sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Pääkslahden luontopolku

Tänä sunnuntaina pysyttelimme kotomaisemissa ja suuntasimme ensimmäistä, muttei viimeistä, kertaa Pääkslahden luontopolulle.

Tie kiemurteli maalaismaisemien keskellä ja lopulta pääsimme perille. Opasteita ei ollut kuin syrjäisellä parkkipaikalla, että hieman saimme hakea päätepistettä. Tarkkaa osoitettakaan ei ollut kunnan sivuilla mainittu, joten paikka pysyy varmaan jatkossakin rauhallisena.




Alkutaival ei kovin suuria lupauksia antanut, kun polku oli vähän tallattu ja henikkoinen ja se paikoin sukelteli hakkuuaukeiden läpi ja tien yli. Ilmassa oli kieltämättä lievää pettymystä.


Lopulta avautui upea järvimaisema edessä ja tämän vuoden toukokuussa rakennettu komea Puumannin laavu. Aivan mahtava paikka!







Laskimme pojatkin irti evästyksen ajaksi ja hurjan kurjaa niillä oli. ;)









Laavun jälkeen polku kiemurteli rantapöheikössä.



 ... ja kapusi syvälle vanhaan sammaloituneeseen metsään.




 Löysimme upean maisemapaikan ja lisäpolku vei vielä upeammalle kallionharjalle ja edessä avautui salpaava maisema.




Kiertelimme vähän sitä sun tätä reittiä ja upeita vanhoja kuusikoita näkyi moneen otteeseen. Hiidenkirnu, tupsumänty, hurjan suuret muurahaispesät ja kilpikaarnamänty jäivät minulla eniten mieleen.


Hiidenkirnu

Tupsumänty


Koirat jaksoivat reippaasti kavuta kallioita ja muhkuraisia polkuja pitkin. Lapinkoirat on tehty retkeilemään ja liikkumaan pitkiä matkoja. Ne ovat parhaimmillaan silloin kun niiden kanssa kuljetaan tuntikausia metsissä välillä evästäen ja pitäen taukoja.



Teemme uuden turneen ja sillä kertaa otamme retkestä enemmän irti, kun otamme mukaan selostuksen luontopolun kohteista. Toinen laavupaikka, kultakuusi ja vanha villiintynyt pihapiiri jäävät ensi kertaan.

Toivomisen varaa olisi järjestäjille että merkitsisivät jollain tapaa karttaan kohteiden numerot.

Ei kommentteja: