Kävimme eilen iltasella lenkillä yhdessä Elinan ja Niuniun kera. Pitkän iltalenkin jälkeen kävimme lopuksi koirapuistossa (hylätty tenniskenttä), jossa Jekku ja Niuniu saivat touhuta omiaan, ja me Jekun kanssa pitkästä aikaa treenattiin häiriötekijöiden läsnäollessa..
.. ja kuten kuvasta näkyy, niin meidän treenaaminen oli vähän tätä luokkaa.. *
"Ai, niinku mä en tajuu yhtään mitään, mitä sä selität.. Paree vaan, kun ei katto päällekään, josko se sitten lopettaisi noi kummat pyytelyt.. " Jekku tuumii
Välillä pidettiin hauskaakin:
Toisaalta taas hymyiltiin, sillä moni muukin Cantavian kasvatti hymyilee:
"Jekku Punakuono, oli lapinkoira nimeltään, ollut ei puna huono Jekkumme nenänpään. Haukkuivat toiset illoin punankuonoksi pilkaten, tuosta vain saikin silloin omistaja aattehen..
Punamultatalo suuri on, ihan maaliton. Jekku vois nenässään maalin tuoda seinään.
Jekku siitä asti maalisutia heiluen johtaa sen riemuisasti luokse maalipurkkien.."
Kiitos Elina lenkkiseurasta ja ihanista kuvistasi! :)
*) PS. Jos ihan totta puhutaan, Jekku kyllä handlasi koulutustilanteet hienosti! :)
3 kommenttia:
Valloitava hymy. :) Jekulla kuuluu olleen oikein mukavaa jälleen, mikäs sen parempaa!
Onnea hienosta näyttelymenetyksestä. Kyllä tuolla hymyllä luulisi tuomarin sydämen sulattavankin :)
W-U Toy, eikö olekin ;) Jekku tuntuu aina pitävän hauskaa, myös omatoimisesti :D
Millan, kiitos! :) Oli niin ihana tuomarikokemus, että.. aivan laittoi suomalaiset tuomarit eri valoon..
Lähetä kommentti