keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Röllilässä

Piitu kävi leikittämässä Jekku ja Jippoa maanantaina, ja meno Jipon kanssa näytti tältä:



Eilen pojat kävivät maalla ja Jekun käytös jaksoi koko päivän hämmästyttää - se itse meni auton peräkontin viereen odottamaan, kun laitoin alustoja autoon ja pyysi luvan saako mennä (tuijottaa). :) Selkeästi kontissa on siis kiva matkustaa.

Toinen yllätys samalle päivälle tuli siellä maalla eli Röllilässä. Viimeksi syksyllä poikakaksikko näki ja pikkaisen arvelutti, että mitenköhän tapaaminen onnistuu kun viime tapaamisesta on pitkästi puoli vuotta aikaa ja edellisellä kerralla uroksen kanssa kuonokkain kohtaaminen meni koirapuistossa katastrofiin, kun tolleri räjähti naamalle. Toki sen jälkeen on tavattu Mosku ja leikittykin ja juostu, sekä muutenkin tapailtu uroksia lenkkien ja treenien yhteydessä. Ihan turhahan se epäily oli, kun pojat tulivat heti juttuun. Eihän ne leiki (liian vanhoja siihen), mutta kuljeskelevat, juoksevat ja nostelevat koipeaan sulassa sovussa.

Jekku lampsi navettaankin kuin vanhat tekijät ja oli siellä kotonaan. Jippokin kävi lemmuja katsomassa, mutta sen mielestä hän ei ole navettaan muuttamassa. Ei pieni paniikissa ollut, mutta selkeästi lehmien isot päät pikkaisen arvelutti.


Röllistä tulee kyllä Jipolle mainio leikkitoveri, kunhan pieni musta vähän tuosta kasvaa:


Suomenlapinkoiran rotumääritelmässä sanotaan koskien häntää seuraavanlaisesti: "Suhteellisen korkealle kiinnittynyt, keskipitkä, tuuhea ja pitkäkarvainen. Hännän päässä voi olla J:n muotoinen koukku. Koiran liikkuessa häntä on selän päälle tai kupeelle kiertynyt, levossa se saa olla riippuva."
Rotumääritelmän tulkintaohjeessa hännän asentoa kuvaillaan edellisen lisäksi vielä näin: "Lapinkoiralle ei toivota liian tiivistä selän päällä pysyvää häntää, vaan koiran liikkeitä tasapainottavaa eläväistä häntää, joka myös herkästi viestittää koiran mielialoja." Tulkintaohjeessa lisäksi tarkennetaan seuraavaa: "Vaadittaessa tiukasti selällä pysyvää häntää tullaan helposti suosineeksi liian dominoivan luonteen omaavia koiria."
 
Jekulla on juurikin eläväinen häntä, joka viestittää mielialoja jatkuvasti - häntä kertoo mitä mielessä liikkuu ja tarpeen vaatiessa häntä kiertyy tiukalle kiepille selän päälle. Tällaiset tilanteet on usein uhan yhteydessä tai viestittäessään toiselle urokselle omaa arvovaltaansa. Näyttelyissä häntä ei kierry yksilöarvostelussa ikinä tiukalle kiepille selän päälle, kun pitää kehässä yksin jolkotella ja silloin ei ole kenellekään mitään viestitettävää. Tästä syystä arvostelu tulee aina olemaan huonompi. Eläväinen häntä kertomassa Röllille, että isäntä on talossa:

5 kommenttia:

wind-up toy kirjoitti...

Saivallakin on eläväinen häntä, kuten kuuluukin. :) Saivalla taitaa tosin nousta aina kehässä ravatessa häntä selälle, kai? Lenkillä häntä ei aina nouse, mutta heti jos on kivaa tai tapahtuu paljon/mukavasti jännittäviä asioita niin sitten häntä nousee. :)

Aivan mainio tuo Jekku & lehmut kuva! Toivottavasti Saivakin pääsisi lehmiä katsomaan tulevan harjoitteluni aikana, kunhan juoksut loppuu.

quu kirjoitti...

Toki Jekullakin häntä nousee selälle liikkeessä, enemmän tai vähemmän avoimesti, mutta tuomarit toivovat oikein tiukkaa kieppiä ja sen saa aikaan vain viestittely toiselle urokselle. ;)

Toivottavasti saat mukavan harjoittelupaikan ja Saivan tutustutettua lemmuihin. Ihan kivoja otuksia nekin on, jos sattuvat hyvälle päälle. :)

Petra kirjoitti...

Tuo Jippo on kyllä niin suloinen otus, ja aivan ihana väritys! =) Me muuten tartuttiin teidän haasteeseen siitä kehunapista ja ennenjulkaisemattomista kuvista.

Anonyymi kirjoitti...

Vähän aikaa piti miettiä vieraskirjani viestiä, että kuka...? Kiitos viestistä ja osanotosta, kyllä otti suuren miehen menetys koville ja ottaa vieläkin..... Teidän lauma on näemmä kasvanut ja muutenkin näyttää puitteet paljon hulppeammilta kuin täällä Kaijonrannan kulmilla :) Ei muuta kuin onnea ja menestystä J-poikien kanssa ja hauskaa kesää!
Terveisin Kaijonrannan kauhu kera hoffien :o)

quu kirjoitti...

Petra, kiva kiva kun kehunapin otitte haltuun. :) Jipsussa parasta on tuo mutkaton ja helppo luonne, nyt tuntuu että ihan sama minkä värinen se on kun sen kanssa on niin hienosti pentuaika vilistänyt.

Kaijonrannan kauhulle myös terkkuja! :D Kyllä me vielä törmäillään! Teillehän on siihen ihan naapuriin muuttamassa lappalaisneito, joten kulmakunnan lappalaiskoirakiintiö pysyy samana. ;)