Syyskuun lopussa Jekun nassu alkoi olla täysin parantunut, vain pari pientä rupea vielä "koristi", mutta karvat olivat jo kovaa kyytiä kasvamassa takaisin rapsutuspaikkoihin. Kaulurista oltiin jo luovuttu, mutta jotenkin Jekku oli mieltänyt kaulurin kivaksi asiaksi ja kävi säännöllisesti sitä tökkimässä ja katsomassa. Mukava ettei kammoa tullut, mutta toivottavasti kauluri jäi yhden ajan ihmeeksi.
Vielä näyttää hupsulta..
Oma pieni metsä kullan kallis..
Onneksi Jekulle elämä on yhtä suurta hauskuttelua ja leikkiä - oli se sitten lelujen kanssa hyppelyä, vinkurodeota, maassa kieriskelyä, pentuhepuleita, ympäri pyörimistä tai keppien kanssa pompottelua..
Sama aita, sama koira, eri kohteet ja katselupaikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti