keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Peltoriekkumista

31.10.2012


Lokakuun viimeistä viedään ja se menee peltoriekkaamisen voimin! Vielä on lumen ja pakkasen ansiosta sänkipellot saaneet olla rauhassa, mutta uskoisin, että siitä ei kauaa saada nauttia. Aina alkuun kuuluu mahdoton takaa-ajo, riekkuminen ja äänenavaus:


Kun edelliset toiminnot on tehty, niin keskitytään muihin hommiin:






Joskus koirakuvaus on ihan muuta kuin on ajatellut..  onneksi tätä harjoittelua harjoittelee kumpikin yhtä paljon ja sulassa sovussa. Jospa joskus tästä harjoittelusta on hyötyäkin!




tiistai 30. lokakuuta 2012

Hulluuden rajamailla!

Normijippo ei jätä ketään kylmäksi.

[Klikl]

Eräs onneton koira

[Klik]

Nukkumasopet

Täällä kun nyt vielä porukoiden nurkissa asustellaan niin poikaset nukkuvat yönsä minun kanssa samassa huoneessa. Huone on aika pieni, mutta riittävän suuri leikkimiseen ja nukkumiseen. Pojilla on tapana tunkea itsensä jonkun alle - usein ne tapaa nukkumasta sängyn vierestä siten että pää ja etuosa on sängyn alla ja loppu keho ulkopuolella. Toinen lempipaikka on pyöreän pörrömaton päällä, missä kummatkin välillä nukkuu pitkin pituuttaan. Jekku myös on minun Helsinginreissujeni jälkeen hakeutunut nukkumaan ihan tähän tietokonepöydän viereen, minun jalkojeni juureen. Ehkä se vahtii ettei mamman tarvitse matkustella ilman hänen korkeuttaan.

Jekun lempipaikkoja on oven edusta, missä se nukkuu usein missä tahansa kyläpaikassa ja toinen sen ehdoton lemppari on puolikuupöydän alla pienessä talonpoikaisyksiössä, missä huonekorkeutta riittää ja vähän tilaakin, mutta silti Jekku sijoittaa itsensä pöydänjalkaan kiinni. Se on pienestä saakka tehnyt niin jos nukkuu jonkun huonekalun vierellä.


Jippo nukkuu kuningatartuolin alla, uusvanha "antiikki"tuoli on huonekorkeudeltaan hyvin matala, mutta riittävä pienelle koiralle missä se pesee tassut ja järsii luuta. Tuolin alta on hauska tutkia tapahtumia kulmien alta. Pieni luolakoira.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Talvijippo



Tämänpäiväisiä kuvia hurmaavasta nuoresta miehestä. Jippo on nyt vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen nuori poikanen. Se on säilyttänyt iloisen, leikkisän ja sosiaalisen luonteesta. Se on juuri sellainen kuin tavatessani hänet neljän viikon ikäisenä. Oikea valinta kaikella tavalla. Tämän parempaa sohvaperunaa minulle ja leikkikaveria Jekulle ei olisi mistään muusta yhdistelmästä tullut.

Olen tavannut lukuisia Jipon sisarpuolia joilla on sama isä ja ne ovat kaikki niin herttaisia myös luonteeltaan. Jipon Miina-emohan on erityistapaus - pysyy irti pihalla sen aikaa kun omistajat käy kaupassa, on sosiaalinen kaikille ihmisille ja koirille, joten ei ihmekään miten Jiponkin luonne on täyttä kultaa.

















perjantai 26. lokakuuta 2012

Lumikuonot



Lunta tupruttelee kuorruttaen kuusikon hopeanvalkoiseen asuun. Maalaismaisema on niin kaunis ja olemme onnekkaita, kun lenkki vie tällaisiin maisemiin.

Iltapäivälenkin jälkeen nappasin Jekun matkaan, kun sillä tuntui virtaa riittävän ja mukava senkin kanssa pitkästä aikaa pitää kahdenkeskisiä hetkiä.














 Taito pitää hauskaa ja ilotella pomppimalla ja pukkihypyin on Jekun mestariosaamista. Se aina suoralla pyytääkin päästä vapaaksi ilottelemaan ja nyt sai koko suoran pölhöillä niin paljon kuin tassuista pääsi.
















Kotiin päästyämme kävimme hakemassa Jiponkin ulos leikkimään. Söpis-Jippo tuntui miettivän tänään syviä ajatuksia ja katseli taivaille tuumaileva ilme nassulla. Mitähän lie mahtoi miettiä?




torstai 25. lokakuuta 2012

Syksyn kohokohta..

... on täällä! Ensilumi nimittäin! Hiljakseen lumi leijailee alas ja sehän tarkoittaa lapinkoirille riemua, iloa, vauhtia ja virtapiikkiä. Iltapäivälenkki oli varsin vauhdikas ja riemun täyttämä!



Jekku ei meinannut turkissa pysyä, kun päästin sen vapaaksi. Se säntäili päättömästi sinne tänne, ilon haukahdukset kajahti ilmaan, se sutitti ja tuli luokse ja oli ihan täpinässä!



Jekku nuuhki syvään ilmaan ja siristeli samalla silmiä lumihiutaleiden leijaillessa silmiin. Välillä puristi turkin puhtaaksi ja jatkoi tapittamista.



Jippo katosi saman tien metsään, kun laskin sen irti ja se huiski menemään, mutta vauhdilla kipitti luokse kun kysyin minne se meni.



Aavalla lumisade yltyi että näiden otosten jälkeen oli pakko sujauttaa kamera takin alle suojaan ja tallustella kotiin.