sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Mäntsälän ryhmänäyttelyt



Mukava näyttelypäivä takana! Olipa hauska lähteä pitkästä aikaa näyttelyihin turistiksi. Piti kuvatakin, mutta tekevälle sattuu ja kameran akku jäi kotiin keittiönpöydälle, missä sitä eilen latasin reissua varten..  Paikalla oli kyllä useampia kuvaajia ja lapinkoiria oli ilmoitettu mukavat määrät, tuomarina oli Esa Ruotsalainen.

Lähdin Tainan ja Moskun kera ja niinhän siinä kävi, että pääsin esittämään tämän hurmaavan lapinporokoiraherran. Moskulla on ikää 2-vuotta ja kehässä meidän seurana oli pari muutakin porokoiraa. Mosku sai laatuarvosteluksi ERInomaisen ja palkittiin luokkavoitolla, mutta millekään porokoiraurokselle ei SA:ta annettu, joten paras uros-kisaa ei pidetty. Tuomari oli hurjan mukava ja tiukka, niinkuin kuuluu ollakin.

Näyttelypäivän jälkeen jäätiin vielä pullalle ja sitten hurautettiin kotiin. Otin vielä Moskusta kuvia tässä meidän kotipihalla muistoksi reissusta. Omat pojat aidan takana piti iloista remakkaa - ne tykkäävät Moskusta, kun Mosku on niille tuttu retki- ja lenkkikaveri.














Moskun lähdettyä omat röllit pääsivät pihalle vapaaksi. Ne eivät pihalta minnekään lähde ja pian palaavat takaisin portista omalle pihalle. Jippo näyttää niin söpöltä talviturkissaan ja kohtahan se taas vähenee, kun on turkin keventämisen aika.

Täällä Vihdissä on ollut kerrankin kunnon talvi ja ollaan saatu nauttia lumesta useamman kuukauden (tosi harvinaista!) ja pakkastakin on ihan mukavasti ollut. Useimpina aikaisimpina vuosina pojat on jo tässä vaiheessa talviturkkinsa heittäneet, mutta nyt on pohjavilla ollut varsin tiiviisti. Satunnaisista kohdista villa on alkanut irrota, mutta yhä edelleen pohjavillaa riittää.








Jekulla on parin päivän päästä yhdensänvuotissynttärit! Saapa nähdä mitä kivaa keksitään.







perjantai 23. maaliskuuta 2018

Rommi kylässä


Rommi emäntineen tulivat meille kylään ja aluksi tehtiin kolmen koirapoppoon kanssa pitkä lenkki harjun metsässä. Pienessä metsässä on paljon polkuja ja niistä saa koottua pitkän lenkin aikaiseksi.

Pojat oli nuoresta neidistä kovin innoissaan ja aluksi homma meni aika sekoiluksi, kunnes päästiin taas kunnon lenkkivauhtiin ja sitä myötä rauhoittumaan. 




Lenkin jälkeen tultiin pihalle leikkimään. Rommi kiinnostui Jipon leluista ja Jippoa kiinnosti vain Rommi. Kyllä siinä pientä kisaakin saatiin aikaiseksi, mutta pitkälti olemiseksi se sitten lopulta meni, vaikka tarkoitus oli että leikitään.





Sitten päästettiin leikkisetä ulos ja Jekku on varsin äänekäs ja raju leikkijä. Sille olisi voinut pentuaikana tarjota vähän vanhempaa ja rauhallisempaa leikkiseuraa.. monet koirat ei alkuunkaan tykkää Jekun riehakkaasta tavasta leikkiä, mutta Rommille tämä leikkimuoto sopi.






sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Nosework-kurssi


Nose Work on Suomessa verrattain uusi kilpailulaji, mutta sitä voi harrastaa ilman kilpailemistakin ja se tuo tavalliselle kotikoirallekin oivallisen tavan aktivoida eikä vaadi välttämättä edes lähtemistä kotoa voidakseen treenata.

Alkujaan laji on kehitetty Amerikassa vuonna 2008 ja tämä rescuekoirien aktivointiin kehitetty laji on sittemmin levinnyt ympäri maailman koiranomistajien saataville.

Parasta on lajin harrastamisen helppous, pienet aloituskustannukset ja sen että laji on koiran aktivointia, mikä ilahduttaa minua suuresti. Toki muutkin lajit ovat aktivointia, mutta tässä ohjaajan rooli on pieni ja koira tekee töitä itsenäisesti ja pyrkimys on ettei ohjaaja varsinaisesti ohjaa vaan kilpailuissakin ilmoittaa vain koiran löydöstä.

Noseworkkia voi harrastaa missä vain, lähtemättä välttämättä edes kotoa tai voit käydä toisen koiran kanssa jättämässä harjoituksen ja käydä se sitten toisen koiran kanssa etsimässä.

Lajiin voit tutustua: https://www.noseworkfinland.com/

Järjestin lappalaiskoirien alaosastolle Nosework-kurssin ja kouluttajana toimii tuttu poikien hieroja Nelli, Eläinpalvelu Parempi Arki.

Kurssitilojen koon vuoksi ryhmään mahtui vain neljä koiraa ja hintaa kurssille tuli 45€ + haju 10€.  Hajuksi valikoitui eukalyptus. Kurssille osallistui Jippo ja kolme tyttökoiraa.

Aluksi kävimme kurssilla läpi yleisiä asioita koirien odottaessa autossa ja olimme saaneet esitehtävän, joita ryhmäläiset olivat kotona harjoitelleet ennen kurssia. 

Jipon kohdalla menimme kurssille kylmiltään ilman harjoittelua. Esitehtävässä koira opetettiin etsimään nameja laatikoiden ja esineiden päältä/sivulta ja tätä Jippokin on harjoitellut pienestä saakka ja esitehtävät oli juuri niitä, joita olemme kotona tehneet. Mukavaa, että saadaan tätä kotona opetettua juttua jatkaa ja kehittää sekä lisätä mukaan hajun etsintä.

Oikeastaan viikoittain vien koirat odottamaan kylpyhuoneeseen ja piilotan nameja huonekalujen päälle tai vierelle. Olen vähitellen nostanut vaikeustasoa ja piilottanut nameja laukkuihin, maton/vilttien alle tai lelukorin pohjalle. Etsintäpaikat ovat olleet maksimissaan koiran kuonon korkeus ja molemmat ovat etsineet eri huoneista, jotta kummallakin on työskentelyrauha.

Jekun tapa etsiä on järjestelmällinen ja rauhallinen,  kun Jippo taas hössöttää ympäriinsä ja on tekevinään kovasti töitä ja silti etsintätehokkuus on huonompi.

Toivonkin tältä neljän kerran NoseWork-kurssilta saavani juurikin Jipolle varmuutta käyttää hajuaistiaan ja sitä kautta rauhoittua etsimään. Huomasin, että Jippo etsii minusta apua ja olen sitä auttanut aivan liikaa, kun se on niin hössöttänyt. Kurssilla kiinnitin huomiota itseeni ja siihen, että olen mahdollisimman passiivinen enkä anna Jipolle vinkkejä vaan, että se itse etsii ja luottaa itseensä.

Tällä ensimmäisellä kurssikerralla jokainen koira etsi radan kolmeen kertaan. Jiposta huomasi, että se yritti välillä seurata mihin Nelli vei nameja, mutta onneksi otti hyvin kontaktia ja esitteli temppujaan, kun odotimme radan valmistumista.

Yleensä olen liittänyt etsimiseen vihjesanat "Etsi" ja "Loppu", mutta kurssilla painotettiin että nyt täytyy luopua sanoista ja antaa koiran itse etsiä ilman ja mitä enemmän opastamme, sen enemmän koira siihen tukeutuu.

Jokaisen koiran suorittaessa ratoja yksistään meidän ihmisten seuraessa oli ihana huomata, miten jokainen koira kehittyi koko ajan paremmaksi. Jokaisella oli myös oma tapansa etsiä. Toiset haukkasi namin kyselemättä ja toiset miettivät ja rauhallisesti namin ottivat.



Nita


Vilma


Luna



Kun kaikki olivat suorittaneet ratansa oli vuoro ottaa mukaan haju. Haju laitettiin pipetillä huonekalun huopatassuun ja pinseteillä huopatassu painettiin laatikon reunan alle, ettei koira sitä syö.

Kun koira löysi hajun päältä nameja sitä kehuttiin ja seisoimme laatikon vierellä palkiten koiraa joka kerta kun se nuuhki laatikkoa, missä haju oli. Koirat yleensä yhdistää hajun namiin äkkiä ja tätä nyt harjoittelemme kotona ja pyrkimys on, että ennen ensi sunnuntain kurssikertaa jokainen koira osaisi etsiä hajun, missä päällä ei ole nameja vaan palkka tulisi sitten kädestä, kun koira hajun löytää.

Jippo löysi herkut nopeasti ja sitten alkoi odotus - se tarjosi hyvää kontaktiaan ja siinä sai tovin seurata, että se tarjosi kontaktin sijaan laatikon nuuhkintaa. Lopulta se hoksasi, mitä siltä haetaan, mutta käsi ei saa olla taskussa tai namitaskun lähellä.

Koirat myös äkkiä oppii yhdistämään tietynlaisen laatikon hajuun, joten laatikkoja pitää vaihdella tai pitää samanlaisia laatikoita, mistä koira ei osaa päätellä laatikon ulkonäön perusteella missä haju on.

Raportoin sitten sunnuntain kurssikerran jälkeen miten meidän kotiharjoittelu on sujunut ja miten kurssitunti meni.



lauantai 24. helmikuuta 2018

Tuuletusta


Ihana pakkanen on hemmotellut ja se tarkoittaa aina suursiivousta -  kaikkien taljojen, tyynyjen, mattojen, vilttien, peittojen ja koirien tuuletusta. Ei vain, koirat kyllä tykkää parvekkeella oleilla ja Jippo istuu penkillään ja kurkkii kaiteiden välistä kerrostalopihan asukkaiden kulkemista, mutta erityisesti läheisellä tiellä kulkevia koirakoita. Jekkua ei niin innosta parvekekyttäily ja haluaakin aika usein nopeaan sisälle työntämällä kuonon parvekkeenoven lasiin ja lopulta iskemällä tassun lasiin ja raapimalla kynsillä lasia. Jipolla ei ole koskaan kiiere tulla parvekkeelta pois, oli keli miten kylmä tahansa.

Tänään se oli asettunut kerälle taljan päälle ja huvikseni laitoin sille viltin peitoksi. Aika nopeasti viltti lähti pois päältä, mutta on se vaan niin söötti peiton alla, että oli pakko ottaa kuva.




sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Haiskarinkierros





Alaosastolaisille järjestin helmikuun retkeksi yhdessä Jegolas-kennelin Sirpan kanssa Haiskarinkierroksen kanssa. Tämä kuuden kilometrin mittainen reitti on Hyvinkäällä Kytäjä-Usmi ulkoilualueella. Reitti kulkee pääasiassa metsäautoteitä, mutta meitä etelän asujia on hemmoteltu lumella ja metsäautotie oli vain kapea polku lumen keskellä ja luminen metsä oli niin kaunis.

Retkelle osallistui neljä lapinkoiraneitiä ja neljä lapinkoiraurosta. Tällä kertaa ei ollut ainuttakaan porokoiraa, mutta hellyyttävä rescue-galgo kulki Aava-lapinkoiran matkassa.



Jekkua ärsytti kulkea porukan loppupuolella.




Reitin puolivälissä oli Iso-Haiskarin nuotiopaikka Haiskari lammen länsipuolella, missä oli hyvä puutilanne, pöytä ja penkit sekä istumapaikat nuotion ympärillä ja siinä evästimme koiramaisia juttuja jutellen. Koirat kytkimme puihin odottamaan retken jatkumista.

Laituri kertoi tarinaansa siitä miten upea paikka tämä olisi kesällä ja lampi soveltuukin uimiseen.



Opastajina meillä toimi Saana ja tyttärensä Hile.



Elmo oli suuri nallukka




Aava ja galgo-ystävänsä Perro


Jippo kulki retkueen etunenässä kepon ja tämän veljen kanssa, ja Jekkua vaivassi, kun osa laumasta oli toisaallta ja välillä se piippasi kun se niin olisi halunnut kulkea edellä. Jossain vaiheessa pääsimme sitten puikahtamaan edelle ja Jekku oli niin tyytyväinen, kun sai kaverinsa kanssa taas kulkea. Laavulta kuljimme loppumatkan edellä yhdessä Saanan ja Hileen kanssa. Hileellä ja Jipolla oli hauskat leikit ja juoksut menossa, vähän hankalaa fleksejä selvitellä, mutta selvittiin. ;) 

Oikein ihana talviretki hyvässä porukassa ja mukava oli saada taas tuttuja kasvoja retkelle pitkästä aikaa, sekä myös uusia kasvoja ja koiria tavata. Aivan ihanaa porukkaa alaosastossa. Nyt vain uutta retkeä suunnittelemaan. Selkästi retkeilystä lapinkoirien omistajatkin pitää ja onhan tämä rotuna aivan huippu kun tulee luonnossa liikkumiseen.




Sisu

Isä ja tytär, Sisu ja Tuuli
Sisu ja Tuuli - alakuvissa Tuuli