perjantai 29. tammikuuta 2010

Rauha saavutettu

Naiset sekoitti Jekkusen pään jopa siinä määrin, että se alkoi ahdistua, kulunut viikko on ollut todella kurja.

Jekku piippasi, seurasi ja ulvoi itekseen pihalla. Myös meidän poissaolo sai sen itkemään ja ulvomaan. Meillä on siis mukavasti teini-ikäinen, naiset hoksannut ja lievästi eroahdistunut kaveri kotosalla. Pienen koiran pää on siis ollut ihan sekaisin, mutta nyt ollaan normalisoituneita.

Pari päivää oli ihan surkeita, mutta olemme palkanneet rauhoittumisesta, jättäneet piippaamiseen täysin huomiotta ja kiinnitetty huomiota kohtaamisiin eli jätämme Jekun taas täysin huomiotta. Tunnekuohussa Jekku ei saa eikä pääse mihinkään, lenkille lähtöäkin odoteltiin 15 minuuttia, kunnes Jekku rauhoittui ja laittoi kiepille. Eikä aikaakaan, kun meillä on taas rauhallinen koira, joka nukkuu rauhallisena eikä ravaa perässä. Lisäksi ollaan itse oltu rauhallisuuden perikuvia ja reagoitu hitaasti ympärillä tapahtuviin asioihin. Oikeastaan siis me ollaan oltu kuin ei oltaisikaan paikalla, ja palaset loksahtelee automaattisesti paikalleen.

Alkuviikosta kotiin tullessa vastassa oli läähättävä, hermostunut ja itkevä koira. Joka on kytännyt ovella meidän tuloa ja ulvonutkin. Nyt taas kaupasta tultuamme Jekku kömpi lipaston alta rauhallisen ja hyvin nukkuneen näköisenä, kun sitä ei huomioitu niin se laittoi kerälle eikä meistä piitannut. Rauha on taas saavutettu.

Sitä vain miettii, että jos tavallisella koiranomistajalla ei ole näitä tietoja hallussa, niin miten mahdottomaksi koiran kanssa elo voi mennä?


Ahdistunut koira voi pistää koko kodin remonttiin ja kaikista ikävimmässä tapauksessa kohtaa viimeisen päivänsä, tai ainakin kotiutuu uudelleen. Aika harva tuttavapiirin koiranomistajista oikeasti tietää, miten koira toimii ja miksi, jos tietäisivät niin ehkä ongelmia olisi vähemmän? Monesti palkataan tai vahvistetaan vahingossa väärästä käytöksestä ja kohta ongelmia on kasaantunut ja kasaantunut.

Mitä enemmän koiran sielunelämää on tutkinut, niin sen parempi on mitä vähemmän sitä huomioi ja huonossa käytöksessä jättää huomiotta. Meillä hyi-sana toimii hyvin ja sen tarkoituksen ymmärretään, joten me voidaan huonoon käytökseen puuttua.

Huomiottajättäminen ei tarkoita millään tavoin hylkäämistä tai että koiraa jotenkin kohdeltaisin kaltoin, päinvastoin. Kohtaamisien määrä vähenee, mutta laatu paranee. Jälleennäkemiset on riemukkaita ja tapahtuu silloin, kun me ihmiset halutaan ottaa koiraan kontakti, eikä koira odota niitä koko ajan. Vastaavasti taas koira tietää, että kohtaamisista ja saa huomiota ja laumaeläimenä se pitää siitä. Ulkona ollessakin on helpompi kutsua luokse, kun koira motivoituu jo huomiosta. Jos jatkuvasti Jekkua silittelee, niin se vaatiikin niitä enemmän ja sitten ollaan ongelmisssa.

Koirallekin pitää antaa tilaa ja sitä kautta se saa itsevarmuutta "yksinkin pärjään mainiosti". Jekku leikkii yksistään nyt enemmän, kun ei odota sitä meiltä. Kun me ihmiset saadaan sitä tilaa, niin koiran läheisyyskin tuntuu paremmalta ja näin ollen suhde koiraan vain parantuu.

Nyt on puhuttu paljon näistä hevosrääkkäystapauksista, ja kuten suurien eläintekin, niin ehkä pienten eläintenkin omistajille voisi enemmän kertoa eläimen tavoista ja ongelmatilanteista, sekä niiden ratkaisusta. Kaikki ei osaa hankkia tarvittavaa tietoa, joten miksei sitä voisi opettaa jossain? Tällä saataisiin monessa kodissa elo rauhalliseksi, eikä olisi niin paljon uudelleensijoitettavia/lopetettavia eläimiä.

Meille Jan Fennelläin kirja Kuuntelen koiraani on se kirja, jota ilman emme voisi olla, kannattaa lukea, niin ymmärtää koiraa paremmin :)

Ei kommentteja: