Hyvää alkanutta vuotta!
Toivottavasti vuodenvaihtuminen meni hyvin?
Nyt oli toinen vuodenvaihtuminen Jipon osalta ja hieman varpaita kihelmöi, että miten mahtanee käydä, kun viime vuonna Jippo oli 10 kuukauden ikäinen pentunen eikä välttämättä ihan vertailukelpoisessa iässä. Viime vuonnahan Jippo tosin nukkui h-hetken, kun me oltiin Jekun kanssa iltalenkillä juuri klo 00, ja palasimme takaisin täydessä unessa olevan pikkukaverin luokse. Silloinkaan se ei välittänyt - aidatulla pihalla leikki Jekun kanssa ja itekseen, järsi luita tai nukkui sisälä.
Nyt asustelemme etäällä pienestä keskustasta ja täältä on jo lapsiperheet vähitellen hävinneet, joten en odottanutkaan kovin suurta ilotulitusta. Kuudelta pauke alkoi hiljakseen ja olin käyttänyt pojat ennen kuutta lenkillä ja ruokkinut, joten ne makoilivat. Jekku näki unia ja sen lomassa huokaili ja maiskutteli, eikä korvaansa edes liikuttanut. Jippo muutaman paukkeen jälkeen vähän raotti silmiä ja nosti pään pystyyn ja kuunteli, samalla luoden silmäyksen raatomaiseen Jekkuun joten Jippokin päätti tipauttaa pään alas. Sen koommin Jippoa ei kiinnostanut.
Puolikaksitoista lähdetiin lenkille ja lenkki kesti sen puolisen tuntia, joten pahimman paukuttelun olimme lenkillä ja ulkona. Kumpaakaan ei vähempää kiinnostanut äänet, vihellykset tai värit. Olisin halunnut jäädä katsomaan, mutta tihutti vettä joten luovutin. Siinäpä se, tylsä vuodenvaihtuminen, niin kuin pitääkin.
Pojat ovat normalisoituneet. Tärppipäivät on naapuruston nartulta ohitse, joten sain korvalliset koirat takaisin ja ovatkin nyt ottaneet kiinni ruokavajetta, kun ei ole ollut nälkä ja nukkuneet paljon. Täällä on kuin huopatossutehtaalla. Lenkit menevät normaalin kaavan mukaan ja pihallakin voivat olla taas irti ja leikkivät paljon. Ihan kuin joku lemppariasia olisi ollut unohtuneena. Ihanaa, olemme tylsässä arjessa taas, ihan parasta!
Kulunut vuosi ja tavoitteitako:
Omistajan vuoteen mahtui, paljon ellei ihan liikaa, koirien vuoteen taas ei mitään ihmeellistä. Oma henkilökohtainen elämä on ollut aikamoista myllytystä: Avoliiton purkaminen, muutto takaisin lapsuudenkotiin isän tueksi, isän läheltä-piti-kuolemat maalis- ja kesäkuussa, ja osasyynä ja seurauksena alkoholiongelma ja velat. Jokainen päivä on ollut taistelua ja rahojen laskemista, ja kurjaakin. Kyyneleitä on vierähtänyt paljon, sangoittain. Ikinä ei ole ollut näin raskasta vuotta. Näistä syistä meitä ei tulla näkemään pitkiin aikoihin yhtään missään koirarienoissa. Ehkä joku näyttely voi olla ajankohtainen, mutta se riippuu turkin kunnosta ja tuomarista, ja huvittaako vaiko eikö. Meille riittää lenkit, leikkihetket ja arkitoko ja hömppätemput.
Joskus koirien tehtävä on vain täyttää koirantehtävää eikä mitään muuta - olla ilona, halinallena ja lenkkiseurana. Poikien vuodesta ei siis ole mitään mainittavaa sanottavaa, kuin ovat kehittyneet fyysisesti ja henkisestikin - leppoisia täyspäisiä poikia ok-korvilla varustettuna, vaikka kotielämä eikä omistajan henkinen kunto ole olleet mitenkään häävejä, niin koirissa se ei näy tuon taivaallista. Oikeastaan ne on vain entistä leppoisampia ja halukkaita puuhailemaan täysinrinnoin, ja valtavalla ruokahalulla varustettuna. Ei tappeluita eikä muuta ikävää koirien väleissä, mikä on tärkeintä.
Tulevan vuoden tavoitteet on suunnattu omaan napaan, koska pitkällä tähtäimellä se on koirienkin parhaaksi. Katsellaan töitä ja mietitään muuttoa etelään ja tutustutaan uuteen kepoon paremmin. Poikien kohdalle on vain kolme rastia seinässä - luoksetulo, kontakti ja rauhoittuminen. Muita sitten ajan kanssa.
Kuvia tältä päivää ja kuten näkyy, iloisia ovat. :) Vähän ikävää tihkua sateli, mutta leikkihetkeen sääolot ei koskaan vaikuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti