Upeaa uutta vuotta kaikille! :)
Ennen vuodenvaihtumista käytiin vapaamuotoisissa tokotreeneissä yhdessä Saagan kanssa, mutta kuten aina - pipariksi meni, kun ei ollut nakkeja matkassa. Positiivista kuitenkin oli, että Jekku tallusteli nätisti Ransun kanssa. Ransu onkin meidän kilpakumppani näyttelyrintamalla, kun ovat kuukautta vaille saman ikäisiä. Ransu tavattiin kesällä viimeksi ja silloinkin meni mukavasti tapaaminen. Samanikäisten urosten tapaaminen on aina hurjan positiivinen juttu (ja varsinkin jos ne menee mukavasti).
Vuodenvaihdetta me vietettiin Jekun kanssa kahdestaan leikkien ja katsoen telkkua. Kävimme iltakymmeneltä iltalenkillä eikä kaveria kiinnostanut tippaakaan raketit, vaikka niitä paukkui tasaiseen tahtiin. Tyttökoirien tekstiviestit oli enemmän Jekun mieleen ja niihin piti jatkuvasti vastata. ;)
Kotitiellä naapurit laittoi valtavan kipinämeren tulille, kun olimme 50 metrin päässä eikä siitäkään piitattu mitään vaan rohkeasti käveltiin kohti. Meillä siis ei ole paukkuarkuutta lainkaan, mikä on todella upea juttu, kun se on yksi voimakkaasti periytyvistä ominaisuuksista. Viimekertainen vuodenvaihdeei ollut ihan onnekas, kun Jekku ravasi ympäri taloa, läähätti ja panikoi. Kasvattaja-Petra sanoi, että vielä on liian aikaista sanoa, että onko paukkuarkuutta kun vasta yli vuoden vanhoilla se ilmenee. Onneksi kasvattaja oli oikeassa. :)
Vuoden ensimmäisenä päivänä lähdettiin pahamaiselle kävelyreitille, minkä varressa asuu valtava musta baskervillerin koiran-tyyppinen koira, mikä riehuu ja murisee hihnassaan. Sen ohittaminen on aina pelottavaa, että koska se koira pääsee vapaaksi. Tällä kertaa musta koira olikin irti pihassa, mutta onneksi omistajatar otti sen kiinni. Vaihdettiin pari sanaa vuodenvaihtumisesta ja hän tuli lähemmäs juttelemaan. Paljastuikin, että tämä hurja koira oli arka (ja Jekun mielestä ihana) tyttö. :) Kovasti sitä yritettiin kaikki keinot saada neitokainen leikkiin. Eli nyt meidän pahamainen kävelyreitti sai uuden vaikeustason - tyttöjen ohittaminen.
Eilen oli mies taas unohtanut oven auki, ja eräs pieni lapinkoira oli pujahtanut ulos. Onneksi kuitenkin vain kellimään ja iloisesti juoksi sisälle, kun menin kysymään joskos tulisi tupaan. :)
Ennen vuodenvaihtumista käytiin vapaamuotoisissa tokotreeneissä yhdessä Saagan kanssa, mutta kuten aina - pipariksi meni, kun ei ollut nakkeja matkassa. Positiivista kuitenkin oli, että Jekku tallusteli nätisti Ransun kanssa. Ransu onkin meidän kilpakumppani näyttelyrintamalla, kun ovat kuukautta vaille saman ikäisiä. Ransu tavattiin kesällä viimeksi ja silloinkin meni mukavasti tapaaminen. Samanikäisten urosten tapaaminen on aina hurjan positiivinen juttu (ja varsinkin jos ne menee mukavasti).
Vuodenvaihdetta me vietettiin Jekun kanssa kahdestaan leikkien ja katsoen telkkua. Kävimme iltakymmeneltä iltalenkillä eikä kaveria kiinnostanut tippaakaan raketit, vaikka niitä paukkui tasaiseen tahtiin. Tyttökoirien tekstiviestit oli enemmän Jekun mieleen ja niihin piti jatkuvasti vastata. ;)
Kotitiellä naapurit laittoi valtavan kipinämeren tulille, kun olimme 50 metrin päässä eikä siitäkään piitattu mitään vaan rohkeasti käveltiin kohti. Meillä siis ei ole paukkuarkuutta lainkaan, mikä on todella upea juttu, kun se on yksi voimakkaasti periytyvistä ominaisuuksista. Viimekertainen vuodenvaihdeei ollut ihan onnekas, kun Jekku ravasi ympäri taloa, läähätti ja panikoi. Kasvattaja-Petra sanoi, että vielä on liian aikaista sanoa, että onko paukkuarkuutta kun vasta yli vuoden vanhoilla se ilmenee. Onneksi kasvattaja oli oikeassa. :)
Vuoden ensimmäisenä päivänä lähdettiin pahamaiselle kävelyreitille, minkä varressa asuu valtava musta baskervillerin koiran-tyyppinen koira, mikä riehuu ja murisee hihnassaan. Sen ohittaminen on aina pelottavaa, että koska se koira pääsee vapaaksi. Tällä kertaa musta koira olikin irti pihassa, mutta onneksi omistajatar otti sen kiinni. Vaihdettiin pari sanaa vuodenvaihtumisesta ja hän tuli lähemmäs juttelemaan. Paljastuikin, että tämä hurja koira oli arka (ja Jekun mielestä ihana) tyttö. :) Kovasti sitä yritettiin kaikki keinot saada neitokainen leikkiin. Eli nyt meidän pahamainen kävelyreitti sai uuden vaikeustason - tyttöjen ohittaminen.
Eilen oli mies taas unohtanut oven auki, ja eräs pieni lapinkoira oli pujahtanut ulos. Onneksi kuitenkin vain kellimään ja iloisesti juoksi sisälle, kun menin kysymään joskos tulisi tupaan. :)
3 kommenttia:
Kiitoksia ja hyvää uutta vuotta teillekin :) Hyvin meni meillä vuodenvaihde. Rölli ei paljoa korvaansa hetkauttanut parille pamaukselle, kun pikkusta ennen kuutta käytin sen pissillä. Puolilta öin laitettiin sitten musiikkia soimaan, kun lähdettiin muutama raketti itse ampumaan. Rauhallinen oli koko illan, kun oli normaalit toimenpiteet niinkuin arkena yleensä :)
Iloista uutta vuotta teillekin! :) Saivan suunnitelmista voi lukaista tarkemmin blogista, mutta saman suuntaiselta kuulostaa kuin teidänkin tavoitteet. :)
Olipa mukava, että "kauhukoira" paljastui vain arkuudesta kärsiväksi tyttöseksi. Näin sitä ensivaikutelma pettää. :)
Hanna, kiva kuulla, että teillä myös meni mukavasti vuoden vaihtuminen. :) Meillä myös pahimpaan paukutteluaikaan kuunneltiin Harry Potterin leffamusiikkia, vaan aikasta pelottavaa kuunneltavaa sekin oli. :D
Toy, kiitos toivotteluista myös siulle! :) Kävinkin eilen illalla lukemassa teidän kuulumisia. :)
Miusta tuntuu, että kauhukoiran ohittaminen on vain nyt entistä vaikeampaan.. ;)
Lähetä kommentti