lauantai 28. marraskuuta 2015

Jekun sukulaisia - Quinto ja täti


Cantavia Timjami

Harvoin sitä miettii koiraa hankkiessa sitä koiran vanhuutta ja elinikää. Lappalaiskoirat ovat yleensä pitkäikäinen rotu ja niiden seurasta saa nauttia hyvin pitkään. Yhteiseen taipaleeseen mahtuu monenlaista ja toivottavasti olen Jekun kanssa vähintään taipaleen puolivälissä.

Jekun velipuoli Quinto (Cantavia Timjami) asustelee Belgiassa ja se täytti juuri 10-vuotta. Quintolla ja Jekulla on sama emo, joka sekin voinut hyvin mummokoirana.

Quintolla on kolme pentuetta ja omistaja kovasti toivoo jos vielä yhden pentueen Quinto saisi jonkun kivan tyttökoiran kanssa.

Samanlainen vekkuli ilme on veljeksillä ja molemmat pojat kovasti juttelevat monenmoisista asioista erilaisin äännähdyksin.



Quinto vasemmalla.

Fidelis Upea Louhi


Jekun emon täyssisko eli Louhi-täti asuu sekin ulkomailla, Hollannissa. Iloinen ja touhukas mummeli Louhi onkin, se jaksaa vielä harrastaa agilityä, kunhan palkkaus on kohdallaan.

Vain muutama päivä ja Louhi-täti ja, Jekun sekä Quinton,  Oona-emo täyttävät viisitoista vuotta.





Thanks for Brenda,  Sandy and Boskieker Hondenfotografie for letting me to share these lovely pictures :)

tiistai 24. marraskuuta 2015

Tutkimusmatka siniseen maahan



Vanhojen punaisten puutalojen välistä kiemurteli hiekkatie kohti peltoja. Mutkitteleva hiekkatie polveili peltojen välissä ja lähdimme sitä kulkemaan kohti sinistä usvaa.

Päädyimme pelloille, pellolta ison ojan yli toiselle pellolle, ojan kautta hiekkatielle ja taas pellolle. Viimeiseltä pellolta päädyimme hyvin vaikeakulkuiselle kotapolulle, jossa vierailimme ystävänpäivänä eri seurueella. Pysähdyimme hetkeksi järven rannalla nököttävän kodan edustalle rantakallioille. Kodalta lähtikin helppokulkuinen polku takaisin pellonreunaan.

Todella mukava parituntinen  - niin kaunista katseltavaa aamusumu, nouseva aurinko, kuura ja iloiset koirat. Jippo ja Iitu viilettivät pitkin peltoja keskenään. Jekku sai maistaa vapautta, kun Iitu oli kytkettynä. Iitu vähän arastelee railakasta Jekkua ja kun Iitukin on kodinvaihtaja ja ollut vasta hetken uudessa kodissaan, niin annetaan sille aikaa tutustua rauhassa uuteen ihmiseensä.Jekku on leikkiessään aikamoinen jyrä, että monella loppuu sen kanssa huumori kesken. :)

Viime viikon yhteislenkillä Jekku ja Iitu saumautuivat mukavasti yhteen, kun mukana oli pari gööttiä, bullmastiffi ja saku. Kaikki meni niin nätisti ja muodosti kävelytiellä tiukan lauman - vieri vieressä tuntemattomien kanssa köpöteltiin ja vaivihkaa toisia katselivat ja nuuhkivat. Iitua tilanne vähän ahdisti ja se kävi hakemassa Jekun luota turvaa. Tämä kaksikko jäi hihnoistaan kiinni muutama viikko sitten ja tilanne hieman kiristyi, ja sanaharkkahan siitä tuli. Onneksi välit on nyt kuitenkin paikattu. :)

Iitu on kyllä mielettömän ihana koiruus ja on ollut ilo siihen tutustua. Lenkkeilemme arkisin pari-kolmekin kertaa päivässä joten meillä on tämmöinen toimiva pikkulauma kasassa. Yhdessä kulkeminen on niin huippua - matkat pitenevät ja aika kuluu joutuisasti mukavassa seurassa. Jippokin tietää sanan "Iitu" kun sen sille aamulla aina sanon. :)




























Kodan rantakallioilla - nyt ymmärrän miksi tänne helpoiten pääsee järvenjäätä pitkin.













lauantai 14. marraskuuta 2015

Lauantai-illan tunnelmia



Lenkkitovereiden puute on harmittanut ja päätin tehdä asialle jotain ja perustin muutama viikko sitten ryhmälenkki-ryhmän paikallisille koirakoille. Mukavasti on ryhmään porukkaa liittynyt ja pyritään kerran viikossa tekemään ryhmälenkkejä.

Tänään oli kolmas tapaamiskerta ja sinne osallistui omien poikien lisäksi pari muuta koirakkoa, joista toinen on ollut omistajan mukaan todellinen remmirähjä. Kierrettiin pari tuntia ja oli niin ihanaa porukalla lenkkeillä ja koirat laumaantuivat jo alkumetreillä joten rähinääkään ei kuulunut. 

Lauantain viettoa ihan reporankana kepon nahkasohvalla maaten ei näytäkään pöllömmältä kun Jippo tuumii päivän tapahtumia.