lauantai 31. joulukuuta 2011

Haukkukoulussa, osa II

Haukkukoululaisten siivittämänä tahdon toivottaa kaikille mukavaa ja rauhallista vuodenvaihdetta sekä tulevaa vuotta 2012!

Me kävimme kuuden jälkeen lenkillä ja oikein mukavasti meni  - ei kumpikaan piittaa äänistä tai valovälähdyksistä mitään. Olisipa muutkin koirat yhtä onnellisessa asemassa, eikä niiden tarvitsisi pelätä.

Pojat saa nyt olla kuitenkin illan sisällä, kun Jippo jo raketinjämät toi olohuoneen pöydän alle ja se oli muka suurikin aare. Onneksi Jekku kanteli pienen puuhista ja sain ruutiriekaleen vaihdettua puruluuhun.


Jippo on parin päivän aikana opetellut haukkumaan käskystä ja yhtä haukkua se on aikaisemmin tarjonnut, ja olenpa vahingossa opettanut sen nousemaan kahdelle jalalle ja haukahtamaan. Alla oleva video on ehkä lähempänä totuutta, että miten sen pitäisi toimia, joskin kouluttaja tuossakin töppäilee (aina nuo omat viat huomaa vasta videolta) joten kannattaa ottaa se vain viihteen kannalta. :)




6 kommenttia:

Jenni-täti kirjoitti...

Voi herttinen miten hellyyttävä "Ootko ihan varma että loppu"-katse Jipolta! :D

leila kirjoitti...

Söpöt haukustelijat. :)

Elina Seppänen kirjoitti...

No wau, että osaavat eritellä, että kenelle komento tulee. :D Ittellä kun kokemukset on kahdesta karvapäästä, jotka tekee kaiken mahdollisen molemmat vaikka kenelle komento tulisi - tai sitten just väärä koira tekee pyydetyn tempun ja sitten heti perään monta muutakin, sillä välin kuin eka koira vielä miettii, että mitä piti tehdä. x)

quu kirjoitti...

Jenni, eikö olekin sydäntä särkevä katse :D Miten voi tuollaiselta ikinä kieltää mitään (ja siihenhän se juurikin pyrkii). ;)

Leila, kiitos :) Vaikka aina tuohon haukkumiseen ei tuota söpöyttä voi liittää..

Elina, me ollaan harjoiteltu ihan vain sitä omaa nimeä eli mennään kepon kanssa eri puolille taloa tai huonetta ja sanotaan koirien nimiä - jos tulee väärän ihmisen luo, niin namia ei tule ja jos taas osuu oikeaan osoitteeseen niin kehut ja nami rapsahtaa. :)

Sama on ruokailun kanssa - nimellä pyydetään koira paikalle ja väärällä nimellä tullut käsketään poistumaan. Aluksihan ne otti itseensä tuosta poistumispyynnöstä ja molemmat poistui paikalta, mutta kun ollaan harjoiteltu enemmän niin nyt se oikea turre ei lähde mihinkään ja aloittaa ruokailun.

Aluksihan ne säntäili minkä tahansa J-äänteen kuultuaan, mutta pian oppivat kuuntelemaan, kun oli vähän pakko jos halusi namia ja sillehän nuo ovat persoja.

Jos meni ihan höpöksi niin sanottiin "Ei" ja lähdettiin pois ja namit joutui pöydälle. 10-20 minuutin päästä uusi yritys ja jo oli korvat kasvaneet takaisin. :) Erehdyksen ja yrityksen kautta voittoon siis.

KenguRuu kirjoitti...

oioi, hauskat pojat :)) ja hauska ploki teillä ;) olen itse yrittäny opettaa Kopolle pyörimistä, meillä kun on sellainen einiintokokoira ;)

quu kirjoitti...

^ Jekku ei taivu pyörimiseen - suurpiirteinen mies, mutta Jippo on enemmän semmoista jumppakansaa. :D

Laittelin teidän plokin listalle! Mukava tutustua Kopoonkin! :)