Karkuri ja herra Iso Possu

2. - 6.12.2010

Viime viikon torstaina kaikki oli Jekkulassa toisin. Torstai-aamuna Jekku katosi hetkesi takapihalta. Meni tovi kutsumisesta turrukan tuloon, eipä ajateltu ettei tämä tähän jää.. Lähdin auttelemaan miehen sisaren liikkeelle ja Jekku jäi Mikon kanssa kotiin.

Pojat oli tällä välillä käyneet lenkillä ja sattumalta Jekulle oli jäänyt panta kaulaan, vaikka sillä ei normaalisti koskaan ole sisätiloissa pantaa...

Sain soiton töihin ja puhelimen toisen päässä oli vanhempi herra ja hän juttelee:

"Täällä olisi lapinkoirauros keltaisella pannalla ja siinä oli teidän puhelinnumero"

Tässä vaiheessa sydän oli pysähtyä.

Soitin miehelle, että Jekku on karannut "Ei kyllä se kotona on.." ja mies kiersi talon. Takaovi oli jäänyt raolleen ja Jekku ei normaalisti koskaan ole lähtenyt avoimesta ovesta. Vaan nytpä tytötti niin mahdottomasti, että säännötkin heitettiin nurkkaan.

Mies haki Jekun n. parin kilometrin päästä kotoa, missä se oli ystävällisen sedän pihalla kytkettynä. Sitä kuinka kauan se oli ollut karkuteillä en tiedä, kun se on sisällä niin huomaamaton. Karkumatka oli kulkenut joko teitä pitkin tai sitten se oli jokea pitkin tassutellut joen toiselle puolelle.

Me sitten pidettiin herralle jääkautta - se sai toki ruuat ja lenkitykset, mutta lelut meni pankon päälle ja kaikki muu huomiointi jäi pois. Lenkillä kehuttiin, mikäli se tarjosi vapaaehtoisesti seuraamista tai katsetta. Kylläpä Jekulle kasvoi isot korvat ja silmätkin toimivat. Se selkeästi hakee nyt enemmän katsekontaktia ja kuuntelee.

Kun jääkausi oli ohitse päätin hakea herralle joululahjan jo etukäteen, jotta kotona oleminen olisi erityisen hauskaa ja sehän on! :)

Tervetuloa herra Iso Possu!

Jekku malttamattomana odottaa lupaa napata jättipossu. Pikkupossuhan on sen yksi rakkaimista leluista ja harmaa possu II on myöskin korvaton ja röhkimätön. Iso Possu kustansi huikeat 199 kruunua, mutta koska Jekku ei muita leluja saakaan pitkään aikaan oli se sen arvoinen kustannus.


Onnellinen Iso Possun omistaja röhkytti possua koko päivän eikä siitä ole vieläkään hohto hiipunut

Näyttelytreenejä

Itsenäisyyspäivänä oli alaosaston näyttelytreenit ja siellä meni vähän höpöksi,( tahtoo tyttöjen luokse-huutoa kuului harva se minuutti) mutta ne kohdat missä Jekku juoksi tuomariin kohden meni hienosti ja seisoi tuomarin edessä täpäkkänä, antoi katsoa hampaat ja kyllä siellä tuomarin sylissäkin vähän hössötettiin. :)

Kompon kanssa yhteismatka meidän autossa sujui mainiosti ja pojat jälleen kerran juoksivat ja seisoivat peräkkäin hienosti. Toissaviikolla kyllä päästettiin pojat vapaaksi, mutta tuloksena oli kaksi jäykistelevää ja ärisevää koiraa. Vaikka välikohtaus oli ikävä, ei se näyttänyt vähentävän niiden kaveruutta. Yhtä lailla kuljetaan peräkkäin eikä ahdistuta toisesta, välillä pyytäen leikkiin. Päätettiin kuitenkin jatkaa hihnalenkkeilylinjalla, kunnes Kompo saavuttaa aikuisuuden ja Jekkukin on teini-iän ohittanut.

Ehkäpä Jekku saa uusia tyttöystäviäkin kun lappalaisneidot Tyyne ja Rassu vaikuttivat erikivoilta neidoilta ja heitä mennäänkin treffaamaan heti kun meno vähän rauhoittuu.

Terveisiä tytöille:

Tällaista se oli eräskin kotiinpaluu lenkiltä kilometrin matkan verran, kun satuttiin just siitä kohtaa mennä missä ne herra karkurin uudet tyttöystävät olivat haukkumassa. Jekku ujelti koko loppumatkan ja siinä ei auttanut mikään kuin korvat punaisena tallustaa kotiin. Anteeksi pyöräilijät!