Ilmeisesti Jekkuli on niin täpinöissään treenikavereista, joista jokainen on Jekun kaveri ja joiden kanssa on leikitty tai käyty kävelyllä, joten ihmekös se jos vähän ärsyttää, kun ei pääse kaverien luo ja pitää vain tyhmiä treenailuja tehdä, kun koirapojan mielessä olisi jonkinlainen muunlainen treeni mielessä.
Oli aika kaivaa kätköistä se ikiaikainen ja suurin auktoriteettihahmo eli sumupullo.
Ensimmäinen mukava treenihetki oli parisen viikkoa sitten ja olimme treenipaikalla ajoissa, ja kävelimme sinne pitkän matkan, että väsy jo vähän painaisi. Heti kun Jekku mietti haukkumista ja oli ensiäännähdystä päästämässä vedin sumulaukaisimen kohti kohdetta. Syvä hiljaisuus, ja sitä kesti koko treenien ajan. Kaikkien treenit onnistuivat mainiosti, kun innostaja oli poissa pelissä. Me treenailimme ihan vain hiljaa olemista, vierellä kävelemistä ja kontaktia, sekä tassun antamista.
Sunnuntaina olimme jälleen kerran treenaamassa lappalaisporukalla ja siellä riitti jo ihan sumupullon näkeminen. Nyt treeneissä on se itsevarma, rauhallinen ja pöljä sessu joka meillä on kotonakin - Jekku kelli ja lepäili kaikessa rauhassa Eetu-sedän lähellä, kun me emännät jäätiin juttelemaan ja kun vaadittiin tekoja, niin reippaasti teki mitä pyydettiin. Olen kovin ylpeä Jekusta! :)
Vähän tuoreempaa profiilikuvaa eli ikää 1 vuosi ja 11 kuukautta:
Heh heh, liikekuvaa olkaa hyvä. ;)
2 kommenttia:
Hyvä, hyvä! =D On muuten velmu ilme tuossa alimmassa kuvassa! ;P
Jekun treenailu senkun vain paranee, siitä on kasvanut kelpo koirapoika :)
Jekku in kyllä aia velmu, ilmeellä ja ilman :D
Lähetä kommentti