Koko kolmen tunnin junamatka oli minulle hieman stressaava, kun en tiennyt pitääkö siirtyä vaiko eikö, kun sitä omaa paikkaa ei ollut. Vaunu tuntui täyttyvän vaan ei-lemmikillisillä ihmisillä, mikä on minusta todella rasittavaa. Junissa kun on vain se yksi ainoa vaunu lemmikkejä varten eikä ole kiva jos paikat täyttyy henkilöillä joilla matkaseurana ei ole lemmikkiä. Älkää ihmiset oikeasti ostako paikkoja lemmikkivaunuun, mikäli ei ole ihan pakko.
Onneksi saimme olla yhdessä paikassa ja Jippo tapansa mukaan iloisesti heilutti häntää kaikille, ja asettui nukkumaan kun asemapysähdys oli ohi.
Vastapäätä tuli istumaan tyttö cairninterrierin kanssa ja urokset jopa mahtuivat olemaan aika lähekkäin. Jippo ei vieläkään ole tajunnut, että hän on mieskoira ja voisi sanoa jotain. Sen sijaan muut kanssamatkustajakoirat oli sitä sun tätä. Junassa matkustaessa näkee hyvin, että mikä koira on sosiaalinen ja mikä ei. Kiperiä tilanteita tulee paljon, kun paikkaansa etsivät ihmiset eivät kiinnitä koiran tekemisiin tarpeeksi huomiota.
Jippo ilostui kepon näkemisestä, kun vihdoin päästiin Riihimäen asemalle.Jatkomatka autolla meni myös mukavasti, kuten automatkat yleensäkin. Jippo varmasti muistaa miehen, jolta sai possunkorvia. Lyhyen tutustumisen jälkeen kissoihin lähdimme iltalenkille. Ilta meni vaihdellessa kissojen ja Jipon paikkoja. kun suoraa kontaktia ei sallittu. Jippo oli välillä sisällä kiinni, välillä takapihalla ja kissat suuressa vaatehuoneessa turvassa. Yöllä Jipon oli liian kuuma ja kevythäkki muuttui viileäksi kylppärin lattiaksi ja sinne Jippo asettuikin nukkumaan.
Pihavahti |
Pihavahdin vahti neiti Yrsa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti