lauantai 6. toukokuuta 2017

MEJÄ-oppitunti


MEJÄ*-tunnilla käytiin Jipon kanssa - ensin opeteltiin käytännön asioita - merkkaustavat, jäljenteko ja luvat.

Merkkaustavaksi nyrkkisäännöksi annettiin, että oikealla kädellä merkitään ja vasemmalla vedetään veressä uitettua märkää pesusientä (tai superlon-patjan palaa). Naru kannattaa olla lyhyt, ettei sitten  nykäisyssä verinen sieni kimpoa takaraivoon.

Merkkaukseen käytettiin oranssiksi maalattuja puisia pyykkipoikia, ja lähtöpaikka sekä maali merkittiin sinisillä. Sininen ja oranssi näkyvät maastossa hyvin.  Kahdella pyykkipojalla oltiin merkattu, että mistä jäljelle mentiin ja itse jäljen aloitus oli merkitty sinisellä merkillä ja itse jälki oranssein merkein, ja maali taas sinisellä merkillä.  Myös paikka maalille merkittiin, jotta loppupalkan pystyy jälkikäteen käydä lisäämässä ennen jäljen ajoa eri suunnasta kuin mitä lähtö.

Jälki vedetään päivää tai paria ennen, mutta myös muutama tunti tunti riittää jäljen vanhentumiseen. Paikaksi valikoidaan syrjäinen paikka, eikä samaan paikkaan saa mielellään jälkeä tehdä 3-5-viikkoon. Maanomistajan lupa suotava.

Aloitukseen merkitään siis esim. sininen pyykkipoika, maata potkitaan n. halkaisijaltaan noin 30cm alueella ja paikkaan valutetaan verta ja tikulla tökitään veri maahan -  tökkää tikku merkkipaikkaan, eikä pusikkoon, ettei koira heti harjoitusvaiheessa mene sekaisin.  Sitten vain tehdään jälki vetämällä veristä sientä perässä ja oikealla kädellä merkitään. Matkan varrelle voi myös heitellä makupaloja, mutta metsäneläimethän ne voi yön tai tuntien aikana käydä nappaamassa parempiin suihin. Maali merkitään taas erivärisellä merkinnällä ja myös loppuun maata rikotaan, verta valutetaan. Ja ennen jäljen ajoa käydään "takavasemmalta" lisäämässä koiralle palkka, esim nameja tai vaikkapa kissanruokaa, miel. kannellisessa purkissa, ettei muurahaiset ole heti apajilla.

Aloittelevalle koiralle lyhyt ja suora jälki, ja koiran oppiessa vaikeustasoa lisätään, mm. lisäämässä kaaria.

Lopuksi ajettiin koiran kanssa yksi suorahko jälki, minkä kouluttaja oli jo aamulla tehnyt valmiiksi. Jälki oli tehty naudanverestä (saa kaupasta pakastealtaasta) ja palkintona lopussa sinisessä rasiassa pekonimakkaraa.

Jipolle nuuhkiminen ja omatoiminen jäljestys, sekä kiinnostus riistaeläimiin on ollut pienestä saakka luontaista ja 16-viikkoisena kävimme peltojälkikurssillla, joten jäljen tekeminen ja merkkaus oli meille tuttuja. Jipon velihän toimii paimennus- ja metsästyskoirana (hakee sorsat, ajaa jänistä ja haukkuu linnut puuhun). Jippo on aikaa myöden vähentänyt eläinten kyttäilyä, mutta kova se on nuuskimaan.

Tänään töitä tehtiin rauhallisesti ja tarkasti, kerran vähän Jippo harhautui, mutta käsi- ja äänimerkillä palautui jäljelle. Pariin kertaan kyseli katseella ohjeita, mitä en antanut, että tekisi itsenäisesti töitä. On parempi antaa koiralle tilaa ja antaa sen keksiä itse ratkaisu, ja Jipolla on vähän tapana luovuttaa ja kysellä mitä tehdään. Kouluttaja sanoi, että noin puolivälissä Jippo vähän väsähti, mutta sai sitten lopuksi vielä intoa tehdä jälki loppuun. Kovin intensiivisesti se nuuhkikin jälkeä ja jäljestys väsyttää koiraa valtavasti ja Jippo olikin autolle tuntua kaikkensa antanut.  Samalla kun Jippo jäljesti kaikki merkit kerättiin pois.

Kiitos kouluttajalle hyvästä opista  Saatiin tästä nyt kipinää, kun osataan homma tehdä oikein ja saatiin paljon vinkkejä.

Jos kiinnostuit, niin netistä löytyy lisää ja tarkempaa tietoa miten jälkiä tehdään. 

*MEJÄ = metsästyskoirien jäljestämiskoe, missä tarkoitus testata koiran kykyä jäljestää haavoittunutta riistaeläintä.



lauantai 14. tammikuuta 2017

All For Paws'in Food Maze


Food Maze täytetty lampaanjauhelihalla

Markkinoilla myydään erilaisia ahmimista hidastavia ruokakuppeja ja meille päätyi Mustista ja Mirristä ostettu All For Paws-merkin Food Maze jo ihan siitäkin syystä, että samalla hintaa sai kaksi labyrinttia.  Hinta oli 15,90€. 

Harmittavasti tätä ei tahtonut myymälästä löytää kun se oli piilotettu ruokakuppien alahyllylle piiloon. Menekkiä olisi varmasti enemmän jos tämä olisi esillä aktivontileluhyllyssä.

Hotkiminen ja ahminta ovat täysin vieraita sanoja Jekun ja Jipon ruokailua kuvaillessa ja tämä toimiikin pelkästään aktivoivassa tarkoituksessa lisäten ruokailuun hauskuutta, kun koira voi käyttää aikaansa "metsästämällä" oman ruokansa.

Pitkään olen etsinyt aktivointilelua, mihin saisi kerralla paljon ruokaa - tai kokonaisen aterian, ja jos se täyttä kävisi vielä näppärästi. Tämä on juuri sellainen.

Ahmivien koirien ruokailuun käyttäjäkokemuksia lukiessa tämä on vaikuttanut hidastavasti syömiseen ja meillä taas päinvastoin nostaa ruokailuhalukkuutta ja nopeutta. Leikkaamattomilla uroksilla on välillä ruokahaluttomuutta, mikäli lähistöllä on liikkunut tärppipäiväinen narttu ja toivon,  että labyrintti tuo ruokintaan lisämaustetta, että ruoka maistuisi silloinkin kun ajatukset ovat muualla.

Esittelin uutuuden heittämällä muutamia herkkuja labyrinttiin ja Jippo alkoi käyttämään tassujaan kaivaen alustaa ja lopulta se hampailla nosti labyrintin alustastaan. Jekku kopioi Jipon käytöstä ja lisäsi myös oman tyylinsä - ilmaan noston ja pudotuksen, tästä syystä joku lukitusmekanismi olisi kätevä. Eli hieman saa ruokintaa seurata sivusta, jos on siivousintoinen. :)  Painavaa lammasjauhelihaa söivät kuppeja kaatamatta.

Kun labyrinttejä on kaksi ja alustoja vain yksi niin asetin toisen osan posliinilautasen päälle.

Lenkin ja aktivointiruokailun jälkeen pojat menivät suoraan ruokalevolle, vaikka ne yleensä haluavat ruoan jälkeen leikkiä. Aktivointitason maksimi siis saavutettu tälle aamua. :)


Toisen labyrintin nostin matalan reunallisen lautasen päälle.


perjantai 13. tammikuuta 2017

Jippo uusintalonkkakuvissa

Jipon lonkkien nykytilanne on puhututtanut jo pitkään - onko ne samat tai jopa huonommat. Päätettiin jouluna, että jossittelu saa riittää ja kaipaamme uutta pohdittavaa jonkun muun aiheen tiimoilta.

Kasvattaja vinkkasi, että Evidensialla oli -30€ tarjous ja soitin Lohjan klinikalle samantien. Lonkkien kuvaushinnaksi koiran painon mukaan antoivat 140€, kun täällä kotikunnassa kuvaushinnat lähtevät 175€ ylöspäin.

Saatiinkin aika seuraavaksi päiväksi ja klinikalla oli ystävällinen henkilökunta, ja saimme mukaan lähteneen ystävän kanssa olla prosessissa mukana koko ajan, varsinaista röngtenkuvausta lukuunottamatta. Puntarin lukemat kohosi yllättäen 23,5 kiloon, mistä eläinlääkäri kommentoi että Jippo on sopivan painoinen, kun kävi sen kylkiä läpi, mutta ehdotti että jos vaikka kilon pudottaisi. Meillä ruokinnassa onkin ollut välillä takapakkeja, kun Jekku on jättänyt omia ruokiaan syömättä ja Jippo on Jekunkin ruoat saanut syödä - tähän täytyy nyt tehdä stoppi, vaikka Jippo niin ruokaa rakastaakin.

Jippo herkkänä pienesti piipahti kun eläinlääkäri sai pyrstövilloihin tehtyä jakauksen ja pisti rauhoituspiikin. Pyysin vielä tarkistamaan samalla nukutuksella Jipon hampaat, että tarvitseeko ne jotain jatkotoimia ja toisessa kulmurissa oli hieman ienrajassa hammaskiveä. Hammastutkimuksessa koira täytyy kuitenkin nukuttaa ja niiden hinnat lähtevät 260€ ylöspäin, joten nyt oli hyvä sauma pyytää kun koira kuitenkin nukutettaisiin. Kävelimme röngenhuoneeseen ja asettelin Jipon nostokankaan päälle makaamaan, mihin se äkkiä nukahtikin.

Odottelimme suklaapatukan verran muiden odotushuoneen koirien touhuja seuraten, kunnes saimme kutsun mennä takaisin röngtenhuoneeseen herättelemään Jippoa

Kuvia katselimme hetken ja sain ne sähköpostiinkin, mutta sen kummemmin en halunnut niitä lähteä spekuloimaankaan, koska kennelliitto ne kuitenkin arvioi. Kuvat näytti edelleen siistiltä eli nivelrikkoa tai muuta sellaista ikävää (säröjä, luupiikkejä, epätasaisuutta) ei niissä eläinlääkärikään nähnyt ja kuvaustuloksen ei nyt ainakaan pitäisi olla huonompi, ja nämä kaksi asiaa on juuri ne mitä kuvauksella hainkin - poika on terve ja saa edelleen liikkua ja touhuttaa. Onhan siellä ne kirjaimen C ja D kuvaamassa lonkkien kuntoa, mutta arjessa niillä ei nyt ole merkitystä. Nivelravinnetta ja omega kutosia eläinlääkäri suositteli loppuelämän ajaksi.

Siellä lattialla Jippo nukkui rauhallisesti ja hampaiden osalta ei tarvinnut mitään jatkotoimia tehdä, mutta jos halusimme niin esim. Plaque Off'ia/merilevää voisi lisätä ruokavalioon. Molemmista kulmureista olivat rapsuttaneet ienrajasta hammaskiveä, mutta muuten hampaat oli puhtaat.

Välillä Jipon viiksikarvat värähtelivät, kun se vähitellen heräsi nukutuksesta. Kuiskin sen korvaan monia sen rakastamia sanoja, mutta kuullessaan sanat NAKKI, JEKKU ja LENKILLE se yrittikin ponkaista pystyyn. Selkeästi sen lempisanoja. :) 

Tovin se nojasi kummissa asennoissa ja istui puoliltaan, kunnes se päätti, että nyt lähdetään kotiin ja alkoi päättäväisesti marssia käytävää pitkin suoraa reittiä ja päädyimme tiskille. Loppusummaksi tulikin vain 124€ ja hilut päälle, sisältäen nukutuksen, kuvat ja hampaiden puhdistuksen. Autoon se pääsi omin voimin ja köröttelimme kotiin rauhallisissa tunnelmissa.




Kepon luo päästyämme Jippoa ei meinannut saada millään sisälle, kun se matkan varrella laittoi jokaiseen lumitöyrääseen makaamaan ja kellimään. Lopulta sen sain suostuteltua sisälle kun nukutuksesta heräävä koira pitäisi olla sisällä lämpimässä. Jippo kömpikin sängyn alle nukkumaan ja käärin sen jalkojen päälle vielä viltin. Jekku oli viime kerrasta oppinut, että krapulaista Jippoa ei kannata mennä pyytämään leikkiin. Viime kerralla Jippo suuttui leikkiinkutsusta, että Jekkukin ihmetteli. Jippo on luonteeltaan sopuisa eikä sano oikeastaan koskaan yhtään mitään, mutta nukutuksesta heräävänä se saattaa ollakin känkkäränkkä. ;) 

Jippo nukkui ja lepäili silmät avonaisena koko päivän ja illan ajan välillä paikkaa vaihtaen. Pyyhin vettä sen suupieliin ja suuhun, kun juoda se ei halunnut. Umpiunessa se silti juoksi salamana jääkaapille kun kuuli leikkelepaketin avauksen ja siitähän se saikin useita paloja, että söisi edes jotain. Iltaruoka koostui pienestä määrästä nappulaa, tonnikalaa ja runsaalla määrällä vettä.

Kävin sen kanssa kahdestaan pienellä lenkillä iltapäivästä ja sillä olikin kovasti pissahätä, kakkatti ja lopulta vähän löysälläkin oli - niinkuin edelliskerrallakin. Tovin se asioinnin jälkeen tallusteli eteenpäin kunnes se itse kääntyi kohti kotia ja marssi sinne päättäväisenä. Iltalenkki tehtiin molempien kanssa ja silloinkin Jippo päätti lähteä kotia kohti, ja sehän sopi.  Menimme ajoissa nukkumaan, kunnes kolmelta aamulla, 14 tunnin lepäilyn ja nukkumisen jälkeen Jippo päätti, että hän on uudestisyntynyt. Sitä elämäniloa ja touhua riitti, eikä auttanut muu kuin pakata vaatteet niskaan ja lähteä turhalle lenkille. Kotiin päästyä se piippasi ja piippasi, joten annoin yöpalaa minkä jälkeen se leikki luulla ja piippaus jatkui ja jatkui. Otin sen jalkopäähän nukkumaan ja hieroin sitä pyörivin isoin liikkein mihin se lopulta nukahtikin. Seuraavana päivänä se oli jo normaali.

Nyt jäämme odottelemaan kennelliiton lausuntoa, ja siihen menee tovi kun en ole kennelliiton jäsen ja kaikki tapahtuu perinteisesti etanapostilla. Lausunnon tuloksen ei nyt niin olekaan kiire tai väliksi, tulee kuin ehtii. Pääasia, että nyt on hampaat tutkittu ja puhdistettu, kuvaus tehty ja nukutuksesta herättiin hyvin. :) 


tiistai 3. tammikuuta 2017

Terkkuja Vilpolta!




Jekku-isä sai pojaltaan Vilpolta (Hermanni) terveisiä Tampereelta. Komeasta pojasta tuli kuvakin ja ikää on kuvassa 8 kuukautta ja kolme päivää. Vilpollakin oli mennyt vuodenvaihde omissa touhuissa eikä ollut moksiskaan raketeista.

Vilposta on kasvanut tasapainoisen näköinen ja hyvärakenteinen nuorimies. :) Kovasti ollaan ylpeitä!

Kiitos Sarianna kuulumisista ja kuvasta.

Pentukuvia voit katsella tästä.

tiistai 9. elokuuta 2016

Hiski

 Jekun Hiski-poika eli kotoväen kesken Topi asuu Turussa. Tätä touhukasta nuorta miestä ihastellaan kovasti. Pentuaika kuulostaa isänsä vastaavalta kun roskat ja raadot kiinnostaa, ja kiinnostuksen uimiseenkin Topi on perinyt.

Alakuvassa Jekku-isä samanikäisenä.

tiistai 2. elokuuta 2016

Jipon kesätukka

Karvainen huhti-Jippo

Jipon uusi kesätukka! Tosiaan tuli siltä ennen reissua ajettua karvoista 5cm ympäriinsä, paitsi häntään enkä jalkahapsuihin en koskenut. Tukanleikkuu on ollut jo parin vuoden aikainen mietintä, tehdäkö vaiko eikö. Olen pohtinut leikkauksen haittoja ja hyötyjä, mutta kun en haittoja keksinyt enää, niin ei muuta kuin hommiin!

Aikaisemmin leikkasin saksilla masukarvat ja poikahan nautti siitä suuresti, joten innostuin lainaamaan koneen ja niin vain päästelin karvat pois. Yllättävän siisti tuli turkista, ei lainkaan laineita tai laikkuja näin ensikertalaiseksi. Ajelin karvat myötäkarvaan vähän kerrallaan kehon luonnollista muotoa seuraillen. Kukkapenkkejä tehdessäkin miulla on tarkka silmä, että ehkäpä siitä on ollut apua. ;)

Mukavastihan karvaa jäikin reilusti yli oman tarpeen, että aurinko ja hyttyset ei pääse kiusaamaan, mutta voi miten Jippo on nauttinut olostaan. Yleensä öisin olen herännyt siihen, että Jippo läähättää sängyn vierellä mutta nyt se nukkuu koko yön ihan hiljaa. Jopa se kellii auringossa eikä autossakaan läähätä yhtään.

Karvojen ajelusta on monilla negatiivinen mielipide, mutta miusta tuntuu ettei he ole koskaan koiraltaan turkkia ajellut ja jos niin tekisivät, niin muuttaisivat kyllä suoraan mielipiteensä. Varsinkin iäkkäiden koirien olo helpottuu huomattavasti, mutta nuoretkin siitä pitävät. Toki jos on kivenkova näyttelykoira niin siihen nähden turkin ajelu voi olla huono ajatus.

Jekun kohdalla turkin ajelu olisi turhaa, kun se rakastaa kelliä ja maata auringossa, ei juuri läähätä ja se vaihtaa pohjavillan niin tyystin. Jippo sen sijaan on siunattu runsaalla määrää päälikarvaa ja vielä runsaammalla määrällä pohjavillaa, eikä se vaihda turkkia niin totaalisesti kuin Jekku.  Jekulla on ollut nuoresta saakka totaalinen sulkasato, mikä on nyt vanhemmiten tasoittunut ja kun olen antanut biotiini- tai sinkkilisiä.

Jipon kanssa harjaushan on välillä aikamoista tahtojen kamppailua, mutta kynnenleikkuu, korvienputsaus ja hampaanpesu on siitä mukavaa puuhaa ja näemmä karvojen leikkaus kuuluu myös samaan kategoriaan.

Pääsääntöisesti Jippo seisoi aloillaan, täysin vapaasta tahdosta, välillä istuen ja käänsi kylkeä kun sitä pyysin. Ainoastaan Sami avusti kaulakarvojen leikkaamisessa tarjoten Jipolle nameja reilusti pään yläpuolella joten oli helppo leikata kurkottelevalta koiralta rinta- ja kaulakarvoja, ainoastaan leikatut karvat kutitti korvia että piti vähän päätä ravistella.

Karvojen ajelusta on jo pari viikkoa aikaa ja herralla alkaa tuosta "valjaiden" kohdilta tursuta karvaa ja harjaaminenkin on nykyään Jiposta mukavaa. Pääsen kerrankin kunnolla alusvillaan käsiksi ja harjaamaan kaiken ylimääräisen pois. Jännä nähdä millainen talviturkki sille tulee, vaikka kyllä se tälläkin turkilla talvella pärjäisi vallan mainiosti.

Jiposta on tullut pakotetun sulkasadon myötä leikkisämpi, energisempi ja sosiaalisempi. Ennen se kuumissaan nökötti sängyn alla mutta nykyään hengaa mukana olkkarissa tai lepää sohvalla. Ensi kesänä teen saman homman kun nuo missikisat on nyt enimmiltään käytynä, vaikka voi sitä jossain talvinäyttelyssä käydä jos karva kasvaa takaisin samaan tapaan kuin ennen ajelua.

Jippo on näyttänyt syöttöpossulta, mutta tosiasiassahan se on hyvin sutjakka poika. Ylimääräistähän siinä ei ole yhtään ja  säkäkorkeutta sillä on 51cm ja painoa alle 20kg, kun taas Jekku muuten painaa 22kg (tursunnut taas, tsot tsot).

Kuvia toissaviikolta:



lauantai 23. heinäkuuta 2016

Isiturnee: Herkkoa tapaamassa



Kesälomareissumme ja isiturnee huipentui Imatralle, missä asustelee leikatun lapnkoirauroksen kaverina Jekun poika Herkko eli kotoisammin Hessu.

Hessu oli kuin ilmetty isänsä pentuaikaisen touhukkuuden puolesta, koko ajan oli leikkiä ja puuhaa meneillään ja hyvin vilkas tyyppi, mutta rakasti rapsutuksia. Itsenäiseltäkin Hessu vaikutti, mutta hyvin pysyi pienellä rivaripihalla vapaana. Painon ja koon puolesta Hessu oli hyvällä mallilla, topakat jalat ja isäänsä leveämpi rintakehä ja pitkä häntä.  Unohtamatta maailmasta söpömpää korvaparia.

Meillä oli ajokilometrejä takana yli tuhat ja karvatit olivat jo hyvin väsyneitä. Jekku tutki ja nuuhki poikaansa mielenkiinnolla ja oli sille hyvin ystävällinen. Hessu yritti kovasti kertoa isälle asioita, hieman kovaan ääneen, mutta isipappa rauhoitteli innokasta poikaansa seisomalla paikallaan ja kääntämällä päätään. Jekkuakin jo matka väsytti, mutta yllätys oli että Jippo yleensä on valtavan pentuleikkisä, mutta tällä kertaa se halusi mieluummin mennä kuumaan autoon, kun alkoi silläkin jo reissuväsy painaa päälle.

Myös Hessu on mukavassa kodissa ihanien ihmisten parissa, eikä Hessu ole kaukanakaan Samin vanhempien luota, että sitä varmaan pääsee jatkossakin näkemään. Kiitos Johanna!