perjantai 18. marraskuuta 2011

Lintukoto tuhoutui

Meille tapahtui ikävä tapahtuma parisen viikkoa sitten. Lähdin poikien kanssa lenkille tutulle ja turvalliselle polulle. Pojat kulkivat kytkettyinä kunnes läheisen talon saksanpaimenkoiranarttu pääsi tarhastaan ja syöksyi kohti. Huusin kaikki mahdolliset kirosanat sille ja suojasin pojat taakseni. Narttu kääntyikin kotiinsa, kunnes se päättikin hyökätä päin. Siinä rytäkässä pannat lipsahtivat poikien kaulasta niiden paniikissa peruutellessa nartun hampaita. Onneksi pojat pääsivätkin irti, ja ne pystyivät väistelemään.


Jekku puolusti minkä ehti Jipon huseeratessa paimenhaukkua taistelevan kaksikon ympärillä. Vanha setä tuli tilannetta katsomaan ja onneksi koiran omistajakin tuli. Omistaja yritti hakata koiraansa kepillä, muttei uskaltanut koskea koiraansa eikä koiralla ollut pantaakaan. Lopulta Jekku luovutti, kun se ei mahtanut mitään ja Jekku lähti juoksemaan kotia kohti. Jippo yritti mennä nartulle hyvittelemään ja se saikin näykkäisyn takalistoon ja Jippohan kiljuen pakeni. Lopulta omistaja sai koiransa kuriin kysyen miten narttu on päässyt edes irti (johon en osannut tietenkään vastata mitään) ja me Jipon kanssa päästiin lähtemään kotiin Jekun juostessa edellä.

Jekku juoksi kotiovelle istumaan ja minulla oli pannat ja hihnat miljoonalla sykkyrällä jalkojen ympärillä. Leikkikentän tädit ihmettelivät hieman räsyistä olemustani ja he järkyttyivät tapahtumasta - entäs jos narttu olisikin hyökännyt lasten päälle tai narttu olisi Jekkua seurannut ja taistelu olisi tapahtunut leikkikentällä?

Jippo ei tapahtumaa muista ja käy kyllä niin pientä sääliksi, kun se ei tajua että toinen haluaa sille pahaa. Jekulle kaikki pisteet siitä, että se yritti puolustaa ja siitä että kun se ei pärjännyt luovutti, eikä syöttänyt itseään.

Minä vältän ko. paikkaa kuin ruttoa ja mieluusti valitsen jonkun muun reitin, kun saksanpaimenkoiranarttu huutaa tarhassaan aikaista vihaisemmin ja jos se vielä sieltä irti pääsee, niin se tappaa siihen paikkaan.


Pojat ohittivat paikan tunti hyökkäyksen jälkeen ja useana päivänä, mutta parin viikon jälkeen Jekku on alkanut murista mennessä paikan ohitse. Kotiintullessa saman paikan ohi se leikkii ja koheltaa kuten aina ennenkin. Pojat eivät ole koskaan käyneet narttua katsomassa, eivätkä ärsyttäneet sitä haukkumalla tai murisemalla tms, mutta kaippa nartulla on niin voimakas vahtivietti ja niin elämäänsä tylsistynyt, kun joutuu olla pienessä tarhassa jokaikinen hetki eikä se pääse ihmisten pariin eikä koskaan lenkillekään.

Jotenkin viha koko ko. rotua kohtaan vain nousee. Ensin valkoinen paimenkoira hyppää meidän pihalle ja nyt tuo. Miksi te ihmiset otatte tuollaisia koiria jos teillä ei ole tarpeeksi tietoa ja motivaatiota kouluttaa ja liikuttaa noin voimakasta rotua? Tai miksi ylipäätäkään otetaan mitä tahansa koiraa tarhakoiraksi vailla tarkoitusta? Luopukaa koiristanne jos ette kerta jaksa niitä hoitaa ja kouluttaa. Koirat tarvitsee joka päivä liikuntaa, koulutusta tai aktiviteettejä, ihmisen seuraa ja ennen kaikkea sosiaalista toimintaa toisten koirien kanssa.

Ehkäpä tämä narttu on iloinen, kun sen tarhaan on laitettu jouluvalot tai ehkä sen omat ihmiset on ylpeitä itsestään, kun koirakin saa valojen kautta huomiota? Surullista.

4 kommenttia:

Jenni-täti kirjoitti...

Kammottava kokemus teillä! Onneksi mitään lopullisen vakavaa ei tapahtunut.

Tuollaiset ihmiset pistää kyllä vihaksi, sillä koiran vikahan se ei kyllä ole. Olen niin samaa mieltä siitä, että ihmiset ei vaan ajattele, mitä tuollainenkin rotu vaatii! Koira otetaan omaa egoa kohottomaan, eikä sen tarpeille suoda ajatustakaan. Sitten koiralle ollaan vihaisia, kun se purkaa energian ja ahdistuksensa johonkin väärään. Tämän jälkeen sitä kuritetaan, eikä pohdita mistä reaktiot johtuu ja kierre on valmis. Niin surullista. Ja ennenkaikkea vaarallista viattomille ohikulkijoille. :(

Millan kirjoitti...

Voi, itku, että tuollaista pitää tapahtua. Itsellenikin on sattunut aiempien koiriemme kanssa pariin kertaan. Vaikka saksanpaimenkoira on itselleni lähisuvusta tuttu ja läheinen rotu ja sellainen oli puolisollakin, kun menimme naimisiin, pidän minäkin sitä yhtenä niistä roduista, joiden kasvatuksessa tulisi olla erityisen huolellinen - ja sellaisia rotuja alkaa olla kaiken aikaa enemmän.

Onneksi sinä ja pörröpojat säilyitte edes fyysisesti vahingoittumattomina.

Minz kirjoitti...

Voi kamala! =( Minä olisin kyllä ilmoituksen tuosta poliisille tehnyt, kai tekin teitte? Ei ole reilua ohikulkijoita kohtaan, muttei myöskään tuota ko. tarhakoiraa kohtaan, että sen kouluttamattomuuden ja turhautumisen takia tulee tuollaisia tilanteita vastaan.

Itselläni siis on myös sakemanni (ja toivon vielä joskus saavani uudenkin pennun), mutta se on perheenjäsen ja osaa käyttäytyä. Olen sitä mieltä, että KAIKKI rodut, kokoon ja 'itseppäisyyteen' katsomatta, kuuluu kouluttaa. Jollei nyt ihan tottelevaisuuskisoja ajatellen, niin arkiaskareihin kuitenkin. Mitä isompi ja vahvempi koira, sitä isompi vahinko voi tulla, tietysti. Pienen koiran ärinää monet pitävät vain huvittavana, mutta isomman ärinä aiheuttaa jo pelkoa - vaikka molemmilla koirilla on yhtä huono olo. Ei ole koiranarvoista elämää tuollainen. Tosi surkeaa.

Kyllä minäkin välttäisin moista reittiä, oman sakemanninikin kanssa. Ei osaa ymmärtää ihmisten aivoituksia... Hyvä, että teille ei kuitenkaan nyt sattunut liian pahasti, vaikka taatusti henkisellä puolen pitkään pysyy ja tuskin muistista koskaan lähtee. Koirilta helpommin kuin ihmisiltä, kuitenkin.

quu kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Samoilla linjoilla olen teidän kanssa ja nämä on niin valitettavia juttuja.

Ystävilläni on saksanpaimenkoiria ja on valtavan lojaaleja ja ystävällisiä, eikä niiden kanssa ole koskaan tullut mitään ongelmia, mutta kaippa sitä saa mistä tahansa koirasta tasapainottoman ja surkean, jos se vain lukitaan häkkiin. :(