keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Rilla

Jekun parhaimpiin ystäviin kuuluu lapinporokoira-Rilla (Kirjokannen Perho Kultasiipi). J&R tapasivat toisensa ensi kerran pentutreffeillä heinäkuussa ja yhteinen riehumissävel löytyi heti.

Virtaviivainen lapinporokoira-Rilla on Jekun hyvä ystävä



Yleensä Jekku jahtaa Rillaa, koskaan saavuttamatta, mikä saa Jekun hermostumaan ja räköttämään liian nopealle pupulle. Rilla taas ei voi ymmärtää Jekun intoa vesikippojen..


Klikkaa kuvaa nähdäksesi Rillan ja Jekun keskustelun vesikupin herruudesta kokonaisuudessaan


ja kuoppien puolustamiseen, ja antaa tästä syystä sanan jos toisenkin kuuluville.

Jekku tekemässä perunavakoa Rillan ihmetellessä vieressä


Jekun korvatkaan ei Rillan vauhdissa pysy

Kaksikon treffeillä kuuluu kova ääni ja hurja määrä hampaita


Loput kuvat täällä.

tiistai 21. heinäkuuta 2009

Siru


Pentutreffien kautta saimme tutustua ihastuttavaan Siru-neitoseen. Päätimme treffata uudelleen, kun kaverit vaikutti tasavertaisilta ja saman kokoisilta. Siispä sateisena päivänä lähdimme järven rannalle nujakoimaan.

Jekun ja Sirun leikkiin kuului pyöriminen vesilammikossa ja nurmikolla, karattiinkin vähän kauemmas ja kahlailua järvessä, kun ihmiset ei olleet näkemässä.. Korvia ei ollut oikein kummallakaan

Pentutreffeillä tavattu Siru on Jekun yksi parhaimmista koirakavereista


"Hui kauhistus, mikä otus!"





Loput kuvat telmimispäivästä nähtävissä täällä.

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Pentutreffit

Lappalaiskoirien pentutreffit 18.7.2009




Heinäkuun kohokohta oli paikallisen lappaiskoiraihmisten järjestämä pentutreffit-päivä, mille osallistui 3 suomenlapinkoiraa ja 3lapinporokoiraa.

Päivä meni mukavasti. Aluksi kesti tosi kauan ennen kuin tajusi, mikä on homman nimi. Vesikuppia vähän puolustettiinkin. Ainoana poikana ei ollut helppoa, kun Rilla ja Noppa palautti innokkuuden maantasalle.

Ennen treffejä käytiin tutustumassa lapinporokoira-Rillaan, jonka kanssa matkattiinkin nätisti treffipaikalle.

Muuta:

Lappalaiskoirat on yksi maailman väririkkaimmista koiraroduista, joten niiden tunnistaminen on monelle hankalaa. Lisää tietoa ja kuvia väreistä löydät täältä.

Epävirallisesti suomenlapinkoirat jaetaan ns. näyttelylinjaisiin ja paimensukuisiin. Paimensukuisilla on niukempi karvapeite ja pitemmän mallisia


Kermanvärinen paimensukuinen Noppa-suomenlapinkoira



Musta lapinporokoiranpentu



Riistanväriset kaverukset:
Rilla (lapinporokoira)
ja Jekku



Siru on suomenlapinkoiranpentu, väriltään musta valkein merkein


Musta lapinporokoira ja riistanvärinen suomenlapinkoira (Jekku siis oikealla)



Loput kuvat täällä.

Painokäyrä kohoaa - tämän päivän saldo 10,8 kg ja ikää on 3kk ja 8 pv:




perjantai 17. heinäkuuta 2009

Iltaretki

Kävimme pienellä iltaretkellä Pateniemen vanhalla sahalla ja satamassa. Iloinen vesseli viiletti ja näimme harvinaisen valkoisen maitohorsman, sekä nautimme auringonlaskusta.

Jekkuli 3kk ja 7 pv vanhana

torstai 16. heinäkuuta 2009

Toppila

Jekku toivottaa lukijoille mukavaa kesää!


Kävimme Toppilan ulkoilualueella kiertelemässä. Alueella on paljon luonnonmukaisia niittyjä (tehtyjä), mitkä niitetään vasta syksyllä, joten kukkaisia on paljon tähän aikaan. Lisäksi sieltä löytyy yksi frisbeegolf-rata. Jekku on hulluna frisbee-kiekkoihin ja haluaa aina lähteä niiden perään.



Riistanväriset lappalaiskoirat ei ole koskaan valmiita värityksen suhteen - niiden turkki muuttuu iän ja vuodenaikojen mukaan. Jekulla on nyt paljon pohjavillaa ja häntä alkaa pikkuhiljaa tummua ja varsinaisia karvoja ilmaantua. Jännä nähdä millainen tästä pojasta kasvaa!

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Runteli

Jekku tutustui Runtelin laavuun Kepon ja hänen kaverinsa kanssa. Laavulle pääsee kivikkoista ja kapeaa polkua pitkin.


Mitä yhteistä on loimulohen nahalla ja vatsataudilla?
Vastaus löytyy loppupuolelta..

Jekku odottelemassa loimulohen kypsymistä


Pikkuretkeilijäkin tarvitsee välillä unta - tyyli on vapaa





Vastaus kysymykseen: Jekku, se nimittäin varasti lohennahan ja meni sen kanssa piiloon laavun alla. Vastauksesi tuli murinaa ja lopulta seuraavana päivänä maha oli ihan sekaisin. Oppiko mitään? Ei..

torstai 9. heinäkuuta 2009

Masutauti, loppupulinat




Kirjoiteltu klo 00.17:
Meillä taitaa olla nyt terve poika :)

Vain kiinteää tavaraa tullut ulos eilisen illan jälkeen, eikä olla oksenneltukaan pariin päivään. Ruoka maittaisi ja maittaisi, en tiedä miten pohjaton syöppö tuo on. Napujen kanssa oli ennen pöpöä ongelmia, mutta nyt ne menee *hotkis*.

Käytiin ekan kerran ulkomaailmassa sitten sunnuntain - läheinen metsäpolku tarjosi virikettä ja meillä olikin joukossa pupu, kun se oli niin iloinen. Jekku kahlasi vähän järvessäkin ja etsi meitä, kun mentiin piiloon. Nahkaluita se järsii innolla ja leikkiikin iloisesti. Kepo on sen nyt lellinyt pilalle tämän pöpö-episodin aikana.. Huomenna mennään tutustumaan juna-asemaan ja ihmisvilinään, kun meikäläinen lähtee isukin luokse pariksi päivää.

Kirjoiteltu klo 9.16:

Ollaan päästy takaisin normaaliin päivärytmiin - seiskan jälkeen aamulenkille ja sitä rataa. Hihnassakin osattiin nyt mennä niin hienosti pienen tauon jälkeen :)

Kuva eiliseltä - alkaa kengurulta näyttää tämä koiranen. Vähän on alakuloinen ja väsynyt ilme, kun piti niin päivystää keittiötä ja kun siivottiin koko asuntokin, niin siinä riitti vahdittavaa ja osallistua piti nenun kanssa joka paikkaan. Liekkö tämän kanssa kehtaa näyttelyyn osallistua kun sen aika koittaa

Masutaudista kärsinyt Jekku ei ole ehkä ihan elämänsä vireessä


tiistai 7. heinäkuuta 2009

Masutauti, osa III

Aamusella soitin päivystävälle, kun alkoi vesikin jo pentua kuvottaa ja itseä vaivata, että toimiiko oikein, pitääkö jotain muuttaa. Onneksi ell oli sama, kuin rokottaja. Ell sanoipi, että tuo mahatauti kestää viikon verran ja se menee itellään ohi, että pitää vaan olla kärsivällinen.

Neuvoi vaihtamaan Canikuriin ja maustaa riisin keitinvettä lihaliemikuutiolla ja nestetasapainolisiä. Paastosta luovuttiin, ja sanoi jos 0.5h pysyy sisällä niin syöttää vaan helposti sulavaa. Jekku sai ruiskulla pakolla vettä, piimää kädestä latkien ja riisitkin upposivat. Nyt odotellaan! On kyllä desibelit nousseet, joten ehkä tämä tästä.

Täytyy sanoa, ettei mun 30v elämän aikana ole koskaan ollut meidän 8:lla koiralla mitään vastaavaa ja niiden ruokavalio on ollut hyvin vaihtelevaa ja saaneet varmasti jotain hyvinkin pilaantunutta. Jotain yhden kerran ripuleita, mutta siinäpä se. Sen takia tämän kanssa ei tahdo oikein osata olla.

Iltapäivitys:

Ei oo tullut mitään pissua kummempaa ulos sitten klo 11.30. Canikurista on annettu nyt 2x2 tabua. Piimää ollaan annettu riisin kera useampaan kertaan ja näyttää maittavan, käy kuppia tarkistamassa 5x. Annettiin uusi ja puhdas luukin, kun alkoi huonekalut ja ihmiset maistua liiaksi..

"Mun matto, mun luu, mun tuleva sohva"

Siellä on TAAS käyty unnumassa, joten laitoin paksut peitot portaiden alle ettei ala sohvat liiaksi kiinnostaa..

Takapihaelämää

Takapihalla riittää katseltavaa, vaikkei piha kovin suuri olekaan, mutta kivasti linnut tirputtaa, naapurit juttelee ja ohi menee toisia koiria. Ihan mukava piha pienelle pennulle. :)







maanantai 6. heinäkuuta 2009

Masutauti, osa II

Pikkumies yrittää löytää syötävää ulkona heinistä, kuivista kuusenrungoista (köynnöstukia), nurmikkotuppaista ja sisällä sitten yhdestä koristelaatikosta, mikä sai aamuyöstä uuden kuosin. Oli virhe mennä kahdelta katsomaan kuulumisia, kun heti alkoi tuhostus päästyäni uneen. Yöt menee paremmin kun ei käy välillä ollenkaan..

Aamusella oltiin yläkerrassa ja tulin välillä käymään, niin pieni kerä nukkui sohvalla tyynyä vasten. Sohvalle ei ole kyllä asiaa, mutta nätisti se siinä unnui. Tosin joutui heti lattialle, julmaa tuo elämä, kun ei sairaanakaan saa erityisoikeuksia. :D Kerran aikaisemminkin on tavattu pikkukerä väärässä paikassa sohvalta pötköttämässä.

Pidettiin kokeeksi alakerran porttia auki parisen tuntia, muttei ketään yläkertaan tullut.. (niin kerä ilmestyikin sinne sohvalle).

Olisi mukava päästä jo vaihteeksi tapailemaan koirakavereita. Alkaa tämä kotona kökkiminen tylsistyttää!

Raekuuro

Raekuuro yllätti pienen kulkijan!

Saimme harvinaista herkkua osaksemme eli raekuuron, mikä pyyhälsi pienen pihamme yli. Jekun mielestä rakeet oli hauskoja ja tutki niitä innokkaana. Takapihamme näkyy lähes kokonaan tässä kuvassa.


Jekku ihmettelemässä ensimmäistä raekuuroaan takapihan laatoituksella

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Masutauti

Pikku-Otus taisi saada pöpön jostain (ell-asema?) ja nyt on ripulilla sitten. :(

Makasi vain meidän iltapalan aikana keittiön ulkopuolella ja yleensä meidän ruokailu saa aikamoisen konserton aikaiseksi, mutta nyt oli ihan hiljaista. Nyt sitten vain nestehoitoa, lääkitys on aloitettu.

Reppana sai lääkkeet nameina, muutaman istu- ja maahan-pyynnön aikana ja kovin halukkaasti söi ne. Oli jopa niin aarteita nämä namit, että vei omalle oranssille matolle popsittaksi.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Retki metsään



"Rumpu" pääsi uudelleen "vaeltamaan" eli pikkuinen metsälenkki poluilla ja pitkospuilla, makkaranpaistoa ja sitten kotiin. Viime kerralla oli vähän kyseenalaista se kotiinlähtö, mutta nyt tunki "väärästä" ovesta auton sisälle ja pisti nukkumaan. Nukkuikin sitten makeat 8,5h (kotosalla tosin)

"Moi, oon vähän metsässä tässä"


"Olen curly-suomenlapinkoira, eli ihan uutta, tätä saa kun kastuu ja rynnii metsässä!"



Isolla miehellä pitää olla elämää suurempi keppi


"Miten tästä pääsee yli, auttaisiko jos koukkaisin ojan kautta?



"Välillä mentiin eikä vaan meinattu. Onneksi ymmärrän mitä se "odota" tarkoittaa ja pysähdyin välillä"



Vauhdinhurmaa?

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Korvat

Jekutus sai ekan rokotuksen ja ell-käynti meni mukavasti - kerran sanoi hiljaisesti "viu". Vähän ihmetteli, että mikä täti se kaikkia jänniä paikkoja tutkii, mutta kovin iloisella mielellä oli, kuten aina. :)

Istuskeltiin vähän kaupan seinustallakin sen aikaa kun Kepo haki järsittäviä kenkuloita ja KONGin, me J:n kanssa katseltiin muailmaa, ei paljo piittaa autoista.

Toissapäivänä ja eilen käytiin Toppilassa tassuttelemassa ja kävi meressä kahlailemassa, jopa istui siellä nyt tokalla kerralla

Hissilläkin ollaan matkusteltu useampaan kertaan ja silloin päästään sinne sen kivan pojan luokse, jolla on niitä niin mahdottoman mukavia pikkuleluja. Kepon kaverille siis, jota ollaan houkuteltu kovasti koiranhoitajaksi muttei oikein lämpene ajatukselle

Pystykorvien korvia on hauska seurata, niistä välittyy tunnetilat helposti. Lurppakorvaisten koirien omistajilla ei ole läheskään niin hauskaa, kun korvien liikeitä ei voi seurata.

Jekun korvashow - klikkaa kuvaa nähdäksesi sen täysikokoisena :)