maanantai 26. joulukuuta 2011

Jouluna

Jouluaikaa pojat viettivät minun kanssani kotosalla lepäillen, leikkien ja lenkkeillen. Saivat maistella kinkkua, pipareita, joulutorttuja.. tokikin pieniä annoksia. Jekku tykkää pipareista aivan valtavasti, mutta piparitaikina ei maistunut - ilmeisesti pitää olla jotain mitä rouskuttaa. Joulukinkku, no siitä ei varmaan tarvitse sanoa mitään. ;)

Joululahjaksi pojat sai maksalaatikkoa, mikä oli kumpaisellekin sellainen herkku ettei toista! Leluja on kolmatta korillista ja puruluita kaapin päälinen täynnä, joten en alkanut sen kummempaa joululahjaa pojille ostamaan.

Ollaan käyty pitkillä lenkeillä ja eilen joulupäivänä ohitimme lähes kymmenen koirakkoa! Kaikki olivat samaan aikaan lenkkeilemässä ja kaikki ohitukset yhtä lukuunottamatta meni mukavasti, kun Jekku on niin varma ohittelemaan. Pienen kanssa pitää vielä tehdä töitä - se kun jojottaa ja täpisee "tahtoo,tahtoo, tahtoo mennä katsomaan", vaan aika nopeaa se sitten unohtaa ja jatkaa matkaansa.

Tahtoi olla havaittavissa, että ihmisillä ei ole koirat hallinnassa ja näin kahta isoa koiraa ulkoiluttavalle on todella rasittavaa, jos vastaantuleva koira sinkoilee ja hönkii hihnassaan tai vieläpä flexissä, joten kerran me hypättiin ojan yli metsänlaitaan odottamaan.

Me kuljetaan flexissä ihan siitä syystä, että nuo osaavat siinä kulkea ja saavat tehdä asiansa kauemmas tiestä ja aina ennen vastaantulevaa koirakkoa otan pojat rinnalle kulkemaan. Vaikka monasti sanotaan, että se remminkerääminen luo koiralle paniikin ja helpommin reagoi, niin meillä se luo pojille turvaa, kun tietävät etten päästä muita koiria lähelle. Koskaan ei haistella ketään kuonokkain, kun kahden koiran kanssa se on vähän hankalaa eikä ole oikein ollut posiviitisia kokemuksiakaan kun tuppaavat muut koirat ryhtyä ärisemään.

Ohitustilanteissa Jekku kulkee lähempänä vastaantulevaa ja Jippo kulkee laidalla. Kun koirakko on ohitettu annan pojille luvan mennä ja saavat käydä tutkimassa, että millainen koira ohitettiin hajujen perusteella. Eihän susilaumatkaan tai villikoiratkaan muita laumoja tapaa, joten mekin pysytellään etäämpänä.

Loppu- ja alkulenkistä pyrin pitämään pojat vierellä ja välillä saavat mennä yhdessä tai yksitellen koko flexinmitan verran. Kumpikin pysyy laidassa eikä välitä pyöräilijöistä eikä kävelijöistä, tosin iloisesti porisevat mummelit vähän välillä aiheuttaa pientä kiinnostusta. Flexi on näppärä talutin jos vaan opettaa koiran kulkemaan siinä myös ihan lyhyessä mitassa. Kyllähän se harjoitusta vaatii, että on kädet ja olkapäät rentona, mutta nyt se on jo ihan normiaalia kun pojat ovat tottuneet, että joskus mennään ihan hissukseen pitkiäkin matkoja.

Jipon ilmoitin Kajaanin tammikuun puolivälissä pidettävään kansainväliseen näyttelyyn. Siellä esiintyy hurjat 80 suomenlapinkoiraa ja arvosteluja jakaa kasvattajatuomari Saara Sampakoski (kennel Shacal - tälläkin sivustolla muutamia kertoja esiintyvän Kielon kasvattaja). Siellä me Jipon kanssa aloitetaan lapinkoirakehät ja kyllä vaan jännittää!  Meidän luokkaan on tulossa ainakin kolme muuta koiraa, joista yksi oli meidän kanssa Pellon pentunäyttelyssä sijoittuen PU2:ksi Jipon korjatessa urospotin. Tavoitteena on tällä kertaa saada EH jolla pääsee uusien näyttelysääntöjen mukaan kasvattajaluokkaan  Bonuksena  toivon mukaan hyvä käytös ja koirannäköinen arvostelu. Nähdäänhän me pitkästä aikaa Jekun täyssisko Netta ja monta muuta tuttua, että sama sen sijoittumisien. :)

Muutamia kuvailuja toisenlaisella linssillä joka on valovoimainen, mutta sitä ei voi zoomata.







Jekku löysi metsästä mahtavan juurenpätkän ja se sitä "nautti" tai mietti syntyjä syviä. :)





2 kommenttia:

Ada kirjoitti...

Meillä kans Tahiti rakastaa pipareita. Mekin tulossa Kajaaniin, tosin vain junnukehään sunnuntaille.

quu kirjoitti...

Tulehan Ada nykimään hihasta jos näet Jipon näköisen koiruuden. :) Menestystä kehään!