torstai 28. huhtikuuta 2016

Taigan ja Jekun pennut


Vappuna odotettu perhetapahtuma alkoikin jo aamuyöllä ja päivänvalon näki Jekun ja Taigan pentue. Yhden ultratun sijaan syntyi kuusi potraa poikaa, joista suurin ja ensimmäinen oli tulossa maailmaan perätilassa, ja sen kohdalla tarvittiin pientä Marjon avustusta ja ensimmäinen pentu oli syntynyt.

Taiga ja pennut voivat hyvin ja mummokoira (Taigan emo) odottelee jo tyttäreltään lupaa päästä hoitamaan pentuja. Ihanaa kun pennut kasvavat emonsa ja mummonsa kanssa tottuen jo heti pienestä toiseen koiraan.

Pennuista neljä oli suuria ja pulleita, ja pari poikaa oli pienempiä, mutta kaikkien painot oli yli 300g, suurin muistaakseni 408g. Marjo vielä punnitsee ja tutkii pennut tarkemmin  kunhan lepää ensin välissä.

Mustia ja riistoja ovat väritykseltään vaaleilla varpailla kuten emolla ja isälläänkin on. Jännä nähdä millaiseksi väritys kehittyy ajan saatossa. Valkoisia merkkejä ei tokikaan tule,mutta periytyykö Jekun nassuväritys? Jäämme seuraamaan. Vaikea kuvailla omia tuntemuksia muuta kuin onnellinen ja huojentunut, että synnytys meni hyvin. Pentukuume alkoi heti nousta vaikka ajatuksessa oli ettei olisi pennunpaikka avoinna.






Lisään tähän postaukseen lisätietoja.




keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Puutarha-apureina


Kylmä ja tuulinen päivä oli sopiva keli ruusutarhan alasleikkausta ajatellen ja apuritkin olivat menossa mukana. Jippo lähinnä nukkui kuusen alla tai penkillä, kun isoveikkansa hömpötteli kiekon ja keppien kanssa.  Maalla on mukavaa, tilaa ja vapautta leikkiä, kelliä tai vaan olla rauhassa.




























Jöröstä on kasvanut komea poika ja tämä iloinen, leikkisä veijari on aikamoinen kenguru, mutta hetkeksi malttoi pysähtyä, että saatiin kaksivuotispotretti. Jörö on käynyt marras-joulukuussa kolmessa hirvenhaukkukokeessa mukavin tuloksin ja ensimmäinen näyttelykäyntikin on tulossa. Terveystarkkeihinkin poika on menossa kesän aikana.


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kuulumisia ja aamulenkkiä


Katse tiiviisti kohti mutkaa, mistä pian kurkistikin poikien hyvä ystävätär Ziva emäntänsä kera. Malttaen istuivat paikallaan häntä vipattaen kunnes enää ei vaan pystynyt olla paikallaan ja ryntäsivät tervehtimään Zivaa, mistä alkoikin mukava ja mutainen aamulenkki.

Täällä kotopuolessa, missä nyt viikon verran ollaan, onkin kyllä märkää kaikkialla. Jippo tosin selviytyy ihmeellisesti lenkeistä täysin valkoisin tassuin. Hienohelma on niin tarkka, ettei vaan tassut kastu vaikka tänäänkin päivälenkillä kolmasti molskahti takajalka veteen, kun välttämättä piti päästä kellimään ojanpenkan kuivalle ruohikolle, josta sitten valahti ojaa kohden. Oppi ei saavuttanut päämääräänsä.. ;) Jekku on kotiin tultuaan yltäpäältä kurassa, kun sehän nauttii, muttei ihan niin paljon kuin Ziva, mikä ottaa vauhtia ja juoksee täysillä kuralammikoihin, ja kellahtaisi sinne makaamaan mikäli emäntä ei niin kovasti estelisi.

Karvapolitiikka alkaa edetä - Jekku on pitänyt poikkeuksellisen kauan turkkinsa ja vähitellen nyt selästä on pohjavilla alkanut nousta. Jippo taasen aloitti karvanajon muihin vuosiin nähden aikaisemmin. Vähän tuossa olen miettinyt ja kysellyt hintojakin, jos Jipon oikein ajelisi kesäturkkiin. Se kun niin huonosti jaksaa kesäisin lenkkeillä ja kun nyt näyttelypuolellakin ollaan saavutettu meidän tavoitte eli Suomen muotovalion titteli.

Rally-toko jatkuu ja ollaankin nyt toisella kurssilla, ja vähän avoimen luokan juttuja käyty läpi. Ilmoitin Jipon virallisiin kisoihinkin (alokasluokka) ja toukokuun alkupuolella sitten nähdään, miten meidän käy. Ennakko-odotuksia ei ole muuta kuin, että olisi kiva päivä eikä sataisi, kun ollaan ulkona hiekkakentällä. Suoritukseen vaikuttaa, onko hyväntuoksuisia tyttöjä paikalla. Ollaan harjoiteltu palkatta tekemistä, mutta senpä näkee sitten jaksaako esim. kuumalla säällä tehdä niin töitä.





Häikäisee!







"Hei neiti, mikäs nyt tuli?"





tiistai 5. huhtikuuta 2016

JekkuTaigoja tilauksessa



Pentuja odotetaan syntyväksi vappuna Syrjäharjun kenneliin yhdistelmästä Cantavia Noitarumpu "Jekku" & Syrjänharjun Auroora "Taiga".

Yhdistelmällä on jalostustoimikunnan hyväksyntä ja sukusiitosprosentti kahdeksan (8) polven mukaan vain 1,29 %, sukukatokerroin 0,68%.  Tulevat pennut ovat Prcd-Pra ja Pompen terveitä vanhempiensa tulosten perusteella. Yhdistelmä KoiraNetissä.

Pentueen tuleva isä on meidän Jekku (s.2009) ja sen terveyttä on tutkittu laajasti: B/A-lonkat (indeksi 100), kyynärät 0/0, polvet 0/0, silmät tutkittu terveeksi kolmasti (2011, 2014 & 2016), puhdas sydänkuuntelu, Prcd-Pra ja Pompen terve ja DM kantaja. Jekku on luonnetestattu pistein +155 ja laukausvarma, jalostustarkastettu (yleisvaikutelma erittäin hyvä, tyyppi erinomainen). Näyttelyssä Jekku on käynyt harvakseltaan, viimeksi 2014 tuloksella AVO-ERI AVK3. Jekku on älykäs, reipas, avoin ja aktiivinen, mutta osaa rauhoittua. Pentue on Jekun ensimmäinen.

Pentueen tuleva emä Taiga on syntynyt 2011 ja terveystuloksiltaan B/C-lonkkainen (indeksi 105), kyynärät 0/0, terveet silmät (2013 & 2015), Pompen ja DM-terve. Luonnetestistä +89 pistettä ja laukausvarma, ja näyttelyistä viimeisin tulos AVO-EH AVK4. Luonteeltaan Taiga on ihastuttavan rauhallinen, lempeä ja sosiaalinen kaikkien kaveri. Pentue on Taigan toinen.

Pentueen kummatkin vanhemmat ovat äänivarmoja ja helppoja arjessa.

Pennuista on jo jonkin verran varauksia, mutta mikäli JekkuTaiga kiinnostaa otathan yhteyttä Marjoon:

https://www.facebook.com/Syrjänharjun-149160255172132

http://www.syrjanharjun.fi/


Alta löytyy kertomus mistä kaikki alkoi.




Tammikuussa saimme vieraan Marjosta, hänen tyttärestään ja Taiga-neidistä. Marjo oli kysynyt hyväksyntää jalostustoimikunnalta muutamien urosten osalta Taigalle sulhoksi ja vain pari ehdotustaan oli hyväksytty, toinen oli meidän Jekku.  Tämän jalostustoimikunnan päätöksen perusteella Marjo otti yhteyttä ja tiedusteli kiinnostaisiko minua antaa Jekkua jalostukseen ja tottahan toki se sopi.

Kutsuin heidät kylään tutustumaan Jekkuun tarkemmin ja  Taiga saapui eräänä tammikuun illalla ja kävimme heidät vastaanottamassa parkkipaikalla ja Jekku nuuhkaisi Taigaa muutaman kerran ja alkoi tyypilliseen tapaansa kiljua kurkku suorana pari minuuttia, Jekku oli Taigan hyväksynyt. Jekku on pienestä saakka toiminut näin, että jos se oikein jostain tykkää, niin sen kyllä kuulee.

Kävimme yhdessä pienellä lenkillä, että saisivat katsella miten Jekku toimii "elävässä elämässä" ja miten liikkuu. Vastaan tuli haukkuva pikkupuudeli ja myöhemmin berniuros, mikä kävi Taigaan tutustumassa. Jekku ohitteli nämä koirat rauhallisen itsevarmasti. Kaverukset saivat pihalla olla hetken ja Jekku tutkittiin rakenteen osalta ja näin varmistui, että Taiga tulisi myöhemmin treffeille tosimielessä. Sisällä kaksikko tutustui toisiinsa ja Jekku liimautui Marjon viereen rapsuteltavaksi. Taiga on luonteeltaan ihanan rauhallinen nallukka, mikä on hyvin sosiaalinen. Taigan luonteessa oli paljon Jekun emoa joka oli myös pentujen tapaamisreissuilla rauhallisen itsevarma.

Helmikuun 28. päivänä Taiga ja Marjo saapuivat ja Jekku odotteli jo valmiiksi aidatulla pihalla. Taiga päästettiin pihalle vapaaksi ja hetken pariskunta leikki, säntäili ja Jekku tutki innolla morsiantaan. Jekulla kävi vuosi sitten nuori kokematon narttu ja se livisti alta pois, niin eihän astutus sitten kokemattomalta urokselta onnistunut. Tällä kertaa olikin aivan erilainen meininki ja Taiga asettui paikalleen ja tarjosi hyväksymälleen urokselleen itseään ja muutaman yrittämisen jälkeen Jekku astui itsenäisesti Taigan - pidimme vain pannoista lopuksi kiinni, että olisivat aloillaan nalkissa olemisen ajan ja nalkissa olivat 15-20 minuuttia.

Oppikirjan mukaan mentiin ja pariskunta sai itse hoitaa homman. Jekku oli herrasmies ja kestävä, sen intohimo kyllä riehui isolla liekillä, kuten sen isälläkin.  Eilen Taiga kävi ultrassa ja tällä erää näkyi 1 pentu, mutta niitähän voi silti syntyä useampikin.