24.10.2010
Keppeilyn jälkeen siirryttiin taas Oulun maisemiin. Asunnosta lähti toiseksi viimeinen kuorma ja kuorman mukana erittäin onnellinen lapinkoira, jolla oli taas roppakaupalla ihania muistoja. Aloitetaan Saivasta, sillä koirakaksikko suuntasi kulkunsa meidän lähimetsään, missä on hyvä pienten lapinkoirien juosta vapaana. Lisää kuvia ja juttua Saivan blogissa. Kiitos Tiialle mukavasta retkestä! :)
Saiva ja Jekku tuumimassa, että mitäs sitä alkaisi puuhastella
Lapinkoirat maastoutuu maisemaan vähän turhankin hyvin.. onneksi tullaan kutsusta luokse
Meidän polku vei metsäsaarekkeisiin soisten kohtien kautta ja välillä pysähdyttiin istumaan, koirien toki tehdessä aivan jotain muuta..
Saiva ottamassa ihmiseensä kontaktia. :) Mainittakoon, että soiset kohdat teki meille ihmiselle tepposet, kumppareista huolimatta.. :(
Tulee valtava ikävä kaikkia Ouluun jääviä ystäviä, Jekun koirakavereita ihmisineen ja näitä metsiä. Näissä metsissä on jotain perin kummallista, jotain mitä ei sanoin voi kuvata - valon leikkiä, isoja puita ja hiljaisuutta. Kun istun tai kuljen näissä metsissä tunnen olevani turvassa ja olo on niin rauhallinen. Tunnen olevani kotona.
2 kommenttia:
Toivottavasti uuden kodin lähistöltä löytyy uusi hieno metsä, jonne voi kotiutua.
Onnea teille ja iloisia hetkiä uuteen paikkaan.
Hanna, toivotaan! Tämä alue on vaan aikasta tiiviisti asutettu, mutta ainahan meillä on tuo upea Tornionjokivarsi käytettävissä, ei paha sekään. ;)
Lähetä kommentti