Kotiutuminen kepon kotiin ja lenkkipoluille tapahtui huomaamatta. Pojat olivat kovasti tyytyväisiä päästessään taas paikoille, joissa tuoksut ei kesken lopu. Ensilenkit mentiinkin tukkaputkella korvien jäädessä kepon kotiin ja panssarivaunun tullessa koirien tilalle. Pian oli tuoksut tarkistettu ja palattiin taas takaisin lenkkirytmiin.
Ohitukset sujuvat hiljaisuudessa, joskin Jippo olisi innokas menemään tutustumaan koiraan. Jekku puolestaan kiltisti menee ohi ja odottaa kovasti, että koira on ohitettu, koska sitten se saa mennä tutkimaan ohitetun koiran jälkiä.
Metsässä bongattiin tuoli ja minulla on ollut tapana istuttaa/seisottaa koiria jos jonkinlaisella alustalla. Vaikkei agilitykoiria nämä olekaan, niin kiva saada vähän vaihtelua tassujen alle.
Jippo on sen verran kovapäinen otus, ettei se piittaa jos alustat horjuu. Se mielellään hyppäsikin tuolille istumaan.
Pojat nököttämässä kivellä - tämä oli ainut kuva johon ei tarvinnut sensuroitu-tekstiä. Jekku näyttää niin pieneltä, kun sen pohjavillatilanne kaulassa alkaa uhkaavasti vähentyä.
Kelit eivät täällä Nummelassakaan kovin mairittelevia ole. Metsien polut on liukkaita, on harmaata ja kosteaa. Harmittavaa ettemme saaneet kokea kunnon talvea tänä vuonna kotopuolessa emmekä kepon luonakaan.
Huomenna luvassa Nuuksio ja Tikankolo-niminen vuokramökki, maltamme tuskin odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti