Kakkoskotimme sijaitsee harjun päällä ja pieni puutarhamme kärsii usein kuivuudesta, erityisesti tänä kesänä kaikki on palanut lähes karrelle. Vuosien harkinnan jälkeen ostimme sadettimen ja siitä tulikin elintärkeä osa myös alueen eläimille. Siilejä ei valitettavasti ole enää pariin vuoteen näkynyt, mikä on ollut todella surullista. Jonain huonona talvena tällä alueella liikkuneet siilit, joita oli jo useampia, hävisivät kaikki. Vaikka monet niitä ruokkivat, niin nämä etelän talvet ovat kovia, kun lunta ei välttämättä sada suojaksi lainkaan, tai jos sataakin niin seuraavalla viikolla vesisade vie lumet mennessään.
Puutarhassa riittää vilskettä erityisesti kastelun jälkeen, kun mustarastas pyrähtää pian puutarhaan etsimään nurmikon pinnalle nousevia matoja ja usein se lennähtääkin pois iso matosaalis mennessään. Linnut käyvät juoma-altaassa juomassa ja peseytymässä, jopa suuret varikset käyvät pesulla.
Nämä lapinpojat vähät välittää eläimistä ja mustarastaskin on alkanut olemaan aika rohkea, kun tietää ettei pojat edes välttämättä päätään käännä, vaikka linnun olemassa olon varmasti huomaavat.
 |
| Pian alkaa Jekulla taas juhla-ajat kun sen toinen lempimarjoista valmistuu - ruusunmarjat ovat ykkösiä ja karviaiset heti kakkosia. |
 |
| Jippo ihmettelee mitä ihmeen herkkuja mustarastas nurmikosta oikein löytää. Olisikohan mato hyvää, jos maistaisi? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti