torstai 17. marraskuuta 2011

Laavuilemassa

17.11.2011

Pojilla on ollut vähän ankea viikko, kun aloitin kuukauden kestävän yrittäjyyskoulutuksen ja täytyy olla jo kahdeksalta opiskelemassa ja siihen aikaan pojat (ja minä myös) monesti kääntää kylkeä. Aamulenkille lähdetään kuudelta ja pojat jäävät kotiin kahdestaan tai isännän kanssa nukkumaan. Eipä olla sitten oikein ehditty mitään puuhata, kun en ole oikein ollut vireessä kun pitkän tauon jälkeen opiskelusta tulee pää kipeäksi ja valtavan väsyneeksi, vaikka muuten opiskelu antoisaakin onkin.  Onneksi kuitenkin päästiin aikaisin lähtemään koulusta ja kävin nappaamassa isännän ja pojat matkaan ja lähdettiin laavulle paistamaan makkaraa.

Toistamiseen käytiin tällä meidän uudella vakiolaavulla, mikä on heinittynyt lahti lintutorneineen. Kuvassakin näkyy valtava määrä piisamin koteja ja söipä Jippo piisaminlihaakin (raadon hampaista päätellen). Jekkua kiinnosti kovasti nämä muurahaiskekoa muistuttavat heinämättäät ja tassuttelikin heikoilla jäillä, pari kertaa plumpsahtaen matalaan veteen.




 Laavulle päästyämme unohdin kameran autoon ja pojat lähti tietenkin perään kamerannoutoreissulle. Käskin poikia istumaan ja odottamaan ja lähdin autolle yksikseni. Koko ajan tuntui siltä, että jokin seuraa ja aina kun käänsin pääni en nähnyt ketään. Autolle päästyäni takanani olikin valkokuonoinen versio vähän häkeltyneenä, että kuinkas tässä niin pääsi käymään. Jipon kanssa palasimme takaisin laavulle ja siellä polun päässä Jekku istui kiltisti käskyn alla odottamassa. :) Enpä olisi uskonut, että se malttaisi niin kauan odottaa. Meillä odota-käsky on vähän sinne päin, jota käytetään kun mennään ovista tai jos polulla pyytää odottamaan jne, ettei sitä edes tarvi niin pitkäkestoisesti edes totella, kun siihen on sitten ihan oma käskynsä, jota on pakko totella.

 Jekku katselemassa näkötornin terassilta maisemia ja kuuntelemassa onko piisamit vielä hereillä






"Anna mulle makkaraa!"




Jippo oli vähemmän yhteistyökykyinen kuvien suhteen, kun se selkeästi liikkui kauemmas meistä eli alkaa teini-iän korvattomuusvaihe ja kohtahan sitä ei voi päästää vapaaksi hetkeen aikaan, jos vanhat merkit pitää paikkansa..




 Eväänä oli makkaraa, perinteistä ja uutta chilimakkaraa, keksejä ja mehua. Poikia kiinnosti vain makkarapolitiikka, että saako he makkaraa ja miten paljon..


 

Jos on makkaraa, on siellä jossain pieni lapinkoirakin..



Ei kommentteja: