Viime viikolla Jekku tapasi Aslakin ja lähdimme Jekun kanssa kahdestaan lenkkeilemään Aslakin ja tämän isäntäväen kanssa Jipon ulkoillessa kissojen kanssa. Vuoteen isoherra ei ole tavannut toisia uroksia ja vähän kyllä jännitti, että miten herra suhtautuu. Tokihan ollaan ohiteltu ja lenkeillä nähty, mutta samaan suuntaan eteneminen lähekkäin on toinen juttu.
Jekku aina yllättää positiivisesti ja aluksi tepasteli kovin häntä selällä, mutta puolivälissä lenkkiä häntä roikkui perässä ja ryhtikin oli madaltanut, ettei Jekku viitsinyt kovin kauaa näyttää suurelta ja isolta urokselta vaan muuttui omaksi itsekseen. Kovasti Jekku inisi, siten kuten pennut inisee, ja teki leikkiinkutsuja. Lopuksi otettiin vähän näyttelyjuttuja - juoksutettiin ja seisotettiin peräkkäin. Oikein mukava tapaaminen lenkkeilyn merkeissä ja innokas Aslak rauhoittui, kun Jekku on kuuliainen ja laiska lenkkitoveri. Leikkiseuraa Jekusta tuskin Aslakille saa, mutta hyvä ja rauhallinen isoveli hihnalenkeille.
Käytiin sunnuntaina laavuilemassa omalla laavulla hyisessä tuulessa ja luntakin sateli hiljakseen. Nuotio ei ottanut syttyäkseen tuulen ja märkien puiden takia, ja lopulta risukeittimellä saatiin pari makkaraa käristettyä ja äkkiä kotiin. Kylmä viima siis yllätti retkeilijät aivan täysin. Koirilla ei ollut mitään kiirettä, kun tekemistä riitti. Keppejä syöden, toisia jahdaten ja juosten viettivät aikaansa, kunnes makkarat otettiin esille - silloin toiminnot pysähtyy ja he keskittyvät vain olennaiseen.
Jipon lempileluksi on valikoitunut pullukka kovanenuinen siili, minkä löysin kirppikseltä reilu vuosi sitten. Pikkuherran käsittelyssä lelut kestäisi iäisyyden, mutta valitettavasti taloudessa asuu suolestamiseen erikoistunut isompi karvakorva. Lastenlelut kestävät kauemman aikaa kuin koirien leluiksi suunnitellut.
Siiliä olikin laavulla mukava ulkoiluttaa ja Jippo sen kanssa touhusi omia juttujaan. Jekulla oli joskus siili-niminen pallo, mutta se nimi on nyt otettu käyttöön tällä pörröiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti