sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Korpinkierros

Keke - Hippulan Sky Lynx

Alaosastolaisten kanssa reippailtiin tänään Nuuksiossa ja reitiksi valikoitui Korpinkierros. Pituutta reitillä on reilu seitsemän kilometriä. Keli oli kirkas ja päivästä kehkeytyikin aika lämmin. Olikin hyvä, että mukaan omista koirista valikoitui vain Jekku, kun Jippo ei oikein kuumasta tykkää.


Parkkipaikalle saapuikin pari uutta alaosastolaista, joita ei olla ennen tavattu - hurmaava Keke-porokoiranpentu ja vaalea lapinkoiraneito Lumi. Keke on avoin ja utelias pentu, ja siitä tulikin useampi kuva napattua:







Pysähdyttiin evästämään Holma-Saarijärvellä, pienellä saarella mihin pääsi siltaa pitkin ja paikalla oli muitakin retkeilijöitä, mutta hyvin mahtui useamman koiran laumallakin evästämään. Koirat kytkettiin puihin  jotta päästiin rauhassa paistamaan makkaraa.

Jekkukin pääsi flexissä vähän pulahtamaan ja oli siitä taas hauskaa noutaa keppiä, joskin taisi silti tytöt ja makkara olla kumminkin tällä kertaa kivempia vaihtoehtoja.














Lumi - Hiidenlahden Oili




Lumo - Lumiturpa Lumo














lauantai 6. toukokuuta 2017

MEJÄ-oppitunti


MEJÄ*-tunnilla käytiin Jipon kanssa - ensin opeteltiin käytännön asioita - merkkaustavat, jäljenteko ja luvat.

Merkkaustavaksi nyrkkisäännöksi annettiin, että oikealla kädellä merkitään ja vasemmalla vedetään veressä uitettua märkää pesusientä (tai superlon-patjan palaa). Naru kannattaa olla lyhyt, ettei sitten  nykäisyssä verinen sieni kimpoa takaraivoon.

Merkkaukseen käytettiin oranssiksi maalattuja puisia pyykkipoikia, ja lähtöpaikka sekä maali merkittiin sinisillä. Sininen ja oranssi näkyvät maastossa hyvin.  Kahdella pyykkipojalla oltiin merkattu, että mistä jäljelle mentiin ja itse jäljen aloitus oli merkitty sinisellä merkillä ja itse jälki oranssein merkein, ja maali taas sinisellä merkillä.  Myös paikka maalille merkittiin, jotta loppupalkan pystyy jälkikäteen käydä lisäämässä ennen jäljen ajoa eri suunnasta kuin mitä lähtö.

Jälki vedetään päivää tai paria ennen, mutta myös muutama tunti tunti riittää jäljen vanhentumiseen. Paikaksi valikoidaan syrjäinen paikka, eikä samaan paikkaan saa mielellään jälkeä tehdä 3-5-viikkoon. Maanomistajan lupa suotava.

Aloitukseen merkitään siis esim. sininen pyykkipoika, maata potkitaan n. halkaisijaltaan noin 30cm alueella ja paikkaan valutetaan verta ja tikulla tökitään veri maahan -  tökkää tikku merkkipaikkaan, eikä pusikkoon, ettei koira heti harjoitusvaiheessa mene sekaisin.  Sitten vain tehdään jälki vetämällä veristä sientä perässä ja oikealla kädellä merkitään. Matkan varrelle voi myös heitellä makupaloja, mutta metsäneläimethän ne voi yön tai tuntien aikana käydä nappaamassa parempiin suihin. Maali merkitään taas erivärisellä merkinnällä ja myös loppuun maata rikotaan, verta valutetaan. Ja ennen jäljen ajoa käydään "takavasemmalta" lisäämässä koiralle palkka, esim nameja tai vaikkapa kissanruokaa, miel. kannellisessa purkissa, ettei muurahaiset ole heti apajilla.

Aloittelevalle koiralle lyhyt ja suora jälki, ja koiran oppiessa vaikeustasoa lisätään, mm. lisäämässä kaaria.

Lopuksi ajettiin koiran kanssa yksi suorahko jälki, minkä kouluttaja oli jo aamulla tehnyt valmiiksi. Jälki oli tehty naudanverestä (saa kaupasta pakastealtaasta) ja palkintona lopussa sinisessä rasiassa pekonimakkaraa.

Jipolle nuuhkiminen ja omatoiminen jäljestys, sekä kiinnostus riistaeläimiin on ollut pienestä saakka luontaista ja 16-viikkoisena kävimme peltojälkikurssillla, joten jäljen tekeminen ja merkkaus oli meille tuttuja. Jipon velihän toimii paimennus- ja metsästyskoirana (hakee sorsat, ajaa jänistä ja haukkuu linnut puuhun). Jippo on aikaa myöden vähentänyt eläinten kyttäilyä, mutta kova se on nuuskimaan.

Tänään töitä tehtiin rauhallisesti ja tarkasti, kerran vähän Jippo harhautui, mutta käsi- ja äänimerkillä palautui jäljelle. Pariin kertaan kyseli katseella ohjeita, mitä en antanut, että tekisi itsenäisesti töitä. On parempi antaa koiralle tilaa ja antaa sen keksiä itse ratkaisu, ja Jipolla on vähän tapana luovuttaa ja kysellä mitä tehdään. Kouluttaja sanoi, että noin puolivälissä Jippo vähän väsähti, mutta sai sitten lopuksi vielä intoa tehdä jälki loppuun. Kovin intensiivisesti se nuuhkikin jälkeä ja jäljestys väsyttää koiraa valtavasti ja Jippo olikin autolle tuntua kaikkensa antanut.  Samalla kun Jippo jäljesti kaikki merkit kerättiin pois.

Kiitos kouluttajalle hyvästä opista  Saatiin tästä nyt kipinää, kun osataan homma tehdä oikein ja saatiin paljon vinkkejä.

Jos kiinnostuit, niin netistä löytyy lisää ja tarkempaa tietoa miten jälkiä tehdään. 

*MEJÄ = metsästyskoirien jäljestämiskoe, missä tarkoitus testata koiran kykyä jäljestää haavoittunutta riistaeläintä.



perjantai 5. toukokuuta 2017

Kuopalla



En tiedä mitä laatua kasvattaja mulle myi, mutta epäilen tämän olevan enemmän jäniksen ja kengurun sekoitus. Kiitos kasvattajalle tästä hyppyjäniksestä :)






Jekun osalta laavuhetki ei mennyt ihan putkeen, kun heti Jekku nitkautti jalkansa satalasissa luoksetulossa tai astui terävään kiveen. Makoiluksi menee sen osalta. Jippoa ei veikan meno haitannut, saipahan juosta hanskan perässä ihan rauhassa. Jekku saa nyt lepoa ja seuraillaan. Jalka ei aristanut eikä siinä näkynyt mitään isompaa vammaa

(Lisäys: jalka parani itsekseen parissa päivässä eikä ole vaivannut).





..jatkuu...

maanantai 1. toukokuuta 2017

Kyynäräharju


Näyttelypaikan humu, ihmis- ja koiramassat jäivät taakse, kun ajelimme Sastamalasta pieniä teitä kohti Nummelaa. Nautimme kevään ensimmäisen jäätelönkin hiljaisen kyläkaupan pihassa ja miten aurinko lämmittikään. Oli aivan liian lämmin ja kaunis päivä tuhlattavaksi, ja matkalla sain idean, että mitäs jos mentäisiin vähän päivälenkkeilemään Liesjärven kansallispuistoon ja siellä nimenomaan Kyynäräharjun kulkemaan päästä päähän. Näyttelyiden jälkeen itsekin halusi rauhoittua luonnossa ja koirien lenkkiaikakin oli edessä, ja voisi kesken matkaa tehdä kaikki ne.

Kyynäräharju on kaunis paikka ja niinpä ei tarvittu montaa sanaa, kun mies innostui ja ajoimme parkkipaikalle. Reitillä näkyi satunnaisia kulkijoita, joita tervehdimme, mutta suurimman osan ajasta saimme itsekseen kulkea. Aurinko lämmitti, sinivuokot ja näsiät kukkivat ja kevään äänet kuljetti meitä eteenpäin.

Söimme eväät lähellä harjun loppua. Jekku kävi siellä vähän uimasilla ja kelli turkin kuivaksi rantaheinikossa Jipon kyylätessä kolmioleipiä. Olipa mukava piipahdus!