maanantai 30. marraskuuta 2015

Jippo Valko-Venäjällä







Kasvattaja tiedusteli jokunen aika sitten halukkuutta antaa Jippo hänen matkaansa näyttelymatkalle Valko-Venäjälle, johon suostuimme ilomielin.  Päätös oli helppo - luotettava kasvattaja ja maailman helpoin sekä sopeutuvin turrukka ei voi olla koskaan huono yhdistelmä.

Minskissä järjestettiin kaksipäiväiset kansainväliset näyttelyt ja meidän osalta matkanjärjestely oli helppo, kun rokotukset ja passi olivat jo entuudestaan. Meidän osaksi jäi kasata Jipolle selviytymispaketti - ruokaa neljäksi vuorokaudeksi (nappulaa ja Pedigree-annospusseja), rekisteripaperit, passi, kokoontaitettava ja kevyt ruokakippo sekä perushihna. 



Ennen matkaa kuvailin kasvattajalle Jipon rekisteripaperit, passista koodin sekä ilmoitin annetut rokotukset ja niiden voimassaoloajat. Petra hoiti sitten ilmoittelut, matolääkkeiden hankinnat sekä antamiset.



Kasvattajalla oli mukanaan kaikki muut näytelyihin liittyvät asiat, kuten näyttelyhihnat sekä pyyhkeet ja metalli- ja kevythäkki. Petra on kokenut matkaaja ja oli helppo luovuttaa koira matkaan.

Petra saapui meille ja syötiin hieman, ja Kepon kanssa vietiin Petra, Jippo ja Petran sijoitusnarttu Myy Länsi-Satamaan. Sami on kokenut kuski ja tuntee nopeimmat reitit, joten satamaan matkakin meni joutuisasti. Satamassa odotti neljä bussia näyttelymatkaajia.


Tavarat ja koirat saatiin näpsäkästi bussiin. Näyttelybusseista on toinen penkkirivi poistettu, mihin kiinnitetään liinoin koirahäkit kiinni - häkkejä tulee kahteen kerrokseen. Jipon paikka oli toisessa kerroksessa bullmastiffien häkkien päällä heti bussin toisen oven kohdalla. Jippo ei kyllä meidän lähtemistä edes huomannut, kun oli niin katseltavaa ja ihana Myy-tyttö viereisessä häkissä.


Matka satamasta jatkui laivaan ja Tallinnan satamasta pitkä ajomatka Valko-Venäjälle.

Näyttelymatka oli mennyt Jipolla mukavasti ja ruoka maittanut. Jippo oli rentoutunut bussissa ja näyttelypaikalla nukkuen tassut kohti häkin kattoa. Matkaseurana oli ihastuttava Myy-lapinkoiraneiti jonka kanssa oli mukava leikkiä hotellissa ja lenkeillä. Hotellin aulasta löytyi vinttikoirauros leikkitoveriksi.


Lauantai 28.11 tuomarina Lisbeth Mach (Sveitsi)


Lisbethillä on yli 30-vuoden tuomarikokemus ja yli 20-vuoden ajan hän on tuomaroinut merkittävimmissä koiranäyttelyissä ympäri Eurooppaa ja muualla päin maailmaa. Hänen omat rotunsa ovat villakoira ja venäjänvinttikoira.
Lauantaina oli aikamoinen yllätys, kun Jippo korjasi koko potin olen rotunsa paras, sertin ja cacibin kera.  Voitto ei ollut helppo, kun Myyn lisäksi vastassa oli kaksi valiokoiraa.

Jippo ROP, SERT, CACIB

"4y. good coat, good type, would like to have stronger body, weak topline, good tailset, a bit shorter in neck, very good head expression,good movement, a bit get close rears in movement." * , ex1, CAC, CACIB, BOB, Best2

*Suomennos: " 4-vuotias, hyvä turkki, hyvä tyyppi, voisi olla vahvempi runko, heikko ylälinja, hyvä hännänkanto, hieman lyhyt kaula, erittäin hyvä pään ilme, hyvät liikkeet, mutta ahtaat takaa."

Miskajasmin Naruska VSP
Jäkäläkummun Yliveto PN2
Cimulin Tiuhtiviuhti PU2

Jippo ROP
Lauantain arvostelu


Sunnuntai 29.11,
tuomarina Olga Kojevnikova (Valko-Venäjä)
Team Cantavialle voitto molempina päivinä! Matkakumppani Myy nappasi potin. ♡ Jippo sijoittu toiseksi parhaaksi urokseksi saaden sertin ja varacacibin.


Jippo PU2 SERT VA-CAC

" Correct size, good head, rounded eyes, good angulations, moves free"*  ex CAC RCACIB

Suomennos: "Oikea koko, hyvä pää, pyöreät silmät, hyvät kulmaukset, vapaat liikkeet"


Jäkäläkummun Yliveto ROP
Cimulin Tiuhtiviuhti VSP
Miskajasmin Naruska PN2
Jippo sai tarvittavat sertit kasaan ja valioitui sekä Suomen, että Valko-Venäjän muotovalioksi. Mahtavaa! ISO kiitos Petra!




Sunnuntain arvostelu


Kotiin tuomiset

Jippo kotiutui tänään maanantaina ja kävimme kepon kaverin Harrin kanssa matkustajat satamasta hakemassa. Kasvattajan kanssa skoolattiin pullat ennen hänen paluutaan Ouluun. Jippo oli kuulemma ollut niin helppo koira matkan aikana.

Kotiin tultua Jippo löysi itsestään alfauroksen, jollaista en tiennyt olevankaan, ja Jekulla ei ollut mitään asiaa Myyn lähelle. Onneksi Jekku ei lähtenyt sanomaan missään vaiheessa takaisin ja antoi Jipon olla kerrankin isäntä. Veikkaa piti komentaa Myyn lähdettyäkin, mutta kun vähän keskustelimme käytöstavoista ettei ystävällisesti lähestyvää Jekkua pidä komentaa, niin Jippokin palautui normitilaan. Vaarallisia nämä itsenäistymisreissut. ;)

Levännyt Jippo kävi jo veljeä pusuttelemassa ja vieressäkin on mukava nukkua.

Kiitos vielä kerran kasvattajalle tästä mahdollisuudesta! :)


lauantai 28. marraskuuta 2015

Jekun sukulaisia - Quinto ja täti


Cantavia Timjami

Harvoin sitä miettii koiraa hankkiessa sitä koiran vanhuutta ja elinikää. Lappalaiskoirat ovat yleensä pitkäikäinen rotu ja niiden seurasta saa nauttia hyvin pitkään. Yhteiseen taipaleeseen mahtuu monenlaista ja toivottavasti olen Jekun kanssa vähintään taipaleen puolivälissä.

Jekun velipuoli Quinto (Cantavia Timjami) asustelee Belgiassa ja se täytti juuri 10-vuotta. Quintolla ja Jekulla on sama emo, joka sekin voinut hyvin mummokoirana.

Quintolla on kolme pentuetta ja omistaja kovasti toivoo jos vielä yhden pentueen Quinto saisi jonkun kivan tyttökoiran kanssa.

Samanlainen vekkuli ilme on veljeksillä ja molemmat pojat kovasti juttelevat monenmoisista asioista erilaisin äännähdyksin.



Quinto vasemmalla.

Fidelis Upea Louhi


Jekun emon täyssisko eli Louhi-täti asuu sekin ulkomailla, Hollannissa. Iloinen ja touhukas mummeli Louhi onkin, se jaksaa vielä harrastaa agilityä, kunhan palkkaus on kohdallaan.

Vain muutama päivä ja Louhi-täti ja, Jekun sekä Quinton,  Oona-emo täyttävät viisitoista vuotta.





Thanks for Brenda,  Sandy and Boskieker Hondenfotografie for letting me to share these lovely pictures :)

tiistai 24. marraskuuta 2015

Tutkimusmatka siniseen maahan



Vanhojen punaisten puutalojen välistä kiemurteli hiekkatie kohti peltoja. Mutkitteleva hiekkatie polveili peltojen välissä ja lähdimme sitä kulkemaan kohti sinistä usvaa.

Päädyimme pelloille, pellolta ison ojan yli toiselle pellolle, ojan kautta hiekkatielle ja taas pellolle. Viimeiseltä pellolta päädyimme hyvin vaikeakulkuiselle kotapolulle, jossa vierailimme ystävänpäivänä eri seurueella. Pysähdyimme hetkeksi järven rannalla nököttävän kodan edustalle rantakallioille. Kodalta lähtikin helppokulkuinen polku takaisin pellonreunaan.

Todella mukava parituntinen  - niin kaunista katseltavaa aamusumu, nouseva aurinko, kuura ja iloiset koirat. Jippo ja Iitu viilettivät pitkin peltoja keskenään. Jekku sai maistaa vapautta, kun Iitu oli kytkettynä. Iitu vähän arastelee railakasta Jekkua ja kun Iitukin on kodinvaihtaja ja ollut vasta hetken uudessa kodissaan, niin annetaan sille aikaa tutustua rauhassa uuteen ihmiseensä.Jekku on leikkiessään aikamoinen jyrä, että monella loppuu sen kanssa huumori kesken. :)

Viime viikon yhteislenkillä Jekku ja Iitu saumautuivat mukavasti yhteen, kun mukana oli pari gööttiä, bullmastiffi ja saku. Kaikki meni niin nätisti ja muodosti kävelytiellä tiukan lauman - vieri vieressä tuntemattomien kanssa köpöteltiin ja vaivihkaa toisia katselivat ja nuuhkivat. Iitua tilanne vähän ahdisti ja se kävi hakemassa Jekun luota turvaa. Tämä kaksikko jäi hihnoistaan kiinni muutama viikko sitten ja tilanne hieman kiristyi, ja sanaharkkahan siitä tuli. Onneksi välit on nyt kuitenkin paikattu. :)

Iitu on kyllä mielettömän ihana koiruus ja on ollut ilo siihen tutustua. Lenkkeilemme arkisin pari-kolmekin kertaa päivässä joten meillä on tämmöinen toimiva pikkulauma kasassa. Yhdessä kulkeminen on niin huippua - matkat pitenevät ja aika kuluu joutuisasti mukavassa seurassa. Jippokin tietää sanan "Iitu" kun sen sille aamulla aina sanon. :)




























Kodan rantakallioilla - nyt ymmärrän miksi tänne helpoiten pääsee järvenjäätä pitkin.