torstai 16. helmikuuta 2012

Treenejä

15.2.2012


Jekun kanssa käytiin harjoittelemassa alaosaston treeneissä luoksetuloa sekä paikallamakuuta siten, että kierrän Jekun ympäri, astun sen selän ylitse tai tulen sen luokse ja peruutan taas taaksepäin. Sivulletulo perusasentoon meillä on vähän sinne päin, mutta on jo oppinut korjaamaan asentoa ja ottaessani askeleen eteenpäin se tuleekin rinnalle istumaan. Välillä käytiin lumikasassa rentoutumassa ja sitten jatkettiin taas treenejä.

Treeneissä Jekku on niin rauhallinen ja sen kanssa voi tehdä juuri opetettujakin asioita. Ollaan innostuttu opettamaan Jekulle kiepin/pyörähdyksen tekemistä ja treeneissä sekin onnistui. Jekku on enemmän suoran toiminnan mies ja tällaiset ketteryystemput ei ole sille niin helppoja opettaakaan. Ollaan opetettu se luopumaan leluista ja nameista, joten sitä joutuu aika tavalla kehua, että lähtee namia seuraamaan. Sinänsä asioista luopuminen on hieno asia, kun voi tiputella vaikka leikkelemakkaraa koiran päälle ja se ei sitä ota, mutta uusien asioiden opettaminen vaatii ihmisiltä sitten enemmän.

Iltasella Jekun sisaren omistaja soitti, että nyt puhelinlinjat vain kuumaksi ja ilmoittamaan Jekku jalostustarkastukseen Pellon erikoisnäyttelyyn 31.3. Soitin ja saimme paikan, ja samalle päivälle ilmoitin Jipon joukkotarkkiin silmien osalta.

Jalostustarkastus on siis vähän kuin näyttelyarvostelu, mutta siinä arvostellaan koira yksistään ja koira käydään kokonaisvaltaisesti läpitse kuonon päästä hännänpäähän, tassuista korvankärkiin sekä tarkasti liikkeet, rakenne ja luonne. Tarkastus on joko hyväksytty, hyväksytty varauksin tai hylätty eli ei suositella jalostukseen.

Jalostustarkastus on siis kattavampi ja tarkastajana on kasvattajatuomari Saara Sampakoski (Kennel Shacal). Jalostustarkastuksessa etusijalla on urokset joilla ei ole aikaisempia pentueita, joten tämä on meidän viimeisiä tilaisuuksia päästä jalostustarkastukseen ja on vielä passelisti vain 130 kilometrin päässä. Jekku on vielä aavistuksen kesken, mutta toivottavasti tarpeeksi valmis ja hyvässä turkissa tuolloin. Jos yleisvaikutelmaksi tulee erittäin hyvä, niin olen kovasti tyytyväinen.

Viikolla Jekkua kävi moikkaamassa neljä pientä lasta ja vaikka Jekku on leikkisä ja välillä vähän vilkaskin, niin lasten kanssa se on todella rauhallinen ja istuskeli vain lasten silittäessä ja halaillessa pehmeää sessua.  Hassu sessu.

Iso kiitos Pialle muistuttamisesta! :)





Jipon päivään kuului ja kuuluu pesemistä. Pieni mies nimittäin löysi lintujen kompostista kuljettaman yhden kilon lasagnelevypaketin ja pisteli sen suihinsa. Ollaankin käyty pariin otteeseen housupesulla. Nälkä on siitä huolimatta valtava ja aina innostuu kun sanan ruoka mainitsee. Täytyy nyt vähän katsella miten tässä asian suhteen etenee ja varmaan mennään riisi-vesi-ruokavaliolla kunnes maha rauhoittuu. Ei teräsmahakaan näemmä ihan mitä tahansa kestä..











Poseerauksien jälkeen maittoi leikki..

.. ja kuvaajakin oli jäädä jalkoihin.
Parhaat ystävät

PS. Kuvauksessa on nykyään käytössä Canonin 10D, mikä on nyt 9-vuotta vanha malli. Vihdoin olen päässyt tuon kameran sielunelämästä, joten kuvatkin alkaa onnistua. 

2 kommenttia:

leila kirjoitti...

Jos houkutteluopetusta (eli niitä sellaisia juttuja, joita voisi opettaa esim. namikäden seuraamista hyväksikäyttäen) vaikeuttaa se namista/lelusta luopumisen vahvuus, niin kosketuskeppiä voi käyttää samoin tavoin ja koirat oppii nopsaan seuraamaan sitä. Monessa jutussa se on paljasta kättä kätevämpikin, kun sillä ylettää näyttämään koiralle pidemmälle, eikä tarvitse itse kumarrella. Lumes tykkää siitä kovasti. :)

quu kirjoitti...

Leila, kiitos hyvästä ideasta! :)

Itsellä tuo oma pituusrajoitteisuus hankaloittaa kovasti, kun kädet ei yllä tarpeeksi pitkälle.