Vakilenkkiä kiertää tärppipäivät lähellä oleva neitokainen - poikien käytöksestä päätellen. Tämä neitikoirien perään haluaminen onkin uroskoiranomistajien "kirous", kun muuten niin ihanat ja täysipäiset urokset muuttuvat unelmoijiksi. Onneksi nuo eivät neitokaisista välitä, muuta kuin vain silloin kun olisi potentiaalinen hetki lisääntyä, mutta sitäkin iloa riittää jos lähistöllä on useita narttuja. Rakkauden kaipuu purkautuu monessa muodossa: ruoka ei maita, isommat asiat jää tekemättä vaikka kävisi kolmasti lenkillä ja olo on levoton, ja ulvotuttaa.
Sininen hetki lähestyi ja lähdin Jekun kanssa kokeilemaan onneani. Hienosti se tassutteli lähellä ja tuli kutsusta luokse kuin sinko, mutta sen olemuksessa oli havaittavissa levottomuutta ja ilmekin jo sen kertoo:
Tekemäni polku pellon poikki kaartuu (kuva alla), ja Jekku kävi siellä jo kerran kurkkimassa ja palasi kutsusta luokse joten ajattelin, että eihän tässä mitään ongelmaa ole kun noin hienosti on kuulolla. Eikä aikaakaan kun herra vain jolkotteli polkua pitkin kuurona tien laitaan tutkimaan hajuja. Tietysti samaan aikaan tietä pitkin lähestyi kaksi ravihevosta ja tuli kiire mennä hakemaan poika pois tieltä. Jekku ei hevosista piittaa eikä sano tai tee niille mitään, mutta ajureista tiellä irti oleva koira ei ole hyvä asia ja hevonenkin helposti muuttuu levottomaksi. Onneksi hevoset oli sen verran kaukana, ettei kukaan hätääntynyt. Pannasta talutin Jekkua kotiinpäin ja laskin pannasta irti hevosten ollessa kohdalla, ja Jekku tiesikin jo, että nyt tuli töpättyä ja jolkotteli kotiin.
Yritin toistamiseen mennä lenkille kummankin kanssa, hihnalenkille tosin. Käytös oli niin hävettävää - piipattiin, mau'uttiin kuin kissat ja oltiin täpinässä, ja voi sitä kiskomisen määrää. Määrätietoisesti laitoin poikaset lyhyelle hihnalle ja tein muutamia voltteja, ja sen jälkeen olivatkin jo rauhallisia, kun tiesivät ettei he päätä minne mennään ja millä tahdilla. Käveltiin pitkään lyhyellä ja löysällä hihnalla, kunnes pojat sai enemmän flexiin pituutta kun käytös oli kiitettävää. Nämä tärppipäiväajat on niitä harvoja hetkiä, jolloin miettii poikien leikkauttamista eunukeiksi. Omaa laiskuuttahan tässä on paljolti - pitäisi tehdä enemmän lenkkejä lyhyessä hihnassa. Se on vain niin helppoa pitää niitä irti, kun ne osaa sen homman..
3 kommenttia:
Meille tää on kanssa niiiin tuttua.. :--D Kopon vanhetessa nää itkukaudet on tosin jääneet vähemmälle (meidän onneksi). Toivotaan, että naapurin neitokainen pääse pian ylitse niistä_päivistä ja pojat saa korvansa takaisin! ;)
Kuulostaa kovin tutulta. Meillä tää on vielä edessä, myöhemmin kevättalvella. Varsinkin Juusolla on ihan kaamea naisenkaipuu ja huuto on sen mukanen. Meidän blogissa on muuten pieni haaste teille jos haluutte tehä. =)
KenguRuu, eipä meilläkään olla itketty tähän saakka ollenkaan. Tietty Jekku nuoruusvuosina, mutta lopetti sen ensimmäiseen vuoteen, nyt vaan kun asutaan täällä maalaistolloina eikä nähdä muita koiria päiväkausiin niin on vissiin vähän höperyyttä. Onneksi nuo ei kuitenkaan sisällä piippaa eikä kulje, että vain noihin lenkkeihin rajoittuu ja silloinkin satunnaisesti. Jekku ei piittaa juoksuista nartuista muuten kuin tärppipäivinä, mutta nyt näemmä sitäkin enemmän. :D
Petra, onneksi kanssakärsijöitä on. :D Helpottaa aina kun voi jakaa näitä tuskaisia hetkiä. Kiitos, käyn kurkkaamassa, mutta olen niin saamaton aina niitä haasteita laittamaan esille (kuten olette huomanneet), että parempi kun en lupaa mitään. ;)
Lähetä kommentti