Takana

Tauko tulossa

- Jekun emäntä, allekirjoittanut, joutuupi leikkaukseen, joten meidän harrastaminen jää pienelle tauolle, 20.4. alkaen

Kävimme perjantaina kokeilemassa hallivuoroa hieman jännittyneissä tunnelmissa, kun tosiaan viime kerralla ei päästy kuin sisällä pikaisesti pistäytymään jatkuvan haukkumisen takia.

Tällä kertaa meillä oli mukana Karra emäntineen. Jekun ja Karran välit vaikutti lämpimiltä ja kiinnostuneilta. Parkkipaikalla pienet painit, takapenkillä vaihdettiin pusuja ja hallilla ei häiritty toisen treeniä. Potentiaalista tyttöystäväainesta, Jekku pohti ;)

Neljä nakkia pilkottuna astuin halliin ja jännittyneenä odotin konserttia, mutta mitäs tapahtuikaan! Halliin tuli mukana hyvinkäyttäytyvä kuuliainen ja tottelevainen Jekku-poika valmiina toteuttamaan käskyjä, voi sitä iloa! :) Meillä hallitreeni meni siis upeasti, Jekulle täydet pisteet. Karran viereen mentiin peppu peppua vasten istumaan ja saatiin kaverukset seisomaankin, ilman että kiinnittivät toisiinsa huomiota. Nakki pelastaa!

Sunnuntaina pistäydyttiin koirapuistossa ja siellä taasen odotti valtava lauma eri-ikäisiä ja -rotuisia koiria. Uroksiakin oli useampi ja Jekku oli todella mallikkaasti. Lähinnä paimensi muita ja kävi kaikkia tervehtimässä - ei vastannut muiden ärinään ja oli muuten reippaasti. Mitään vihaisuutta tai alistamista ei ollut lainkaan havaittavissa. Olihan jo viitteitä sen hyvästä koirapuistokäytösestä, mutta että näin hyvin, sitä jaksan ihmetellä! :)

Kyllä, tämä postaus pitää sisällään kunnolla itsekehua ja onnentunnetta :) Ei kannata kuitenkaan pahastua sillä on huomattava, että selän takana juoksentelee piippaava murkkuikäinen, ettei tässä nyt suinkaan plussalla täysin olla ;)

Opettelemme uutta sanaa Jekun laajahkoon sanavarastoon. Sana on "Takana" eli pyrimme siihen, että vaellusreissuilla Jekku kulkisi vapaana meidän välissä (mikäli Jekku kuljettaa reppua, niin siinä tapauksessahan se on kytkettynä). Harjoittelemme lähimetsässä päivittäin, jotta sana ja käyttäytymismalli tallentuisi Jekun muistiin. Iso kiitos kapeiden polkujen ja korkeiden kinosten, harjoittelu onnistuu aika helposti. Jekku saattaa jäädä johonkin taakse nuuhkimaan ja juoksee täysillä etummaista kohden, mutta hiljentää vauhdin äkisti ja jää etummaisen taakse lönköttelemään.

Myös hiihtäjien perään lähtemistä harjoiteltiin vapaana. Päädyimme, että emme ota Jekkua kiinni ettei koira käsitä tilannetta jotenkin epänormaaliksi ja ala kiihtyä. Hiihtäjä sai rauhassa suksitella Jekkusen seuratessa.

Tänään postista kolahti lappu, että tosiaan allekirjoittanut joutuu kirurgin pöydälle 20.4, joten Jekun kanssa harrastaminen menee jäihin noin kuukaudeksi. Voin ehkä köpötellä katua pitkin vain vähäisiä matkoja. Päävastuu koulutuksesta ja lenkityksestä siirtyy siis isännälle. Saa nähdä miten hassuksi Jekku tänä aikana muuttuu. En tässä nyt tarkoita sitä, että isännän koulutuksessa mitään vikaa on - päinvastoin. Lähinnä vain sitä, että kahden aktivoijan tilalla onkin yksi.. Voihan olla, että selviän kahdessa viikossa, mutta täytyy silti ottaa varovasti.

Lopulta on onnenpotku päästä leikattavaksi nyt keväällä, niin voi rauhassa vaeltaa ilman että koko suolisto levahtaa polulle jossain keskellä ei mitään..