Talviturinaa

Aivan mielettömän ihana talvi - kerrankin kunnolla lunta ja pakkasta. Ei ole ollut plussakelejä sitten marraskuun, mikä on vanhan kansan mielestä ihan outoa.Me lapinkoiraperhe kyllä nautitaan talvesta täysin siemauksin. Pakkanen ei ole hidastanut lenkkeilyn eikä kaverikoiratapaamisien suhteen.

Naishuolet ovat tasoittuneet, mutta sen seurauksena pienen miehen sukukalleudet on hieman tulehtuneet ja menemmekin maanantaina eläinlääkäriä tapaamaan. Vaikka tulehdus olisi ns. normaalia arkea, niin varmuuden vuoksi haluamme tarkistaa asian, ettei jää sitten vaivaamaan koiraa tai meitä Jekun ihmisiä. Käynnillä on luvassa hampaiden tarkistus, että onko kaikki maitohampaat varmasti irronneet ja vasta-aineverikokeetkin otetaan, jotta pääsemme mahdollisesti kesällä vaeltamaan länsinaapurimaihin. Ja muutekin eläinlääkäri saa kopeloida Jekun läpitse.

Kopelointia oli luvassa viime viikollakin, kun kävimme näyttelyharjoituksissa, joissa "tuomarina" oli Jekun kasvattaja. No meidän osalta harjoitukset meni siis vähän plörinäksi, kun Jekku ei saanut tarpeeksi aikaa rauhoittua ennen ringissä juoksemista ja olihan kasvattajan tapaaminen ihanin asia maailmassa :) Jekku vei mittakepinkin kasvattajan kädestä, kuin tuumaten "Kiitos lahjasta" :) Ystävän poikakaverikin pääsi Jekun luustoa, lihaksistoa, hampaita ja henkilökohtaisia paikkoja kokeilemaan, eikä pikkumiestä moiset toimenpiteet huoleta.

Keskiviikkona kävimme Jekun ja Sirun kanssa tapaamassa 4h-kerholaisia. Täytyy ihmetellä näiden nuorten lapinkoirien tilannetajua, molemmat olivat todella rauhallisia ja antoivat lasten harjata ja paijata miten paljon tahansa. Jekku ei edes leluihin koskenut, varsinkaan vetonaruun, mikä oli todella hieno juttu.