maanantai 19. huhtikuuta 2010

Esikuva

Me pureuduttiin ohitusongelmiin tutkimalla tarkemmin Jan Fennelin Amichien® Bonding-menetelmän ohjeita ja lukemalla koirakuiskaaja Cesar Millanin kirjat. Cesarin kirjat pohjaa osittain Fenneliin ja Fennelin taas susien käyttäytymiseen ja hevoskuiskaaja Monty Robertsin menetelmiin. Kaikki nämä kirjailijat korostaa sitä samaa asiaa - laumanjohtajuutta.

Laumanjohtaja on rauhallinen, itsevarma, oikeudenmukainen, ei menetä malttiaan, antaa hellyyttä kun sitä itse suo, mutta on johtaja aina, jokaisena hetkenä. Se on työ, josta ei koskaan pääse lomalle.

Jos jokainen koiranomistaja noudattaisi Fennelin menetelmää - ei tarvittaisi ongelmakoirakouluttajia.

Muutamia ajatuksia laumanjohtajuudesta kirjojen perusteella ja itse testattuna ja hyväksihavaittuna:

Laumanjohtaja kulkee aina edellä
-luvan kanssa koira voi toki mennä pieniä matkoja edellä


Laumanjohtaja kohtaa ensin vaarat
- Samaa kuin edellinen. Ihminen menee ovista ja porteista aina ensin ja tapaa vieraat ihmiset ja koirat

Laumanjohtajaksi synnytään
- Koira pyrkii automaattisesti johtajaksi, jos kokee ettei ihmisistä ole siihen. Se kuitenkin luovuttaa johtajuuden mielellään, mikäli ihminen on johdonmukainen

Laumanjohtaja syö ensin
- Susilaumassa Alfapari syö ensin ja seuraajat sitten. Koiramaailmassa tämä pitää myös paikkansa

Laumanjohtaja antaa huomiota alemmilleen, kun sitä haluaa. Ei toisinpäin.
- Koira täytyy kutsua luokse, kun haluat sitä helliä eikä niin että koira tunkee itsensä rapsutettavaksi.

Kohtaamisissa laumanjohtaja ei huomioi alaisiaan.

Laumanjohtajuus ratkaistaan kotona, mutta ensisijaisesti yhteisillä lenkeillä. Me ollaan johtajia kotona, mutta lenkeillä Jekku on laumanjohtaja. Siispä se kulkee tästä lähin vierellä tai takana, muttei koskaan edellä. Kun Jekku palautettiin vierellä kulkemaan, sen pää ei kulkenut korkealla, korvat kääntyi taaksepäin, häntä ei ole pystyssä kehon päällä ja ryhti madaltui - se siis on vaellusasennossa.

Ohitusongelmat loppui siihen paikkaan, kun Jekun ei tarvitse kohdata vaaroja ja uusia asioita.

Koska lenkeillä täytyy olla todella itsevarma ja rauhallinen täytyy olla esikuva - mielentila johon asennoidutaan koko lenkin ajaksi. Mietin ihmismaailmasta sopivaa esikuvaa, mutta en löytänyt. Apu löytyi lähempää kuin uskoinkaan.

Kissani Tassu, mikä asustelee isäni luona maalla, on esikuvani. Tuskin tarvitsee enempää sanoakaan. Kuva ja kuvan nimi, 'Don't you even think about it', kertoo kaiken tarvittavan:



5 kommenttia:

Elina Seppänen kirjoitti...

Good one! Ja loistava esikuva, kissoilla jos millä on asennetta. :)

quu kirjoitti...

Kiitoksiva! :D Ensieläinlääkärivisiitillä Tassusta sanottiin, että sillä on liikaa mielipiteitä Joten tuolla neidillähän niitä riittää ja turha mennä koskemaan, jos hänen korkeutensa ei ole sillä päällä. :P

Lumipyry kirjoitti...

Suosittelen Susan Garrettin kirjaa "Ruff Love". Saa ainakin www.cleanrun.com. Myös Jean Donaldsonin kirjoihin kannattaa tutustua, esim. Culture Clash.

Meille saattaa tulla uusi koiruus ensi kuussa :)

wind-up toy kirjoitti...

Tästä tulikin mieleen, että pitäisi muistaa lukea Pertti Vilanderin kirjasta, mitä hän kirjoittikaan tuosta hihnassa kulkemisesta. Muistaakseni poikkesi jotenkin tästä näkemyksestä, vaikka painottaakin johtajuusasioita hänkin.

quu kirjoitti...

Lumipyry, kiitos kirjaehdotuksista - täytyypä tutustua. Voih, uusi koiruus teille! Laittakaa sitten paaaljon kuvia. :)

WuP, jos koira on alistuva ja energiatasoltaan matala, niin se voi kulkea edessä. Johtajaksi synnytään ja Jekku on luontainen johtaja, joten se on dominoiva ja omaa korkean energiatason, joten sen ei voi antaa etunenässä kulkea. ;)

Meillä ohitusongelmia ei enää juuri olekaan, kun ei saa etunenässä tassutella :)