sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Jippo hierottavana



Kulunut syksy ja loppuvuosi ovat olleet kelien kannalta parhaat mahdolliset, kun olemme saaneet nauttia vesisateista. Kerrankin vesisateista voi hyvällä mielellä sanoa nauttivansa. Usein syksyt täällä etelässä ovat vaihtelevat ja mustaa jäätä on ollut paljon aikaisimpina vuosina, mutta nyt meitä on selkeästi hellitty, kun kelit pysyneet plussalla pitkään.

Käytiin Jipon kanssa tänään Nellin luona lihashuollossa hieronnan merkeissä. Mitään isoja mörköjä lihaksistosta ei löytynyt ja edes se portailta tippuminen Meikon retkellä ei muistuttanut itsestään. Jippo makasi räkä nenästä valuen ja oli ihan innoissaan, kun pääsi ensimmäisen puolen jälkeen ylös. Tohkeili, pomppi ja venytteli hetken, ja sitten jatkettiin. Jippo pysyy aloillaan jo itsekseenkin ja oma tehtävä on vain olla kaverina.

Samoja rakenteesta ja lonkkaviasta johtuvia jumeja oli C-lonkan puolella ja D-lonkan vastaisessa etuosassa. Niskalihaksen kohdalta Jippo jopa kiljahti, mutta taisi Nelli vahingossa nypätä karvoista, kun niskankin tilanne oli "normaalijuminen".  Tällä erää ei saattu uusintakutsua hierontaan, joten seuraava hieronta sitten keväämmällä Jipon osalta - Jekun vien tässä talven mittaan hierottavaksi.

Hieronta kesti tunnin ja hintaa sillä oli 40€.

Pitkä venytys ennen puolen vaihtoa

Loppuhalit hieronnan päätteeksi


lauantai 15. joulukuuta 2018

Pääkslahden piipahdus



Alaosastolle järjestin lyhyellä varoitusajalle talviretken Vihdin Pääkslahden luontopolulle. Mukana oli tuttu Saana emäntineen, muut jäsenet ilmoittelivat joulukiireistään. Annen kanssa meillä on aina mukavaa ja juttua riittää, kiitos retkiseurasta!

Pääkslahdessa puut olivat kuurassa ja vain satunnaisia lumipälvejä aukeammilla paikoilla. Keli vaihtui kuin veitsellä leikaten - Nummelassa meillä oli pieni lumikuorrute maassa ja puissa.

Reitti on meille erittäin tuttu, olemmehan täällä olleet lukuisia kertoja. Reittejä on muutama ja niitä pystyy yhdistelemään ja kiersimme Kirnunkierroksen (2,8km), mikä kiemurtelee sammaleiden peittämissä kuusikoissa nousten puolivälissä kallioiden päälle, mistä avautuu näkymä Hiidenvedelle. Kallioilla oli hieman liukasta, mutta pääsimme silti hyvin kulkemaan. Pienen hiidenkirnunkin ohitimme ja jatkoimme alas, mistä pääsimme Puumannin polulle (1,3km). Puumannin polku laskeutuu Hiidenveden rantaan ja  osittain kuljimme Laukkakallion lenkkiä, mutta tällä kertaa jätimme kalliolla käynnin välistä. Evästimme Puumannin laavulla Hiidenveden rannalla.

Luotinkin tälläkin kertaa pitkälti Jekun suuntavaistoon. Se osaa polun kuin omat taskunsa, jos sillä sellaiset vain olisi. Puut oli merkitty maaliläiskin, mutta Jekun viedessä ei paljon tarvinnyut puihin katsella.


Reitin varrella on pari massiivisen kokoista muurahaispesää. Nyt pesän ulkopuolilla kuhina oli laantunut ja joku lintu oli hieman pesän kylkiä penkonut. Muurahaisilla onkin keväällä taas remontoitavaa.













Puumannin laavulla




Saana tyttönen

Lopuksi pysähdyimme Puumannin laavulle, missä hetken istuttiin ja evästettiin. Pojat näyttävät erilaisia kerjäysmenetelmiä. Jekulle opetin muutama vuosi oravan ja se onkin kovasti sitä aina tarjonnut, kun se haluaa jotain. Oikeaoppiseen kerjäykseen on myös liitetty korvien asento, mikä täytyy olla mahdollsiimman lättänä. Ilmeisesti temppu soveltuu erityisen hyvin kerjäämiseen.. Annen kinkkuleivät kuitenkin jäivät haaveeksi.





lauantai 8. joulukuuta 2018

Jipon silmät tervehtyy

Poloisen silmät olivat tulehtuneet 11/2018

Kymmenen päivää vierähti Jipon silmiä hoitaessa tipoilla ja täytyy sanoa, että vaikka Jippo muuten on taisteluhaluton ja luovuttaja-tyyppiä, niin silmätippojen laittaminen on aivan eri juttu, silloin löytyy kyllä kaikki keinot ja vastaanpanemiset, mitä pieneen koiraan voikaan mahtua.. Joskaan Jipon kohdallahan keinot ovat vain venkoilua ja karkaamista. Murinat ja pureminen ei kuulu tähän pörröiseen pakettiin millään muotoa eikä missään tilanteessa. Jippo edes tiedä, että hampailla voisi purra muutakin kuin puruluuta.

Eläinlääkäri tutki reilu viikko sitten silmät niin antaumuksella, että muutamana päivänä tippapullon nähdessään koko tyyppi liukeni paikalta ja sitä sai etsiä pöydän alta tai muista piilopaikoista. Herkkuhai ei edes piitannut nameista, jos tippapullo oli näkösällä. Pää ei pysynyt hetkeäkään aloillaan ja kaveri otti äkkilähdöt tipan lähestyessä. Viikko meni kunnes tippojen laittaminen meni jo kohtuullisen huonosti. Edelleen Jippo laittaa hanttiin, mutta jo vähemmän, joten nopeus ja tähtäystarkkuus ovat valtteja.  Se kyllä jo kiltisti istuu aloillaan, eikä karkaa, mutta pää tekee mitä uskomattomampia liikeratoja kuin flamingot ja joutsenet konsanaan.

Tänään on viimeisen lääketipan laittaminen illalla ja silmät ovat jo normaalit, eikä silmät vuoda. Toki tipoista hieman valumaa tulee ja aamurähmät, mutta näitä marraskuisia silmänalusia katsoessa karvat nousee pystyyn. Onneksi eläinklinikalla silmäspesialisti vierailee yleensä kerran viikossa tai ainakin vähintään pari kertaa kuukaudessa, että päästään jatkossakin nopeasti tutkimuksiin, mikäli vaiva uusiutuu. Mahdollisesti riittänee myös oman eläinlääkärin pakeella käyminen, kun kerta silmät kattavasti tutkittiin.

Vaiva saattaa uusiutuakin, kun oli puhe, että Jipon silmien osalta kyseessä olisi ulkoinen tekijä suurin syy - esimerkiksi tuuli, katu- ja siitepölyt.

Allergiaahan myös mietittiin, mutta eläinlääkärin kanssa tultiin siihen tulokseen, ettei ne ole todennäköinen syy, kun Jipon iho on hyvässä kunnossa, eikä se itseään rapsuttele. Korvatkin on puhtaat ja ruoka sulaa hyvin, ja se näkyy myös kakkojen osaltakin (tuppaan joka kerta pikasilmäillä millainen päivän tuotos on, jotta varmistun ettei ole syönyt mitään sopimatonta tai tule verta).

Jekulla puolestaan ei ole koskaan tähän saakka ollut minkäänlaisia silmävaivoja joten mistään tarttuvasta vaivasta ei ole ollut kyse. Kokeilin Jekullekin antaa kosteuttavia Bebanthen Eye-silmätippoja ja niiden antaminen oli kuin karkkia antaisi lapselle.


Marraskuun loppupuolella Jipon silmät vuotivat runsaasti

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Kolmas kilpparikontrolli




Maukuva kissa oli erittäin kiinnostava tapaus!


Vuoden viimeinen kontrolli kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta suoritettuna!

Jekun vointi on ollut hyvänä, joten tälläkin kertaa varasimme hoitaja-ajan. Hoita-ajan voi siis varata jos kunnossa ei ole tapahtunut muutossa ja silloin emme tapaa eläinlääkäriä lainkaan, vaan hoitaja ottaa verikokeen ja eläinlääkäri soittaa/lähettää sähköpostia jatkosta - tällainen aika on myös kukkarolle edukkaampi eli hinta on vain 65€ (klinikan oma laboratorio tutkii verinäytteen).

Kunto ja vointi on ollut hyvänä lääkityksen nostosta huolimatta - lääkitystä nostettiin 24.10. Jekku haastaa minuakin usein päivän mittaan leikkiin ja niin kovasti sillä on asiaa, kun se leikkii, että välillä pitää toppuutella, että pitääkö niin valtavasti pitää ääntä. Ainut on ehkä ollut, että Jekku tykkää nukkua taas sängyssä enemmän myös päiväsaikaan, mutta eihän se enää mikään nuori poikanen olekaan.

Karvaa tuntuu lähtevät paljon, mutta toisaalta karvanlähtöä on normaalistikin tähän aikaan. Uutta pohjavilla sekä saksilla kynityt päälikarvat kasvavat samaa tahtia, kun vanhaa karvaa irtoaa. Erityisesti Jekun häntä on ohentunut, muuten sen olemuksesta karvanlähtöä ei juuri huomaa. Lääkitys kuulemma huonontaa turkkia aluksi ja jopa pitkäksikin aikaa, mutta nyt ainakin vaikuttaa senkin osalta hyvältä.

Jekkua hoitaa ja yleensäkin eläinlääkäriasioissa käännymme VihtiVetin puoleen ja osaavan henkilökunnan, röngtenin ja laboratorion lisäksi klinikan sijainti on mainio. Kepon luota klinikalle on parin kilometrin matka ja eilen tulimmekin Kepon luokse, jotta pääsimme klinikalle käymään aamulenkin lomassa. Osa matkasta taittuu ihanassa pienessä metsässä ja siinä samalla pojat saa hoitaa aamutoimensa. Jippo lähti tälläkin kertaa seuramieheksi, niin sen aamulenkityskin meni samalla.

Kilpparikontrolli ajaksi varasin klo 9:00, jolloin aamuruoan antaminen ei veny liian pitkäksi, kun kontolliaikaa varten tarvitaan 10-12 tunnin paasto - Iltayhdeksältä oli ruoka ja lääke puolestaan iltakymmeneltä.

Omaa aikaa odoteltiin aulassa yksistään ja pian päästiinkin tutkimushuoneeseen. Nostin Jekun pöydälle ja hoitaja otti verikokeen Dentastixin odottaessa käsipyyhkeen päällä kunnes homma oli valmis. Jekku on jo tottunut näytteen ottoon, että nökötti paikallaan ja nostin sen lattialle syömään herkkuaan. Jippo odotteli seinän vierellä rauhassa.

Papereiden valmistumista odotellessa pojat kuuntelivat kantokopassa maukuvaa kissaa ja maksun yhteydessä taas läheinen terrierineito kiinnosti, mutta kun neito murisi niin kummatkin pojat väistivät ja käänsivät sille selän kun suosioon eivät pääseeet. Jiposta on kyllä hauskaa käydä klinikalla kun aina kaikkea jännittävää. Jekkukin on alkanut viihtymään, kun klinikalla ei ole pitkiin aikoihin tapahtunut mitään kamalaa.

Eläinlääkäri laittoikin pian perään sähköpostia ja lääke, sekä annostus pidetään ennallaan ja mikäli kunto pysyy ennallaan niin seuraava kontrollikäynti puolen vuoden päästä eläinlääkäriajalla. 

Jekun arvo tänään oli TT4 27 (13-51).






Jos mietitte oman koiranne testaamista varuilta kilpirauhasen vajaatoiminnan osalta, niin huomioikaa, ettei yksi testitulos välttämättä kerro mitään - arvot heittelee runsaasti ja on tuuria mikä tulos sillä kertaa tulee, ellei vajaatoiminta ole niin suurta, että se näkyy "tutkassa".

Jekun arvot on lääkitykselläkin pomppineet seuraavasti:

- 29 (aamulääkkeen jälkeen)
- 42 (ennen lääkettä)
- 27 (tämän päiväinen tulos, ennen lääkettä)



Tosiuroksen maastokuvioinen laastari

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Näyttelytreenit

Kultaposken Diana

 Meidän Lappalaiskoirien alaosastossa on valtavasti jäseniä, mutta harmittavasti vain pieni osa on aktiivisia. Ollaan monenlaista yritetty järjestellä, mutta aika usein törmätään siihen että osallistujia on vähän, mikä on tosi iso harmi. Yritän pitää alaosaston tapahtumat ns. pienen kynnyksen tapahtumina eli sellaisina joihin voi kotikoirienkin omistajat helposti lähteä. Mikäli aktiivisia jäseniä olisi enemmänkin voisi sitten isompiakin juttuja ajatella järjestävänsä.

Toisaalta taas mielelläni toteutan jäsenten toiveita ja tällä kertaa toivottiin apua näyttelyihin joten pidin ohitus- ja näyttelytreenit yhdelle jäsenelle. Harmittavasti muita ei tullut, mutta ehtipä tarkemmin kertoa näyttelyistä ja antaa vinkkejä oman koiran esittämiseen ja millaisia asioita tuomari voi kehässä pyytää.

Omat pojatkin olivat matkassa ja niiden kanssa on helppo näyttää esiintymistä, seisomista, ja erilaisia tapoja esittää koiraa.  Nappasin kuvat treeneissä olleista emosta ja tyttärestä - Pinja-tytär on menossa "isolle kirkolle" Helsinkiin vuoden päänäyttelyyn ja sitä varten tänään treenailtiin.






Ailukka eli Pinja





torstai 29. marraskuuta 2018

Silmäeläinlääkärissä



Jipon silmät ovat vuotaneet enemmän ja vähemmän jo pitemmän aikaa. Vuoto on ollut kirkasta kyynelnestettä ja rajoittunut enemmän oikeaan silmään. Vasen silmäkin on toki vuotanut, muttei niin paljon kuin oikea. Tuulisilla ja pölyisillä säillä vuotoa on ollut enemmän. Päätettiin lähteä selvittämään perinpohjin, mikä silmiä vaivaa ja varattiin aika silmäspesialisti Leena Ruotsalainen-Ryökkyselle.

Aluksi Leena tutki silmiä erilaisin linssein pimeässä huoneessa ja totesi, että itse silmissä ei ole poikkeavuuksia. Silmänpaineet tarkisti painamalla pientä kojetta silmää vasten ja silmänpaineetkin olivat hyvät. Kyynelkanavan aukot oli nekin hyvät ja samoin ylimääräisiä hankaavia ripsiä ei löytynyt.

Seuraava vaihe olikin Jiposta inhottava, kun kyynelnesteen eritys mitattiin paperilapuilla, mitä pidettiin minuutin verran per silmä. Se näyttikin itsestäkin todella inhottavalta ja tukalalta. Voin kuvitella miltä koirasta on mahtanut olla kun tuijottanut lappua ja kaksi ihmistä pitää kiinni ettei saa tassullakaan huitaista lappua pois.

Sitä seurasi vihreä kajaali ja se laskeutui hauskasti alaluomeen jolloin näytti, että nyt on Jipolla juhlameikit.  Värjäyksessä tarkistettiin onko hankaumia itse silmissä. Sitä seurasi sitten puudutus ja tops-puikolla eläinlääkäri tarkisti alaluomen ja vilkkuluomen alustat. Se vasta ällöttävältä näyttikin ja Leena näytti minullekin, että katso nyt kun siistit vilkkuluomen alustat. Alaluomista löytyi sitten punaisia pieniä pisteitä eli siellä oli lievä sidekalvontulehdus, mihin määräsi kahdenlaisia silmätippoja.

Lääketipoissa oli antibioottia ja kortisonia, sekä Bebanthen Eye-silmätipat toimivat kosteuttajana. Jälkimmäisiä tippoja annettaan muutama minuutti lääketippojen jälkeen.

Tippoja annetaan viiden päivän aikana kolme kertaa päivässä ja seuraavina viitenä päivänä puolestaan kaksi kertaa päivässä. Tippoja päivässä Jippo saa siis aluksi yhteensä 12 päivässä ja hän ei pidä tippojen laitosta sitten _yhtään_.


Epävirallisesti Jipolla terveet silmät:

- Ei haavaumia sarveiskalvoissa
- Ei hinkkaavia ripsiä
- Ei roskia
- Kyynelkanava-aukot normaalit
- Silmänpohjissa ja linsseissä ei poikkeavaa
- Silmänpaineet normaalirajoissa ja tasaiset
- Kyynelnesteen eritys molemmissa silmissä normaalin ylärajoilla (25mm/min) ja kyynelnesteen laatu normaali
- Vilkkuluomen alustat siistit

Jippo olisi kovasti halunnut tutustua pieneen vaaleaan tyttökoiraan, mutta päättikin että mamin selän takana olikin parempi olla kun kaunis vaalea neiti ei innostunut lainkaan Jipon tervehdysyrityksestä .

Heinäkuussa rokotuksilla kävimme puntarille ja nyt painoa oli siihen nähden tullut kilo lisää eli paino tällä hetkellä 20,7kg joten täytyy taas hieman herkuttelua vähentää. Paino on kuitenkin sopiva, mutta lonkkien takia painon ei ainakaan saisi tuosta yhtään kohota.

Viralliseen silmätarkastukseen nähden tämä olikin paljon laajempi kokonaisuus ja hinta myös sen mukainen 170€.


maanantai 19. marraskuuta 2018

Lunamaista


Hih-hei kun oli tänään hauska lenkki- ja leikkihetki Lunan kanssa! Luna emäntineen tuli meidän luona käymään ja aluksi tehtiin pitkä lenkki kiertäen harrastekäytössä oleva lentokenttä ja sen jälkeen päälle vielä leikkivillit pihalla.

Lunaa olemme tavanneet pariin kertaan ja se on luonteeltaan tosi reipas nuori neiti, sitä ei maailman murheet ja kummallisuudet ihmetytä. Oikein sellainen Jippomainen luonteeltaan ja arvelinkin, että niillä olisi Jipon kanssa hauskat hippaleikit kun ovat niin samantyylisiä turrukoita, ja niin olikin! Jekukin kanssa hetken leikkivät, mutta erityisesti Jipon kanssa leikkimiseen oli tilausta kun Jippo saisi leikkiä enemmän. Jekullahan on monasti omat leikit menoillaan, mutta Jippo taas ei niin paljon perusta leluleikeistä - se haluaa höpsötellä, juosta ja pomppia.

Vuosia sitten rotuun tulleena ei tiennyt koirista tai niiden suvuista mitään, muuta kuin kuvien perusteella. Nyt kun on rodun parissa ollut kohta kymmenisen vuotta, vaikka sekin on niin lyhyt aika, niin tuntee jo koiria enemmän. Mistä päästäänkin siihen, että Lunan emon kävin pentukuvailemassa 2013.   Lunan isän puolelta löytyy Jipon isoisä Lumiturpa Oula ja Lunan emänisän Nikkon tapasin kasvattajansa luona pari kesää sitten. Jollain tapaa sitä pääsee syvällisemmin tutustumaan koiraan, kun on nähnyt sen sukulaisia ja osaa etsiä tuttuja piirteitä ja tapoja.









Syysruskan Kevät-Taimi
"Luna"


Kiitos kun kävitte ja tervetuloa toistekin!