lauantai 30. huhtikuuta 2016

Porontalja



Löysin takakonttikirppikseltä porontaljan ja pojathan oli siitä kovin tohinoissaan, erityisesti Jippo sitä kävi tutkailemassa useita kertoja. Jekkua alkoi jo lopulta vähän kyllästyttää ja oli niin syyttävät katseet, miksei häntä leikitetä.











Joku vähän hautasi aarteita ja niin on kirsu yltä päältä ja sisältä mullasta, eikä suukaan välttynyt multakuorrutukselta.


"Etkö nyt vaan leikittäisi?"







Sinivuokkoretkellä











Hetki keväiselle sinivuokkoretkelle on täällä! Lähdettiin tuttuun paikkaan ihastelemaan sinivuokkoja, mutta harmittavasti se puhtaanvalkoinen sinivuokko oli kadonnut jonkun innokkaan kotipuutarhurin puutarhaan, kun paikalla oli kuoppa. Sinisen ja violetin sävyisiä vuokkoja oli monenlaisia, ja muutama oikein vaaleakin, mutta pelkään pahoin että nekin ovat vaaravyöhykkeellä. Onneksi ne eivät sijaitse ihan polun vierellä vaan syvemmällä metsässä.


















Järven rannalla sijaitsevien laavujen heinikkoa niitetään muutaman kerran kesässä ja  se edesauttaa valkovuokkojen ja käenrieskojen eloa. Valkovuokot ovatkin jo levittäytyneet laajaksi valko-vihreäksi matoksi ja voi miten kaunista katseltavaa.


Keväinen luonto on niin ihanan tuoksuinen ja tunnelma odottava. Silmut puhkeaa hiirenkorville ja lopuksi avautuvat lehdiksi. Ruskean ja harmaan sävyt vaihtuvat pirteään vihreään. Ihana kevät!










torstai 28. huhtikuuta 2016

Taigan ja Jekun pennut


Vappuna odotettu perhetapahtuma alkoikin jo aamuyöllä ja päivänvalon näki Jekun ja Taigan pentue. Yhden ultratun sijaan syntyi kuusi potraa poikaa, joista suurin ja ensimmäinen oli tulossa maailmaan perätilassa, ja sen kohdalla tarvittiin pientä Marjon avustusta ja ensimmäinen pentu oli syntynyt.

Taiga ja pennut voivat hyvin ja mummokoira (Taigan emo) odottelee jo tyttäreltään lupaa päästä hoitamaan pentuja. Ihanaa kun pennut kasvavat emonsa ja mummonsa kanssa tottuen jo heti pienestä toiseen koiraan.

Pennuista neljä oli suuria ja pulleita, ja pari poikaa oli pienempiä, mutta kaikkien painot oli yli 300g, suurin muistaakseni 408g. Marjo vielä punnitsee ja tutkii pennut tarkemmin  kunhan lepää ensin välissä.

Mustia ja riistoja ovat väritykseltään vaaleilla varpailla kuten emolla ja isälläänkin on. Jännä nähdä millaiseksi väritys kehittyy ajan saatossa. Valkoisia merkkejä ei tokikaan tule,mutta periytyykö Jekun nassuväritys? Jäämme seuraamaan. Vaikea kuvailla omia tuntemuksia muuta kuin onnellinen ja huojentunut, että synnytys meni hyvin. Pentukuume alkoi heti nousta vaikka ajatuksessa oli ettei olisi pennunpaikka avoinna.






Lisään tähän postaukseen lisätietoja.




torstai 21. huhtikuuta 2016

Metsälenkki


Pitkästä aikaa kuvia meidän lähimetsästä - kyllä pieni pala metsää on niin tärkeää meille kaikille. Vaikka metsä on pieni ja rajautuu isoihin teihin, niin se silti tarjoaa juuri sen verran metsäntuntua, mitä ilman ei voi olla.

Paljonhan metsässä on muita koirakoita, mutta valitsemalla vähän eri reitit voi poikia välillä pitää vähän irtikin, vaikkei niitä kiinnipitokaan haittaa -  niin paljon viestejä luettavana ja luontoa tutkittavana. Tänään erityisesti oli niin ihana tyttö ollut liikkeellä, kuten Jekun ilmeistä näkyy.









"Tuolla tuoksuu nainen *nuuh*"


Naisen perään askeleeni kuljettaa..