maanantai 3. maaliskuuta 2014

Paluumatkalla


Junamatkailu on ollut aina Jekkulan väen tapa liikkua autoilun ohella. Bussissa emme ole matkanneet koskaan, mutta junassa sitäkin enemmän. Junamatkailu alkoi ensin välillä Oulu-Kauhava Jekun kanssa kahdestaan. Tornio-Kauhava tuli tutuksi ensin Jekun ja sittemmin myös Jipon tullessa muonavahvuuteen.


Kummallakaan ei ole matkapahoinvointia tai pelkotiloja kulkuvälineissä. Ne paremminkin ovat kiinnostuneita minne tie tai kiskot vie. Yleensä kivoihin paikkoihin mennään. Nämä ovat oivia matkakumppaneita, joskin muutamaa pientä "pintaviilausta" käytökseen toivoisin.

Pari vuotta sitten muutettuamme takaisin Kauhavan alueella tyrehtyi junamatkailu, mutta nyt olemme sitten kulkeneet kepon luona Kauhava-Riihimäki väliä.

Talvilomamme päättyi ja oli aika palata takaisin kotikonnuille. Nummelasta körötellään ensin reilu puolisen tuntia Riihimäelle ja sieltä hypätään junaan. Autosta päästyään pojat kiskovat paljon (mitä ne ei normaalilla lenkillä tee) - aivan kuin ne tietäisivät minne olisivat menossa.

Junaa odottaessa Jekku istuu tai seisoo katsellen rauhallisesti ympärilleen, se ei hauku eikä pukahda mitään. Jos Jekkua erehtyy silittelemään niin se kurlaa jotain tyytyväisyyttään.  Jipon odottamistekniikka vaatisi kyllä parannusta, koska se tylsistyy niin helposti ja alkaa piipata, eikä malta odottaa paikallaan. Tässä on kyllä syyttävä sormi allekirjoittaneeseen, kun en ole vaatinut siltä rauhoittumista, koska se oli pentuna niin rauhallinen. 

Jokaisen junan pysähdystä katsellaan aloillaan ja oman junan tullessa pojat ryntäävät kohti lemmikkivaunua. Varmasti tuoksut kertovat mistä ovesta pitää mennä. Jippo on herkkä eläin tassujensa suhteen ja aluksi ritilät oli hankalat eikä oikein tahtonut junaan tulla. En välittänyt käytöksestä -  en käskenyt, en maanitellut enkä voivotellut. Mentiin vain vauhdilla junaan sanaa sanomatta ja parin kerran jälkeen Jippo ryntäsi Jekun perässä junaan mitään miettimättä. Sen koommin ei ole ollut ongelmia junaan mennessä tai sieltä poistuessa.

Ostan junaliput aina ennakkoon netistä ja istumapaikaksi valitsen käytävän "ykköspaikan" eli yhden henkilön paikan. Tällöin on ainakin turvallista matkustaa eikä tarvitse miettiä seuralaisia. Jalkatila on aika ahdas, mutta pojat sopeutuvat hyvin ahtaasti olemaan ja toinen usein puolittain makaakin käytävällä reppu ja kassit hieman suojana.

 Pojat vaihtelevat paikkoja ja jalkatuki on hyvässä käytössä leuankannatustelineenä..



 Siten vaihtui  "talja" ja Jekku tuli jalkotilaan. Jekku nukkuu matkat sikeästi ja kellii jos sitä rapsuttelee.




 Jippo pääsi "ulkoruokintaan" käytävän puolelle. Konnari rapsutteli sitä moneen otteeseen ja ihmisrakas Jippo junassa matkustaessa yllättäen jättääkin ihmiset rauhaan ja keskittyy nukkumaan tai hengailemaan.



Asemapysähdykset onkin sitten eri juttu - kummatkin heräävät unestaan asemiin. Pojat istuvat ja tarkistavat ketä nousee kyytiin, ja jos asemalta ei nousekaan ketään, ne vaipuvat uneen heti oven mennessä kiinni.

Tällä kertaa asemapysähdykset olivat hieman tylsiä. Aluksi vaunussa oli paljon liikemiehiä jotka jäivät Hämeenlinnassa ja vaunu tyhjentyi. Kanssamatkustajana oli vain Itävallassa astutusreissulla ollut neitokoira, joka tuoksui poikien kuonoon aivan liian hyvältä. Asemapysähdyksillä pojilla oli tarve siirtyä häkissä matkaavaa neitikoiraa lähemmäs, mutta onneksi äänimölyltä säästyttiin.

Tampereelta matkaan tuli pari kissaa kuljetusboksissaan ja tämä ihastuttava reilu 6v ranskanbulldoggi ja se istuikin meidän edessä. Jippo olisi halunnut kovasti tehdä leikattuun narttuun tuttavuutta, mutta Jekku ei oikein arvostanut kun rohiseva otus yritti sen makuupaikalle tunkea. Jekku hienosti ja ystävällisesti suhtautui uuteen tuttavuuteen muuten, mutta makuupaikkaa se ei halunnut ymmärrettävästi jakaa.



Junamatka meni mukavasti ja kotiin saavuimme isän kyydillä. Pojat jälleen kerran puolijuoksevat autoon, nukahtavat automatkalla ja ovat valmiina lenkkipolulle heti kotipihaan päästyämme.


 
Tämän kirjoituksen kuvat on otettu Canon Ixus 220 HS-pokkarilla ja siinä valmiiksi olevalla lelukameratehosteella. Tällaisista tehosteista en tiennyt laisinkaan, mutta junamatkalla oli aikaa tutkia kameraa tarkemmin. Mainio tehoste kyllä! Muista hauskoja olivat kalansilmä- ja julistetehoste, joita käytän varmasti jossain vaiheessa.

Ei kommentteja: