitearvon lukemiin eli oli nyt 29 (viitearvo 15-53).

Eläinlääkäri tosin unohti meille soittaa ja toinen eläinlääkäri katsoi paperit, ja päätti lääkitystä nostaa. Aikaisemmin Jekku on saanut yhden tabletin/12h välein, mutta nyt lääkitystä nostettiin 1 1/4 tablettiin 12h välein. Uusi kontrolliaika laitettiin kolmen viikon päähän keskiviikolle 14.11. Tämä toinen kontrolliverikoe otetaan aamulla ennen lääkkeen antoa, joten nähdään myös millainen se normaaliarvo on, kun lääkkeen vaikutus on laimeampi/hävinnyt.

Edelleen yhtä pösilö ja reipas kuin aikaisemminkin. Joten lääkitys ei ole sen käytöstä muuttanut.

Kontrollikäynnin hinta 98€.

Jippo oli seuramiehenä ja tassuteltiin kepon luota ell-klinikalle ja sieltä sitten kotiin - saatiin mukava aamulenkki aikaiseksi. Jippo oli ihan innoissaan klinikalle pääsystä, se ei jaksa muistaa mitään pahalla ja siellä oli taas niin ihania koiria ja kissoja odotushuoneessa. 




keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Pari viikkoa kilpparia


Meikkivoidepurkkinne kansi!


Pari viikkoa on hujahtanut kilpirauhasen vajaatoimintaa hoitaen ja Jekun mielialassa taikka käytöksessäkään ei ole liiemmin muutoksia näkynyt. Onneksi ei nyt ainakaan huonompaan, kuten eläinlääkäri varoitteli.

Ainoita muutoksia voisi olla Jekun käytöksen muutos, kun Jekku hakeutuu nykyään enemmän kovalle lattialle nukkumaan. Päivänukkumiset sängyssä tai sängyn alla ovat vähentyneet tai jääneet lähes kokonaan pois. Myös parvekkeelle menee mielellään - oli tovin aikaa, ettei Jekku halunnut mennä sinne joko ollenkaan tai pikaisesti kävi. Parvekkeella myös rämisee kesäaikaan aika runsaasti, kun taloyhtiön ilmastointi on päällä ja yksi tukipalkki pitää koko ajan pientä ääntä - se selittänee kiinnostuksen parvekekyttäämiseen, kun siellä ei ole jatkuvaa ylimääräistä ääntä. Se ääni myös ärsyttää itseäkin suuresti, saatika että korviltaan herkempää koiraa.


Näistä nyt ei voi ihmeemmin päätellä muuta kuin, että kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvä madaltanut kylmänkesto olisi kohentunut ja Jekkua ei viluta. Koskaan sitä ei ole mikään viima tai pakkanen saanut lenkiltä lähtemään kotiin, eikä se ole ulkoisesti näyttänyt että sen olisi kylmä. Koskaan se ei ole millään pakkasella nostellut tassujakaan.

Lenkkejä ollaan lisätty ja nautittu kauniista ruskasta, mitä täällä etelässä vielä on.  Leikitty ollaan paljon ja edelleen Jekusta on hauska noutaa asioita. Viime viikolla  menin kylpyhuoneeseen vaatemytyn kanssa ja pian Jekku seuraa tuoden pudonnutta sukkaa. Jekku on tarkka kaikesta mikä tippuu lattialle ja toipa se meikkivoiteen korkinkin ja lattialle pudoneet tyynyt. 


Arjen höpsöjä kuvia:

Jippo on mukava lattiatyyny, niin pehmoinen paljaille varpaille.

Jipon lempiharrastus on katsella kaikkia ja kaikkea.


Pieni unikoira
 


Kun mikään lelu ei ole just sellainen millä huvittaisi just nyt leikkiä.



Käytiin toissaviikonloppuna Taavetissakin kepon porukoiden luona. Sinne on aina niin mukava mennä, kun pojatkin otetaan avosylin (ja kinkkuleikkein) vastaan. Kiva oli pieni hengähdystauko ja irtiotto arjesta.  Samin isä tykkää näistä pojista ihan mahdottomasti ja Jippo taas hänen korvistaan. Aina pitää Jipon päästä antamaan korvapesu.



Jipon uniasennot on kyllä välillä aika mestarillisia.


keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Ruskalenkki




Ruska on täällä kauneimmillaan ja lukuisat vaahterat ilahduttavat keltaisilla lehdillään muuten niin ruskettuvaa maisemaa. Reilu viikko on vierähtänyt Jekun lääkityksen aloituksesta eikä mitään mainittavaa ole sen elossa muuttunut. Pyritään päivässä tekemään yksi kunnon pitkä lenkki ja pari pienempää.

Vähitellen ollaan saatu lääkitystäkin siirrettyä puolestapäivästä aamuun, mikä helpottaa suunnattomasti arkea.

Ainut inhotus näissä lenkeissä on lähtö ja tulo kotoa - naapurissa asuva koira ei ole muuttunut mihinkään suuntaan, tainno pahempaan jollain tapaa ja räyhää oven takana hurjasti. Juoksee ikkunalta toiselle räyhäämässä ja lopulta säntää parvekkeelle. Se metelin määrä ei ole mitään pientä ja aluksi se oli pelottavaa. Nyt siihen on jotenkin jo kaikki tottuneet, muttei se kivaa ole. Yritin neuvoa eri koirakouluttajien pakeille tai haukunestopantaa, koska se koira reagoi herkimmillään jopa siihen kun kävin pesuhuoneessa, mutta lukuisat valitukset omistajalle ja isännöitsijälle ei ole mikään tuonut mitään tulosta. Nykyään onneksi omat pojat ei siitä enää välitä eikä vaikuta meidän lenkkeihin. Alkuaikoina oli kyllä heti hieman kierrokset päällä kun päästiin ovesta ulos. Onneksi nämä ei ole koskaan räyhäroopeja olleet joten ollaan päästy jatkamaan eloa normaalisti naapurikoirasta huolimatta.

Meillä on aika usein täällä ahdistavaa lenkkeillä, kun on monia koirakoita joita haluan väistää, koska en luota niiden omistajiin, että koira on täysin hallinnassa. Lähelläpiti-tilanteita on ollut muutama kun koira on hampaat irvessä hyökännyt kohti ja vaivoin omistaja saanut pideltyä. Muutaman kerran irtokoiran lähelle ja päälle saaneena sitä tulee varovaiseksi. On inhottavaa pelätä ja meni parisen vuotta ennen kuin henkisesti toivuin saksanpaimenkoiran hyökkäyksestä - vaikkei tilanteessa lopulta sattunutkaan mitään haaveria niin se jätti varovaiseksi. Toivoisin, että ihmiset ottaisivat oman koiransa käytöksen vakavasti ja lähtisivät sille tekemään jotain tai ainakin suojaamaan meitä muita.

Oma pelko tottakai myös vaikutti meidän ohituksiin, mutta onneksi ne saatiin jo kuntoon ennen kuin tänne nykyiseen paikkaan muutettiin. Silti joka päivä joutuu tehdä valintoja haluaako tiettyjä koirakoita tavata.





perjantai 5. lokakuuta 2018

Ajatuksia Jekun sairastumisesta



Sitä ajatteli ja piti kilpirauhasen vajaatoimintaa isona mörkönä, mutta nyt kun sen kanssa on vajaa viikko vierähtänyt ja asiaa ehtinyt muutaman päivän sulatella niin itse hoitohan on varsin helppoa. 

Sairaushan on vakava, vaikkei sitä osata sillä tavalla ajatella, kun niitä oireita ei ollut. Me ei ehditty sairautta ennakkoon kovinkaan paljon miettiä omakohtaisesti, kun tuomio tuli puskista.  Hoito eli itse lääkitys sujahtaa arkeen ja siitä muodostuu vähitellen tapa.  Lääke on pieni, ilmeisesti maistuva ja sen Jekku nauttii jonkun pienen herkun sisällä, joskus voinokareen, toisinaan koiranmakkaran tai yleisemmin lihanökäreeseen upotettuna.

Ainut ongelma lääkkeessä on sen säännöllisyys - tabletti aina 12 tunnin välein jottei tule yliannostusta tai toisaalta myöskään ei vajetta. Siinä joutuu tuumia omia menoja ja nyt aluksi on hankalaa, kun lääkityshän aloitettiin maanantaina klo 12.  Siitä olemme vähitellen pyrkineet siirtymään varhaisempaan ajankohtaan.

Haastattelin muutamaa kilpparisairaan lapinkoiran perhettä ja osa antaa lääkkeen ruoan yhteydessä tai puolta tuntia ennen.  Eläinlääkäri sanoi, että voi antaa ruoankin mukana. Olen tehnyt kumpaakaan enkä ainakaan ole siinä huomannut eroa, että antaako tyhjään mahaan vai ei eli ainakaan huono olo ei tule vaikka tyhjäänkin mahaan antaa. Lääkkeen imeytymisen suhteen puolituntia ennen ruokaa olisi paras ja siihen pyritään.

Vähän ollaan viikon mittaan haettu myös sitä, mikä olisi paras suhde lenkkeilyn, lääkitsemisen ja ruokinnan osalta.  Lenkkien suhteen ollaan menty maltillisesti ja lyhyitä lenkkejä (Jekun mielestä ihan tylsää hommaa moinen). Käydään aamu- ja iltapäivälenkki ja siihen pissatus tai pari lisäksi. Lisäillään varsinaisten lenkkien määrää ja kestoa kunhan lääkinnän aloituksesta on kulunut tovi.

Hyväksi koettu - lenkki ja ruoka-linjalla jatketaan. Lenkin jälkeen sujahtaa vain nyt lääke ennen ruokaa ja kun hengitys on tasaantunut lenkin jäljiltä, niin on ruoan aika. Ruokinta tapahtuu meillä kahdesti päivässä ja näin energiataso pysyy tasaisena pitkin päivää. Ruokinnan jälkeen pojat aina pyyhkivät nassunsa sohviin, päiväpeiton helmoihin tai mattoihin, leikkivät ja sekoilevat keskenään, lopulta rauhoittuen nukkumaan. Varsinkin illalla tämä on ollut niiden elämän ajan hyvä juttu, kun käyvät nukkumaan rauhassa. 

Jekku on oppinut lääkityksen aloittamisen aikoihin uuden tavan ja se juoksee sänkyyn, kun sammuttelen valoja - se hetken siinä nukkuu ja lähtee sitten lattialle, joko makuualustana toimivan peiton päälle, sängyn alle tai keskelle olohuoneen lattiaa. Joskus kaipaa viileyttä ja nukkuu parvekkeen ovea vasten tai vessanpönttöä.

Alkujaan Jekku ei saanut tulla sänkyyn eikä sohville, ja sohvalle se ei edelleenkään tule edes pyytämällä, mutta sänkyyn menemisestä se ei enää edes kysele lupaa vaan tekee mitä lystää.  Pappakoiralla on omat säännöt ja se on täysin ok kun muuten elo sujuu niin voi löysääkin antaa joissain asioissa.

Tätä kirjoittaessa Jekku nukkuu sängyssä pellavapussilakanalla kuorrutetun peiton päällä pää metsänvihreitä samettityynyjä vasten, ja joka ilta saa miettiä miten tuonne mahtuu itsekin. Lääkityksen aloittamisen jälkeen Jekku oli jälleen sängyssä nukkumassa ja kun itse tälläsin jalkopäähän pienelle kerälle Jekku tuli ihan liki ja painoi kirsunsa käsivarttani vasten ja nukahti. Ehkä se halusi kiittää, kun sai apua. Tai näin sitä haluaa ajatella, sillä ajatus siitä miten kauan se on sairastanut ja miten kauan ollut ilman lääkettä on kertakaikkisen sietämätön ja minkä ajatuksen haluan työntää mahdollisimman kauas, sillä vain  nykyhetkellä on merkitystä.

Jekku on kokenut paljon vuoden aikana ja mietin millaisia ajatuksia sillä on. Kunpa eläimet pystyisivät kertomaan mihin niitä sattuu. Olisi helpompaa jos vain tietäisi. Onneksi kuitenkin on verikokeet jotka osaltaan auttaa meitä auttamaan.


Tässä muutamia puhelinkuvia tältä viikolta, lenkeillä ei ole tullut puhelinta pidettyä mutta täällä kotona ottanut näitä arkisia kuvia.


Kerrotalokyttäys on edelleen hyvin muodikasta ja suosittua.

Paapan omat säännöt.

"Mitäpäs sinä siinä kuvaat, voisitko sammuttaa ne valot?"

Iso poika edelleen lutkuttaa, jos ihanan tuoksuvia naisia lähistöllä.

Maailman parhaat kaverukset ja sängynvaltaajat

"Voisitko nyt oikeasti sammuttaa ne valot, minä nukun nyt"

keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Kilpirauhaskokeiden tulokset



Maanantai-aamulla eläinlääkäri soitti tasan kello yhdeksän ja hengähti nopeasti. " Jekulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, lääkitys aloitetaan heti. Kirjoitan reseptin lähiapteekkiin."

Eläinlääkäri kuulosti yllättyneeltä ja sanoi, että maksa-arvot selittyvät kilpirauhasen vajaatoiminnalla, kun se rasittaa maksaa. Kuukauden päästä on verikontrolli, missä katsotaan mihin suuntaan arvot ovat muuttuneet ja täytyykö lääkitystä muuttaa. Tällä hetkellä lääkettä menee 2 tablettia päivässä, yksi tabletti aina 12 tunnin välein. Tämä kyseinen Forthyron Smak Vet 200 mikrog kustantaa 53€ ja siitä riittää yli 4 kuukaudeksi, joten ihan maltillinen hinta.

Jos ihmettelet, miksi täällä blogissa näkyy paljon hintoja niin se johtuu avoimuuden periaatteessa. Haluan omalta osaltani kannustaa muita tutkituttamaan koiriaan ja kertomalla hintoja, niin ehkä ei jäisi siitä ainakaan kiinni, että joku saattaa jättää koiransa tutkimatta kun arvelee tutkimusten olevan kalliita. Arvokasta  lystiähän tämä on, kun eläinten suhteen ei ole samanlaista sosiaaliturvaa, kuin meillä ihmisillä muttei mitään täysin mahdottomia summia - vaikka meillä taitaa olla käytössä alueen kallein eläinlääkäriasema. Kun voi varautua johonkin hintaan, niin helpommin niihin myös suhtautuu ja pystyy säästämään.

Kontrolli on nyt kuukauden päästä ja luultavammin harvenee lopulta kerran vuoteen, mikäli saadaan kaikki kohdalleen.

Jekun kilpirauhasarvot olivat (suluissa viitearvot):


T4 (tyroksiini, kokonais) (S/HP) 3.4 nmol/l (15.0-53.0)
T4-v (T4-vapaa, koira, kissa) (S/HP) 4.9 pmol/l (9.0-40.0)
TSH (tyreotropiini, koira) (S/HP) 0.08 ng/ml (0.001-0.500)
T4/TSH-suhde 42.50 ()




KILPIRAUHASEN VAJAATOIMINNAN OIREET

"Hypothyreoosin syy on noin 90 %:ssa tapauksista parantumaton kilpirauhaskudoksen sairaus, joka johtuu kilpirauhasen tulehduksesta. Tällainen tulehdus on seurausta koiran oman immuunipuolustuksen tuottamista kilpirauhasvasta-aineista (TGA). Kyseessä on siis autoimmuunisairaus. Ollaan sitä mieltä, että tähän sairauteen on perinnöllistä taipumusta. Noin 10 %:lla kilpirauhashormonien vähyyteen on aivolisäkeperäinen tai muu syy.

Kilpirauhaskudos voi olla sairas kuukausia tai vuosia, ennen kuin näkyvät oireet ilmaantuvat. Koska sairaus etenee vähitellen ja vaikuttaa useisiin elimiin, oireetkin ilmaantuvat eri tavoin eri yksilöillä. Kun kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut noin 75 %, tulevat oireet ilmi.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa esiintyy enemmän keskikokoisilla ja suurilla roduilla kuin pienillä. Oireet tulevat esille 4-6-11- vuotiaana. Sairaudelle altteimmat rodut sairastuvat nuorimpina (harvoin alle 2 v). Sairastumisessa ei ole koirilla havaittu sukupuolieroja ja sterilisaatio tai kastraatio ei vaikuta sairastumisalttiuteen.

OIREET

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavilla koirilla esiintyy aineenvaihdunnallisia-, iho- ja muita oireita.

1. AINEENVAIHDUNNALLISIA OIREITA: (yli 80 %:lla)
-HYVIN USEIN: apea, väsynyt, haluton, surullinen ilme, lihominen, rasituksen keston aleneminen, liikkumishalukkuus vähentynyt
-USEIN: heikkous
-JOSKUS: kylmän sieto heikkenee

IHO-OIREITA: (70-80 %:lla)
-HYVIN USEIN: karvapeite ohenee. ”Rat tail” eli rotan häntä, karva vähenee kyljistä ja reisien ulkopinnoilta.
-USEIN: karvan laatu huono+kuiva, ihon hilseily paikallisesti tai yleisesti, ihon tummuminen, märkäinen ihotulehdus, korvakäytävien tulehdus, ihon paksuuntuminen
-Kutinaa on harvoin. Mutta jos on rasvaista hilseilyä ja kehittyy märkäinen ihotulehdus, kutina saattaa olla voimakastakin.

2. MUITA MAHDOLLISIA OIREITA:
NARTUILLA kiimojen väli pitenee, kiima heikkenee, tiinehtyminen huononee, esiintyy abortteja.
UROKSILLA siittiöiden määrä voi vähetä. Kivekset voivat olla normaalia pienemmät ja pehmeämmät rakenteeltaan.
HERMOTUSOIREITA (naamahermohalvaus, tasapainohäiriöitä)
VÄHENTYNYT KYYNELERITYS "- Lähde ja lisätietoa: http://www.lappalaiskoirat.fi/?id=jalostus/kilppari_slk



Jekun kohdallahan mitään näistä ylläolevista oireista ei ole ollut missään vaiheessa ellei lasketa satunnaisia hiivatulehdusta tassuissa helleaikaan (yli +25 astetta), jos sitäkään. Jekku on ollut innokas lenkkeilemään ja asiointi sujuu. Ulosteet ovat sopivan kiinteät ja aineenvaihdunta toimii, sekä ruoka maistuu. Paino on pysynyt samana jo pitkään, siinä 20kg paikkeilla.

Olen ollut tietoinen Jekun suvun kilpirauhastapauksia ja sitä myöden tiennyt sairauden oireet, joten yllätyksenä sairaus tuli, kun olen oireet tiennyt ja osannut oireta myös etsiä ja ollut niitä löytämättä.

Ainut on ollut hiivatulehdus tassuissa, mistä käytiin viime vuonna eläinlääkärin kanssa keskustelua. Silloin tehtiin päätös ettei kilpirauhaskoetta oteta, kun mitään selviä oireita Jekulla ei ole ja kun tassutulehdukset ovat vain helteillä. Pääteltiin, että jos kyse olisi kilpirauhasesta niin tokihan nyt oireita olisi läpi vuoden ja Jekku on syönyt samaa ruokaa, joten ruokavaliollinenkaan se ei olisi. Joku herkistyminen tai allergia voisi olla kyseessä, mitä eläinlääkäri mietti, kun kävi Jekun tarkasti läpitse vuosi sitten.

Loka-toukokuu on olleet aina vapaata tulehduksista. Nyt syksyllä tosin tulehdukset ovat seuranneet toisiaan ja tälle kesää ja syksyä tulehduksia on tullut 4-6 ja ne ovat uusiutuneet aina, kun edellinen on parantunut. Viime viikolla tulehtuneet tassut ovat nyt parantuneet.

Näitä tulehduksia ei ollut lainkaan Jekun ollessa nuori ja ne ovat ilmenneet nyt kun ikää on tullut lisää, pari viime kesää oikeastaan. Sitä ennen hyvin satunnaisesti ja hyvin lievänä, hyvä jos huomannut. Ehkä lisääntynyttä tassun nuolemista, muttei se ole vaikuttanut liikuntaan. Nyt on nilkutettu, kun tassut on jo nuolemattomuudestakin tulehtuneet runsaasti. Viime kesänä tulehdukset tulivat ensimmäistä kertaa voimalla ja ne loppuivat kasvainleikkaukseen. Teen jossain vaiheessa vielä jutun näistä hiivatulehduksista ja niiden hoidosta.

Eläinlääkäri sanoi, että kuukausi tai pari menee niin, että Jekun kunto voi huonontua lääkityksen aloituksesta ja tulehdukset innostua, sitten vointi paranee ja koira on kuin uusi. Jekkuhan on erittäin leikkisä, toimelias ja liikunnallinen, mikä vetää jarrut päälle lenkeillä jos hänestä lenkki liian lyhyt. Itsekseen leikkii ja touhuttaa. Mietityttää, että millainen energiapakkaus siitä sitten tulee..
Sillä vain, että jos on tassutulehduksia koiralla on niin kannattaa ne kilpparikokeet otattaa Se on kuitenkin pieni ja helppo selvittää olisiko siinä syynä kilpirauhanen. Toki jos vajaatoiminta on lievää niin tulokset ei aina ole luotettavia kun arvot vaihtelee, mutta selkeät tapaukset kuitenkin jää "haaviin".
Kilppariarvot otetaan yleensä aamulla 12 tunnin paaston jälkeen ja tulokset tulevat parin päivän sisällä, kustantaa paikasta riippuen siinä 70€ tietämillä (meidän ell-asema teettää ulkopuolisessa laboratoriossa testin joten korkea hinta määräytyy siitä).
Jekun korvat ovat aina olleet täysin puhtaat ja vaaleat, eikä niissä ole koskaan ollut mitään töhnää tai tulehduksia. Muutenkaan tulehduksia ei ole ollut muualla kehossa, kuten hotspotteja.

Sairaudesta ilmoitin Jekun lähisuvun perheille (isä, sisarukset, jälkeläiset ja niiden kasvattaja) sekä Jekun kasvattajalle. Lisäksi sairastieto menee julkisena myös jalostustoimikunnalle. Löytyypä se myös Facebookin lappalaiskoirien jalostussivultakin.


Nyt vain toivotaan, että oikea annostus löytyy ja oireet ei olisi pahat. Mamman mussukka on kokenut kovia, mutta Jekku jos kuka on tehty haasteet selvittämään.

Lääkitystä on nyt muutama päivä ollut ja ainakaan mitään äkillisiä huonoa oloa niistä ei ole tullut. Seuraillaan tilannetta ja kerron kuulumisia miten meillä menee. 

torstai 27. syyskuuta 2018

Senioritarkistus


Tiistaina tuli kuluneeksi vuosi Jekun kasvainleikkauksesta. Pahalaatuinen mastsolukasvain löydettiin sattumalta masurapsutusten yhteydessä ja se oli aika pikkuinen, mustaherukan kokoinen. Tämä pieni kova patti sijaitsi syvemmällä ihon alla alavatsassa parin senttimetrin päästä nisästä (myös uroksilta kannattaa nisien alueet tutkia). Leikkaus meni hyvin ja kasvain saatiin kokonaan pois, kun näytteen reuna-alueet oli puhtaat.

Jekun vointi koheni leikkauksen jälkeen nopeasti ja oli pian entisellään. Onkin on ollut aikamoinen leikkiviikari touhutoope, jolla on energiaa riittänyt. Koska koirien kasvaimia ei sen kummemmin kontrolloida niin varasimme varmuudeksi Jekulle senioritarkistuksen VihtiVet'iin.

Teimme Jekun kanssa aamulenkin samalla, kun tallustelimme eläinlääkäriasemalla ja siellä meillä oli vastassa meille uusi eläinlääkäri, jolla oli myös oikeudet tehdä virallinen polvitarkistus ja sydänkuuntelu.

Jekulla jäi viime vuodesta vähän ikäviä mieleen ja sehän tällä kertaa pöydälle nostossa yritti takertua tassuilla ovenripaan kiinni. Tutkimus meni rauhaisissa olosuhteissa, kunnes eläinlääkäri kaivoi tarvikkeita verinäytteitä varten - sitten alkoi herra piipittää kovaan ääneen ja hoitaja tuli pienesti tukemaan peräpäästä ettei herra heijaa itseään pöydällä. Muistijälki jäi viime syksystä jatkuvista käynneistä kun kasvaimen leikkaushaava tulehtui ja jouduimme käymään asemalla useita kertoja. Vaikka nyt oli eri eläinlääkäri ja tutkimushuone, niin herra kyllä muisti, että ei-niin-kivoja kokemuksia täällä. Hyvin eläinlääkäri sai verta ottaa, kunhan Jekku nyt vain piippaamalla ilmaisi, ettei oikein luota tähän hommaan.

Sydänkuuntelun ja polvitarkistuksen eläinlääkäri tuumi, että mitäpä sitä terveitä tutkimaan ja sydänkuuntelu oli jälleen puhdas. Paappakoiralla, 9,5-vuotiaana, oli myös edelleen polvet priimaa 0/0. Nämä tutkimukset on tällä asemalla edukkaita muiden toimenpiteiden yhteydessä joten ne oli hyvä otattaa. Polvitarkistus toi lisähintaa vain 26€ ja sydänkuuntelu 28€.

Itse tutkimus meni mukavasti ja eläinlääkäri ei Jekusta löytänyt mitään ihmeellistä, josta huolestua ja kirjasikin seuraavasti raporttiin:

"Sydän- ja hengitysäänet normaalit. Syke 76. Polvet normaalit 0/0. Normaalikivekset. Imusolmukkeet tuntuvat normaalikokoisina. Hampaat siistit. Tassunpohjissa ja varpaiden väleissä hieman ärtyneisyyt
tä, omistaja hoitaa pesuilla. Lihaskunto hyvä, turkki on ajeltu. Hyvää jatkoa Jekulle!"

Ainut vaiva Jekulla on olleet hiivatulehdukset tassuissa ja niistä kerron myöhemmin lisää. Tälläkin hetkellä tassuissa on hieman tulehdusta.

Tutkimuksen yhteydessä otettiin laaja verenkuva sekä kilpirauhasarvot.
Laajan verenkuvat tulokset tulivat pian kotiin päästyämme ja eläinlääkäri niistä soittikin. Ne oli muulta osin hyvät, mutta muutamassa oli hieman arvot viitearvojen ulkopuolella.

Tässä arvot jotka olivat hieman punaisella, (suluissa viite-arvot):

RETIC (
retikulosyytit) 6.0 K/μL (10.0-110.0)

"Retikulosyytit ovat punasolujen epäkypsiä muotoja, joita vapautuu verenkiertoon luuytimestä. Verenkiertoon vapautuva retikulosyyttimäärä vastaa yleensä pernan ja maksan verenkierrosta poistamia punasoluja. Kun elimistön punasolumäärä laskee, esimerkiksi verenvuodon tai hemolyysin seurauksena, punasolujen tuotanto luuytimessä lisääntyy, jolloin myös retikulosyyttejä vapautuu enemmän verenkiertoon. Retikulosyyttien osuuden kasvaminen viittaa kiihtyneeseen erytropoieesiin. Laskemalla retikulosyyttien kokonaismäärä voidaan arvioida em. tautitiloja." Lähde: https://www.movet.fi/tutkimukset/retikulosyytit-kissa-koira-b/


MPV (
keskimääräinen verihiutaleiden tilavuus) 8.0 fL (8.7-13.2)
Ihmisillä: "Alhainen MVP voi viitata merkittäviin terveyskysymyksiin, kuten leukemiaan, HIV: hen tai luuytimen syöpiin. Erittäin alhaiset MVP-tasot aiheuttavat suuren riskin, että potilaalla on hyytymisongelmia trauman sattuessa." Lähde: https://fi.beauty-healthy.info/miten-mpv-verikokeiden-tuloksia-voidaan-tulkita-9514


ALT (
Alaniiniaminotransferaasi) 168 U/L (10-125)

Ihmisillä:  "ALAT on lyhenne sanasta alaniiniaminotransferaasi. Se on aminohappojen aineenvaihduntaan liittyvä entsyymi, joka toimii maksasolujen sisällä. ALAT-pitoisuuden määritys veriplasmasta on ensisijainen maksasoluvaurion tai -tulehduksen seulontatutkimus. Aiemmin sen rinnalla yleisesti käytetty ASAT-tutkimus on poistumassa laboratorioiden tutkimusvalikoimasta, koska se ei kerro maksan tilanteesta tarpeeksi tarkasti. ALAT-entsyymiä esiintyy erityisesti maksasoluissa, mutta pienempinä pitoisuuksina myös useissa muissa kudoksissa (lihakset, munuaiset, keuhkot, sydän). "Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk03071

ALKP (
Alkalinen fosfataasi) 379 U/L (23-212)

Ihmisillä:  "Alkalinen fosfataasi eli AFOS on maksasoluissa toimiva entsyymi. Se reagoi pääasiassa sapen erityksen häiriöihin. Arvo voi nousta myös maksatulehduksissa, mutta vähäisemmässä määrin kuin ALAT.
Yksi maksan monista tehtävistä on valmistaa sappea ja erittää sitä ohutsuoleen, jossa se auttaa ruoasta saatuja rasvoja imeytymään. Maksassa on pienen pieniä sappitiehyitä, jotka yhtyvät suuremmiksi putkiksi, kunnes ne muodostavat yhden ison tiehyen, joka johtaa pohjukaissuoleen. Sappirakko on yhteydessä tähän isoon päätiehyeeseen. Jos sapen kulku tässä putkistossa estyy, AFOS-arvo suurenee. Samoin jotkin maksan kasvaimet suurentavat arvoa." Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk03072

Toivottavasti nämä tulosten selvitykset meni oikein, sen ihmeemmin itse en osaa niitä tulkita ja sanoa syitä ja seurauksia, mutta laitan ne tähän kuitenkin esille. 


Eläinlääkäri vakuutti, ettei tuloksissa ole kuitenkaan mitään niin vakavaa, mikä viittaisi esimerkiksi maksan toimintaan tai vaurioon,  kun Jekulla on tälläkin hetkellä lievästi hiivatulehdusta tassuissa, että nekin voi tuloksiin vaikuttaa. Kilpirauhasarvojen tulokset tulevat muutaman päivän päästä - ne eivät senioritarkastukseen kuuluneet, mutta ne haluttiin otattaa ihan mielenkiinnosta.

Jekku oli tyytyväinen kun päästiin kahdestaan kulkemaan ja kuljimme kotiin metsän kautta. Teimme pitkän metsälenkin ja voi miten Jekku nautti - maastokuvioitu laastari etujalassa ei erottunut mustikanvarpujen ja sammaleiden lomasta.