Pikakuulumisia

Pahoittelut, kun en ole blogia päivitellyt pitkiin aikoihin. Kesä meni tiukasti töiden parissa ja sitten netti ei suostunut pariin kuukauteen toimia kuin korkeintaan pari minuuttia kerrallaan. Nyt netti taas pelaa joten lupaan ahkerammin päivitellä ja lisätä vähitellen kesäkuulumisia.

Mitäpä pojille sitten kuuluu?

Jippo päätti aloittaa täysmittaisen sulkasadon ja on heinä-elokuun aikana ajanut vartalosta pohjavillan pois ja nyt on kauluskin pudotettu, ja häntä on myös hyvin niukkakarvainen. Oli suunnitteilla useampi näyttelykäynti syksylle, mitkä sitten hautasin kun poika ei nyt ole oikein esiintymiskunnossa ja jotenkin nämä kuukautta ennen ilmoittautumiset menevät aina huomaamatta ohitse. Ehtiihän sitä kehään mennä sitten aikuisempanakin.

Jippo on kovin teinipoikaa - piippailee ja on kärsimätön, mutta onneksi toisille koirille räyhäämiset ei kuulu sen tapoihin muutenkaan, ei edes teini-Jipon. Korvat on suurimman osan ajasta päässä, mutta välillä hajut vie mennessään, ja tässä vaiheessa sana RUOKAA tehoaa loistavasti. Yhä edelleen oikein leikkisä ja mainio kaveri, jolta löytyy kyllä keskittymiskykyäkin tarpeen tullen yllättävän hyvin. Jippo palkkautuu nameilla ja leluilla, ja yllättäen myös kehuilla oikein hyvin. Yhteistä tekemistä on niukanlaisesti, mutta hyvinpä koulutus onnistuu isoveikan näyttäessä vieressä oikeanlaista toimintamallia. Tämä on äärimmäisen helppo tapa opettaa nuorempaa koiraa. Jipon mielestä jopa rupisammakot ovat ihania leikkitovereita. Tämä aiheuttaa sydämentykytystä omistajalle liiaksi.

Perhoskoira :)

Jekku taasen on herra Aikuinen. Sen rinnalla Jipon teinikäytös vain korostuu - siinä missä Jippo on kärsimätön ja piippaileva on aikuinen versio unelmakoira - rauhallinen, kuuliainen ja hiljainen. Joskin Jekusta tuskin koskaan saa ihan niin aikuista, etteikö leikit maistuisi. Hurjat takaa-ajot, nujupainit tai pukkihyppely kuuluvat varmasti aina sen hauskanpitoon. Jekun mielipuuhaa on kiekonnouto.

Jekun mielestä näyttelyissä turistina oleminen on aika rentoa puuhaa

Kiekon nappaamista ilmasta

Pojat ovat kesän aikana tottuneet ravihevosiin, varsoihin, meidän Hessu-ajokoiraan ja isään. Isä on huolehtinut pojista sinä aikana kun olen ollut töissä ja isä on oikein hienosti kuljettanut poikia lenkillä ja antanut poikien leikkiä. Irti ei ole uskaltanut päästää ja hyvä niin, koska on helpompi jättää koirat ihmiselle jolla on monen kymmenen vuoden ajalta koirakokemusta ja joka myös tietää omat rajansa.

Vaikka kumpikin ovat tällä hetkellä täysiä kotikoiria ja maalaistolloja, niin hetkittäinen kaupunkilaistuminen ja ihmisten ilmoilla käyminen on takoutunut sen verran syvälle herrojen pääkoppaan että niiden kanssa kyllä kehtaa kylille lähteä, kun käytöstavat on yhä edelleen hallussa.

Parhaimmat ystävykset keksivät aina kaikenlaista hauskaa.

Tulevaisuuden suunnitelmiin ei kuulu mitään ihmeempiä, kuin vain koiramaista arkea ja tietysti uuteen kepoon olisi pojat tarkoitus tutustuttaa ja tämä tarkoittaa sitten reissuja Helsinkiin saakka.

Toivottavasti paikallisen kennelkerhon näyttelyharjoitukset alkavat niin pääsemme taas treenaamaan tai itsellä oli ideana vain mennä paikalle treenaamaan omia juttuja häiriössä ja totuttaaa Jippoa toisiin uroksiin, ettei se saa päähänsä käyttäytyä huonosti. 

Jipon terveystarkastukset häämöttävät vasta ensi keväänä ja luonnetestipaikkaa etsiskelen myöskin . Jekun vien ensi vuoden puolella uusintatarkkiin silmien ja polvien osalta, ja varmaan myös sydän kuunnellaan uusiksi - ihan vain siis rutiinitarkastuksia. Polvitutkimushan on vasta virallinen kun tutkittavan koiran ikä on kolme vuotta. Silmätarkastus menee vanhaksi syyskuussa 2013 joten se on hyvä uusia.

Terveisiä kaikille uusille ja vanhoille lukijoille!

Ihanaa syksyä toivottaa,

Jekkulan väki