tiistai 19. toukokuuta 2015

Reissu kotiseudulle 14-18.5.2015


Yritin saada isää äitienpäivänä kiinni sopiakseni juna-asemalta noudosta, mutta isäpä ei vastannut puhelimeen. Isä lepäsi teho-osastolla aivoinfarktin vuoksi, kun vasen puoli oli kasvoista jalkoihin halvaantunut ja puhekyky mennyt suurimmaksi osaksi.

Pitkän välimatkan takia mitään ei pystynyt itse tekemään, mutta onneksi hoitohenkilökunta antoi tietoa ja tiistaina isä pystyikin itse soittamaan ja puheestakin jo sai selvää. Onneksi tukkeuma ei ollut vaurioittanut aivoja ja isä muisti hyvin, että olin tulossa parin päivän päästä ja tilastaan huolimatta oli huolissaan siitä, että miten pääsen juna-asemalta.

Junassa reissatiin poikien kanssa rauhassa, kun torstaipäivällä ei ollut paljon muita matkaajia ja asemaltakin pääsimme ystävän kyydillä. Isä oli sairaalassa kuumeessa ja käyntimme jäi hyvin lyhyeksi, kun hän oli hyvin väsynyt ja sekaisinkin.


Reissu olikin pitkälti erilainen ja pääasiassa siivosin pihaa ja kotia. Koirapojat saivat ulkoilla paljon vapaana isossa puutarhassa ja auttoivat puutarhanhoidossa 

Unohdin välillä koirat pihallekin päinsä, mutta siellä ne ulko-oven takana odottivat, että mitäs meidät tänne jätit. Hyvin ovat vuosien saatossa pihan rajat tulleet pojille tutuiksi, vaikken erityisesti ole opettanutkaan - pihatielle, kummien suurelle pellolle tai pieneen metsään pojat eivät omin lupineen mene.

Koiratuttuja ei nyt tällä kertaa nähtykään ja muutenkin sosiaalinen toiminta jäi vähälle, mutta muuta olisi jaksanutkaan.



Jippo harrasti lomallaan isojen pehmolelujen rehaamista ja niiden kanssa juoksemista. Pehmot olivat odottaneet karvakorvien paluuta lautapinon päällä. Toinen Jipon puuhista oli nukkua suuren kuusen syleilyssä tai valtavan kiven alla.  Pienestä pitäen se on nukkunut omissa oloissaan ja osallistuu innokkaasti kun se huomioidaan touhuihin mukaan, mutta muuten se vetäytyy jonnekin rauhaisaan paikkaan nukkumaan.







Jörö täytti hiljan vuoden ja siitä on kasvanut komea nuorimies ja yhä edelleen sosiaalinen ja hyvin otti vastaan Jipon innostuneet tervehdyksen Jörön häkkiä vasten.

Jekun kanssa viimeksi keskusteltiin, että miten Jöröön suhtaudutaan ja se jättikin Jörön rauhaan mutta kävi välillä asiallisesti, mutta itsetietoisesti murisematta Jörön häkillä katsomassa tai ohi kävelemässä. Veljen ollessa Jörön kanssa häkissä tilanne oli kumminkin sen verran innokas, että Jekku katsoi parhaakseen vähän poliisin ominaisuudessa hieman kommentoida, mutta se onneksi loppui lyhyeen pienen torumisen jälkeen.









Jekku nautti lomasta maaseudulla täysillä ystävänsä Kiekon kanssa - sen maailman paras ystävä löydettiin mistä milloinkin ja jopa lautapinon päälle kiipeili kiekon perässä vaikkei nähnyt että sinne sen laitoin.

Jekku osallistui aktiivisesti puutarhanhoitoon ja seurasi kottikärryjä kompostille, mutta pysähtyi metsän rajan kuusiaidalle, kun tietää ettei siltaa saa ylittää. Toisaalta se välillä katosi näkyvistä, mutta arvata saattaa että se läträsi ojissa kun se on sen toinen lempipuuha.




Punainen kevätesikko
Palloesikko



Valkoinen kullero

Alppipaju


KOIRANhammas. :)

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Yllätys metsässä



Aamulenkki normaaliperusviivalla Samin kuvaamana. Piänen piäni korvasiäni löytyi metsästä, viimeksi lapsena törmännyt korvasieneen vaikka luonnossa tulee liikuttua paljon, mutta ehkei sitten niissä paikoissa joissa korvasieniä tavataan.









perjantai 1. toukokuuta 2015

Vuokkoretkellä


Viimeiset pari viikkoa on mennyt enemmän ja vähemmän sairastaessa flunssaa ja puhti on ollut poissa pitkään. Pakko oli anoa sairaslomaa pari päivää, että sairauden sai nujerrettua. Oma työni on niin fyysistä ja työtä tehdään kylmissä olosuhteissa ettei oikein työn lomassa voi tervehtyä vaan sen täytyy tapahtua kotisohvalla. Toisaalta taas ei ryystävä, niiskuttava ja yskivä asiakaspalvelijakaan kovin suuria pisteitä saa.

Jokainen koiranomistaja sen tietää, että vaikka toinen jalka olisi haudassa niin silti koirien hyvinvoinnista ei voi tinkiä. Muistan lukuisat neljänkymmenen asteen kuumeet ja mahataudit joilloin lenkille on pitänyt lähteä. Lenkkejä voi toki lyhentää, mutta lenkit täytyy kuitenkin tehdä, koirat ruokkia ja aktivoida leikein, leluin tai pienin tempuin. Suurin osa lapinkoirista on kotioloissa varsinaisia sohvaperunoita ja suhtautuvat välillä vähäisempään lenkitykseen sen kummemmin "hyppimättä seinille".

Valkovuokot kukkivat parhaillaan ja sairastamisesta huolimatta halusin päästä katsomaan valkovuokkoja ja onneksi Sami vei meidät autolla vuokkoapajille, sieltä on lyhyt tallustaa kotiin kun vain yhteen suuntaan tarvitsi kulkea.

Kasvikeräilijänä luonnonkasvien erikoiset muodot on lähellä sydäntä ja siksi oli hyvin ilahduttavaa kuulla, että lähistöllä kasvaa keltavuokkoja joita olen puutarhassa vuosia kasvattanut, mutta keltavuokon näkeminen luonnossa on vielä ollut kokematta ja niinpä lähdettiin etsimään.



Eipä tarvinnut pitkään tallustella, kun näimme suuria laikkuja keltavuokkoja. Niitä kasvoi ihan asutuksen lähellä pienessä lehtoisessa nuoressa pusikossa vaikka miten paljon ja niitä ihasteltiin poikien kanssa. Tai lähinnä Jekku yritti laittaa joka puskan päälle maata. :)









Pikkukäenrieska