lauantai 29. joulukuuta 2012

Sinko


Vakilenkkiä kiertää tärppipäivät lähellä oleva neitokainen - poikien käytöksestä päätellen. Tämä neitikoirien perään haluaminen onkin uroskoiranomistajien "kirous", kun muuten niin ihanat ja täysipäiset urokset muuttuvat unelmoijiksi. Onneksi nuo eivät neitokaisista välitä, muuta kuin vain silloin kun olisi potentiaalinen hetki lisääntyä, mutta sitäkin iloa riittää jos lähistöllä on useita narttuja. Rakkauden kaipuu purkautuu monessa muodossa: ruoka ei maita, isommat asiat jää tekemättä vaikka kävisi kolmasti lenkillä ja olo on levoton, ja ulvotuttaa.

Sininen hetki lähestyi ja lähdin Jekun kanssa kokeilemaan onneani. Hienosti se tassutteli lähellä ja tuli kutsusta luokse kuin sinko, mutta sen olemuksessa oli havaittavissa levottomuutta ja ilmekin jo sen kertoo:





Tekemäni polku pellon poikki kaartuu (kuva alla), ja Jekku kävi siellä jo kerran kurkkimassa ja palasi kutsusta luokse joten ajattelin, että eihän tässä mitään ongelmaa ole kun noin hienosti on kuulolla. Eikä aikaakaan kun herra vain jolkotteli polkua pitkin kuurona tien laitaan tutkimaan hajuja. Tietysti samaan aikaan tietä pitkin lähestyi kaksi ravihevosta ja tuli kiire mennä hakemaan poika pois tieltä. Jekku ei hevosista piittaa eikä sano tai tee niille mitään, mutta ajureista tiellä irti oleva koira ei ole hyvä asia ja hevonenkin helposti muuttuu levottomaksi. Onneksi hevoset oli sen verran kaukana, ettei kukaan hätääntynyt.  Pannasta talutin Jekkua kotiinpäin ja laskin pannasta irti hevosten ollessa kohdalla, ja Jekku tiesikin jo, että nyt tuli töpättyä ja jolkotteli kotiin.

Yritin toistamiseen mennä lenkille kummankin kanssa, hihnalenkille tosin. Käytös oli niin hävettävää - piipattiin, mau'uttiin kuin kissat ja oltiin täpinässä, ja voi sitä kiskomisen määrää. Määrätietoisesti laitoin poikaset lyhyelle hihnalle ja tein muutamia voltteja, ja sen jälkeen olivatkin jo rauhallisia, kun tiesivät ettei he päätä minne mennään ja millä tahdilla. Käveltiin pitkään lyhyellä ja löysällä hihnalla, kunnes pojat sai enemmän flexiin pituutta kun käytös oli kiitettävää. Nämä tärppipäiväajat on niitä harvoja hetkiä, jolloin miettii poikien leikkauttamista eunukeiksi.  Omaa laiskuuttahan tässä on paljolti - pitäisi tehdä enemmän lenkkejä lyhyessä hihnassa. Se on vain niin helppoa pitää niitä irti, kun ne osaa sen homman..








torstai 27. joulukuuta 2012

Omenavaras

Joulu meni rauhallisissa merkeissä ja odottelemme vuodenvaihdetta. Näillä perämetsillä vuodenvaihde tulee luultavammin olemaan aika rauhallinen. Ajattelin taas perustaa penkkiurheilukeskuksen raketteja varten - vilttien alla tuijottaa raketteja pihapenkillä, kun pojat saa sillä aikaa leikkiä pihalla.



Jekku bongasi uusia ääniä naapurustosta ja seurasi tapahtumia tarkkaavaisena..


.. korvia höristellen ja päätä sitä mukaa käännellen puolelta toiselle.


 Kadotin hetkeksi Jipon ja ihmettelin, että lähtikö se äänien perään vai missä se on - syyllinen löytyi omenapuun alta. Pikku herran tuli nälkä ja se kaivoi maahan tippuneita omenoita. Voi toista, on se höppänä!




Kovin pahasti ei Jipollekaan lunta tarraa turkkiin kiinni.




tiistai 18. joulukuuta 2012

Lapinkoira on lapinkoiran paras kaveri

Lappalaisilla on omat jutut, miten leikkiä. Nujutaan päällekäin, pidetään toista poskesta kiinni ja välillä näytetään hampaita ja se näyttää lähes poikkeuksetta liian hurjalta niiden mielestä, jotka ei tunne koiria eikä rotua. Aika usein saa kuulla "Nyt ne tappelee", vaikka siitä ei ole ikinä näiden turrukoiden kesken kyse.

Paksu turkki ja pieni kovapäisyys takaa sen, että ainostaan ego voi joskus saada kolauksen, mutta muuten ketään ei vahingoitettu leikkiessä. Jos leikki yltyy ihan mahdottomaksi on aika kiljaista "Minuun sattuu"-kiljahdus kuuluvasti ja se aina rauhoittaa tilannetta. Jos taas muuten alkaa toinen ärsyttämään ja meinaa alkaa keitto kiehua, niin Jekku on aina se joka ensin vetäytyy tilanteesta. On ollut ihailtavaa seurata, miten se näyttää esimerkkiä - vetäytyy, rauhoittaa tilanteen eikä lähde mukaan, vaikka Jipolla kierroksia olisikin ja sitten ollaan taas rauhallisia. Luottamus Jekkua kohtaan on kasvanut valtavasti, kun tietää, että se osaa ottaa tilanteen haltuun eikä minun tarvitse koskaan niihin puuttua.

Poskiote

Kaato


Hampaiden väläyttelyä! Pepsodent-hymy oikein!

























lauantai 15. joulukuuta 2012

Jipon viemää



Eilen tavoitteena oli vihdoin saada kuvattua Jipon leikkimisiä, ja mukavasti siinä onnistuinkin. Jipon kaikista hauskin lelu on pala vahvaa tekoturkista. Sitä "taljaa" on hauska riepotella ja se suussa juosta ympäri pihaa ja sisälläkin se sitä tarjoaa ensimmäisenä, kun astut ovesta sisään.


 
Jippo tutkailemassa Jekun puuhia

Elintärkeä tehtävä: Tekohengitystä Nallelle!

Nalle pelastettu!

Nalle tarvitsi ilmeisesti vähän selkään taputtelua

Kaksi nallea

Nalle saa kyytiä!


"En minä mitään Nallelle tee, usko pois.."



Lentävä lihapulla, niinkuin eräs kaverini Jekkua kutsui. :D



torstai 13. joulukuuta 2012

Puuterilunta

9.12.2012


Puuterilumi on peittänyt puutarhan, sen kasvit ja kaikki puutarhakalusteet. Pehmoisessa puuterissa on sitä taikaa, ja se taika tarttuu aina erityisesti Jekkuun, mikä nauttii lumesta täysillä ja täysin sekopäisenä. Aluksi kuitenkin kuvia, missä ollaan vielä asiallisesti.










Jekun ikä alkaa kolkutella kohti neljää ikävuotta ja nyt reilun 3,5 vuoden iässä Jekkua voi tituleerata urokseksi. Kovin on hitaasti kehittynyt, mutta on kehittynyt kuitenkin. Kallo on leveämpi, joten korvat sijoittuneet kauemmas toisisistaan ja kuono on pyöreämpi vuosi vuodelta:



Leveyttä on tullut lisää, ja lihasta, ja pakko myöntää, että nyt jo vähän sitä laardiakin.  Selkäranka ei tunnu selvästi eikä hännäntyven luut. Kylkiluut tuntuu, mutta niiden päällä on vähän ylimääräistä.Pojat siirtyivät lennosta Jahti&Vahti Extra Energiaan, koska Hessu-ajokki syö sitä talviaikaan, joten helpompi ruokkia kaikkia samalla ruualla. Vaikka sitä neuvotaan siirtymään vähitellen uuden ruuan pariin, että koiran elimistö ehtii ruokaan tottua, niin teräsvatsat eivät vaihdosta huomanneet, ja ei varmaan merkin sisäinen vaihto niin paha olekaan. Lisänä syötän lohta ja lihaa.





Villapöksyt ja häntä onkin ollut aikaisessa edellisiin talviin nähden. Masukarvat on näemmä tulleet jäädäkseen noin pitkiksi.



Jippomaista pönötystä.




  Tästä se lähtee! Kaistalla ei ole ruuhkaa, kun vain yksi herne ajouralla:






Hännänheilutuksia kaikille lukijoille! :)