keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Koiruussuhteista





"Aikamoinen daami tuo Niuniu!" - Jekku haaveilee

Me ollaan nautittu Elinan ja Niuniun seurasta tässä kuussa useampaan otteeseen. :)

Tosiaan Jekulla ja Niulla meni karvat vähän ristiin syksyllä ja pidettiin pitkästi taukoa tapaamisista, jotta Niu saisi kasvaa korkeutta ja Jekun henkinen taso taas nousta (jälkimmäinen ei varmaan ole kauheasti toteutunut.. ;) ). Varmasti tähän vaikutti se, että vaikka kaverukset oli suht samanikäisiä, niin henkiseltä tasolta taas ei - Jekun alkava teini-ikä oli varmasti yksi syy.

Koska Elina on aivan mahtava tyyppi ja Niu upea neiti, me ei haluttu heittää kirvestä kaivoon parin mönkään menneen tapaamiskerran jälkeen vaan suunnitelmallisesti ollaan tavattu, nyt maaliskuussa lähes viikottain. Meidän kiero yhteinen suunnitelma oli saattaa turrukat yhteen ja ystäviksi. Tässä ollaan kyllä onnistuttu! :)

Aina siis ensitapaamisesta eikä toisestakaan voi tietää, millaiset välit koirille muodostuu. Kuten ihmissuhteetkin, koiruussuhteetkin vaatii aikaa kehittyä ja kypsyä. Omistajilta tämä myös vaatii enemmän, kun täytyy oikeasti yrittää ja järjestää yhteistä aikaa. Yhteiset hihnalenkit on siis avain - siinä koirat oppii tuntemaan toisensa ja huomaamaan, että yhdessä on kivaa. Aina yhdessäolon ei tarvitse merkitä painejakaan.

Ollaan siis kierretty yhdessä Niun ja Elinan kanssa pitkiä hihnalenkkejä ja koirakaverukset saavat välillä kaulailla ja näyttää hampaita toisilleen: "Mullapa onkin isommat!". Kaikki tämä tapahtunut siis yhteisymmärryksessä koirien kesken. Jekusta ja Niusta onkin tullut hyviä ystäviä :)

Tanssii tähtien kanssa - koiraversio saapumassa Suomeen!
Ennakkoilmoittautumisia otetaan vastaan ;) Liekkö tämä nyt sitä foxtrottia vai mitä?



Hihnalenkeillä kaverukset tepsuttelee vierekkäin reippaasti tutkien ja nuuhkien paikkoja, välillä haastetaan leikkiin ja paini voi alkaa, sitten taas me ihmiset tunnetaan olo ulkopuolisiksi ja patistetaan turret matkaan. Me nimittäin ei päästäisi yhtään mihinkään edistymään, jos tältä kaksikolta kysyisi..

Niulle selvisi, ettei Jekku ole mikään iso paha susi, vaikka suuri kita sillä onkin ja kokoa sekä massaakin ihan kiitettävästi. Jekku puolestaan on (valitettavasti) hoksannut Niuniun olevan potentiaalinen tyttöystäväehdokas ja mukava juoksu- ja painikaveri.

Jekku tutustuu tyttöihin hirvittävällä innolla ja se saa kyllä monen tyttökoiran säikähtämään, varsinkin lappalaiskoirat. Jekku itseasiassa innostuu siinä määrin, että se alkaa spurttailla ja haukkua, pomppia ja muutenkin pöljäillä. Ihan sille ei ole vielä selvinnyt, että tyttöjen kanssa voisi vähän rauhallisemminkin olla. Ehkä se haluaa osoittaa olevansa nopea kuin tuuli, vahva kuin karhu, kovaääninen kuin lokki :D

Saiva
sai kokea Jekun innokkuuden ensitapaamisella alkuviikosta ja taisi vähän pelästyä, mutta pilkahdus leikkiä ja leikkiinkutsuakin, molemmin puolin, oli näkyvillä. Omalla Jekkukokemuksella voin siis sanoa, että sehän meni ihan mukavasti. :) Ensi kerralla sitten paremmin!


Jekku kävi Niuniun kauneussalongissa ottamassa geeliä poskivilloihin

Eikä aina parhaiden ystävienkään kanssa joka kerralla mene hyvin, vaan tunteet kuumenee kun toinen ei malta rauhoittua, ymmärretään väärin jne. Siinä vaiheessa on hyvä ottaa erätauko ja päästää vasta rauhoittuneet koirat taas leikkimään. Ihan normaalia käytöstä sekin, kunhan erotaan hyvissä väleissä.

Hyvänä esimerkkinä koirasuhteiden kypsyttämisestä on tämä: Jekku ja Siru inhosivat toisiaan heti alusta saakka, ne kertakaikkisesti rähisi toisille ja me omistajat pyöriteltiin vaan silmiä, että jopa on ärhäköitä pentuja. Me Sirun Ihmisen, Marin, kanssa myös päätettiin, että kyllähän näistä kaverit vielä tehdään, varsinkin kun asutaan lähellä ja Siru oli ensimmäinen samanikäinen lapinkoiratyttönen, johon Jekku tutustui. Uskollisesti tavattiin useasti ja lopultahan ollaan siinä pisteessä, ettei meidän juuri tarvi kaksikon leikkiä edes seurata, kun siinä ei ole mitään huomautettavaa - koirat tuntee toisensa läpikotaisin. Ei tarvitse piitata toisen leluista, risuista, luista tai kodista, kun kaksikko tulee toimeen loistavasti.

Niun kanssa me ollaan menossa siihen pisteeseen - Jekku ei hermostunut, kun Niu yritti ottaa ihanaa kuusenoksaa. :)

Niu ulkoiluttamassa Jekkua.
Huomaa Niun päättäväinen katse: "Tämän minä kesytän"

Kaikki kuvat: Elina Seppänen - kiitoksia :)
Lisää Elinan otoksia myöhemmissä jutuissa.

4H-visiitti

Viime viikolla käytiin uudemman kerran 4H-kerhossa yhdessä Hannan ja Raikun kera. Raikuhan on ainut Jekun uroskoirakavereista, jonka kanssa vielä leikitään ja tullaan mainiosti juttuun.

Kymmenen lasta oli kerhossa paikalla (kummasti aina yleisömenestys, kun Jekku kavereineen on tulossa..) ja koska ei voitu lattianvahaamisen takia mennä sisään, päätettiin lähteä lenkille.

Jekulle ensiksi kytkettiin apuhihna ja vuorotellen lapset sai talutella, tulomatkalla lapset taluttivat Raikua samalla periaatteella. Lopuksi lapset sai harjata, heitellä lumipalloja ja leikkiä koirien kanssa. Myös etsintätehtävä näytettiin ja jokainen lapsi sai piilottaa namin haluamaansa paikkaan tai lelun alle.

Täytyy sanoa, että koskaan en ole Jekkua enkä Raikua nähnyt yhtä hienosti harjattuna :)

2 kommenttia:

Elina Seppänen kirjoitti...

Joo Niuniu on nyt käsittänyt tämän uuden koiratanssiharrastuksensa vähän väärin - tai ihan liian kirjaimellisesti. x)

Monipuolisesti ja kivasti olet kirjuutellut, mukava oli lueskella. :) Osuvia kuvatekstejä kans. ;D

quu kirjoitti...

Elina, koiratanssia Jekun kanssa on ehkä hieman erilaista kuin siun ;)

Huomenna nähdään! :)