Kuoppa

Miten täältä kuopasta pääsee pois?

Kulunut viikko on taas ollut niitä hetkiä, jotka koiranomistajana olisi voinut jättää melkein kokonaan tapahtumatta.

Tällä viikolla on ulvottu neljä päivää ulkosalla ja sisällä itketty juosten ylä-ja alakerran väliä. Todella raivostuttavaa, johon ei oikeastaan voi puuttua mitenkään muuta kuin olemalla huomioimatta ja toivoa, että toinen tajuaa. Ruoka eikä puruluut ole kelvanneet ja muutenkin kotona oleva koira on muistuttaa vain etäisesti sitä koiraa joka meillä on.

Torstaina tapasimme Neetun, millä taisi olla juoksu alkamassa.. ja tästä Jekku innostui ja alkoi haukkumaan. Luulin, että se jäi siihen, mutta perjantain hallivuorolla oli pakko lähteä hallista pois kun Jekku ulvoi ja haukkui siellä taukoamatta (osaksi provosoitui, osaksi jotain muuta).

Mikko ja Jekku viettivät hallin pihalla aikaansa: Jekku haukkuen ja inisten, Mikko yrittäen hillitä. Pääsivät kahdesti hallin sisälle, ja kun haukku jatkui niin lähtivät heti ulos. Kolmannella sisäänyrittämiskerralla vastaan tuli lapinkoiranarttu(?) jolle Jekku räjähti päin kuonoa. Jekku huusi kurkku suorana taukoamatta ulkosalla, tosi kivaa!.

Meni Jekku kymmenen metriä ok, mikä oli se välimatka Jekun ja Rillan välillä, ja saivat hallivuoron päätteeksi Rillan kanssa päästellä höyryjä. Lopulta meidän oli pakko luovuttaa ja lähteä kotiin, häntä koipien välissä.

Mitä tulee hallivuoroon, niin me taidamme sen asian suhteen lopetella. Turha ajaa noin pitkää matkaa huomatakseen, että toinen ei kuuntele lainkaan.

Jekkua ei voi irtikään pitää, kun korvat ei kuuntele ja juoksuisia narttuja ulkoilutetaan samoilla poluilla joten.. Ohitukset on yhtä helvettiä. Mikko teki lenkin eilen ja se meni tosi kehnosti..

Toisinaan Jekku menee ohi nätisti nakin voimalla tai ilman. Se ei ole koskaan haukkunut eikä räjähtänyt toisille koirille, muuta kuin provosoitumalla. Haukkuvia koiria se on kuono pitkällä katsonut, että "oletpas nolo tapaus, en mä vaan hauku" mutta nyt ollaankin itse ensimmäisenä rähjäämässä.

Eilisellä iltalenkillä päästiin hienosti yhden pienen koiran ohi nakkien kera, mutta seuraava ohitus meni ihan metsään - olin laittamassa kakkapussia keräilyastiaan, kun pieni koira syöksähti lähemmäs. Jekkuhan räjähti ja siinä ei ollut mitään tehtävissä, kuin ottaa poskista kunnolla kiinni, tuijottaa silmiin ja murista. Se teki tehtävän - loppumatkan Jekku haki kontaktia eikä kiskonut. Täytyy mennä nyt päivälenkillä harjoittelemaan ja katsoa oliko eilisestä lopulta mitään apua.

Tapahtui toki tällä viikolla hienoakin, sillä Jekku ja Niuniu viettivät parituntisen lenkkihetken torstaina illalla. Lenkkeily tottakai kaksikolta jo sujuukin, mutta lenkin päätteeksi menimme koirapuistoon kokeilemaan, että miten kaksikon yhteisleikki onnistuu.

Läpimurtohan siellä tapahtui. Kaksikko leikki nätisti juosten, painien ja Jekkukin kellahteli Niun eteen. Kun Jekku vähän turhan kovaa otti poskesta kiinni ja Niuniu tähän reagoi kiljahtamalla, Jekku meni kauemmas ja kunnioitti! Vautsivau :)

Meiltä on kyselty, että olemmeko osallistumassa Match Showhin tai oikeisiin näyttelyihin läpiaikoina, ja kuten varmaan arvaattekin - Ei todellakaan olla, ainakaan lähiaikoina :D Täytyy nyt sinnikkäästi odotella tämä kuu loppuu, jolloin toivottavasti suurin osa juoksuista on lähinaapuruston nartuilta ohitse.