Uusia tuulia

7.4.2012

Takana on puolitoistaviikkoa asumista uudessa osoitteessa. Pojat ja minä muutimme Torniosta Etelä-Pohjanmaalle ja tarkemmin siellä Kauhavalle. Kulunut alkuvuosi on ollut erittäin raskas monella tapaa ja eipä poikein poropaimennuspäiväkään mennyt putkeen, kun omistaja ei ollut näissä maailmoissa. Laittelen poropaimennusjuttua tulemaan, kun jaksan siihen paneutua - nyt päivittelen tämän blogin ajantasalle.

Jekku jäi vielä kepon ja minun yhteiseksi, koska Jekku on näistä kahdesta se, joka tarvitsee eniten pysyvyyttä ja se on todellakin yhden perheen koira eli jos minulle jotain tapahtuu, niin Jekku muuttaa Tornioon. Jippo on kokonaan minun nimissäni ja se on niin sosiaalinen kaikille, että se pärjää missä vain. Poikien kohdalla on sovittu yhteishuoltajuudesta eli kepolla on täysi oikeus ottaa pojat hoitoon tai viedä niitä vaellusreissuille. Monesti eroissa lapset ja eläimet kärsii eniten, mutta meille oli selvää, että pojat muuttavat minun mukanani ja että niitä ei eroteta toisistaan, koska ovat toistensa parhaita ystäviä.

Junamatka meni varsin murisevissa merkeissä, kun samassa vaunussa matkusti nuori saksanpaimenkoirauros ja 12-vuotias terrieri, jotka kertoivat toisilleen etteivät todellakaan pidä toisistaan. Me poikien kanssa vaan nukuttiin. :) Jekku kyllä katseli terrierin murinaa, ja kellahti käytävälle retkottamaan täyttä pituutta täysin välinpitämättömänä murinasta. Kun murina vaan jatkui, niin käänsi selkänsä ja alkoi nukkumaan. Jollakin on hieman hermot kohdillaan. :)

Uusi koti on pojille jo entuudesta tuttu. Rajoja vielä harjoitellaan, mutta pihaa riittää 3000 neliön merkeissä. Piha on aitaamaton, mutta täytyy aitaamista miettiä jonkun pienen alueen osalta, että pojat saavat rauhassa keskenään ulkoilla ja leikkiä.

Pieni osa takapihaa

Pojat on mukavasti kotiutuneet. Harmittavasti koirakavereita täällä ei tällä hetkellä ole. Kauhavalla asuu muutama simpsakka lapinkoiraneiti, johon aiomme vielä tutustua ja näyttelytreenejäkin järjestetään lähikunnassa kerran viikossa, joten täytyy niihin osallistua, ettei ihan muututa maalaistolloiksi.

Naapurustossa on kyllä kaikilla koira, mutta pääasiallisesti ne haukkuu ja murisee häkeissään, kun ne on vaan koiria eli niille ei ole taidettu koskaan tarjota mitään koiramaista tekemistä eikä koirakavereita Poikien kanssa me lenkkeillään aika pientä lenkkiä monta kertaa päivässä kun isomman lenkin varrella pidetään saksanpaimenkoiraa vapaana ja se on jo kahdesti syöksynyt kohti.  Onneksi iso piha ja pellot tarjoaa virikkeitä pitempään ulkoiluun, ja ainahan voi lähteä metsiin.

Kissan kanssa elo on vähän ongelmallista, kun se ei pidä lappalaisista ja lappalaisia kiinnostaa kissa aivan liikaa. Kissa onneksi nukkuukin päivät saunassa ja yöt se saa olla talossa vapaana. Pojat taasen nukkuu yöt minun kanssa ja päivällä ne saa olla kaikkialla muualla paitsi saunassa ja keittiössä. Kissanruoat on liian ihanaa, joten keittiöön on porttikielto.

Yksitoistavuotias Hessu-ajokki asustelee pääasiallisesti häkissä ja tulee mainiosti juttuun poikien kanssa. Häkki on toki välissä, kun en uskalla kuitenkaan poikia yhdistää, kun Hessu ei kuitenkaan ole minun koirani. Hessu on kyllä äärimmäisen sosiaalinen ja Jipon kanssa niillä on ihan omat nuuskuttelu- ja hännänheilutuskuviot. Jekkukin on moneen kertaan käynyt Hessua nuuhkimassa ihan kuonot vastakkain ystävällisissä merkeissä. Jekku nyt ei häntää heiluttele, mutta tykkää Hessusta.

Jekun auringonottoa jotensakin epämukavassa asennossa - miten koira voi vääntää itsensä noin kummiin asentoihin ja vielä lekotella täysin tyytyväisenä. :D