Kesäpojat

Toukokuun jälkeen omaan ohjelmaan on kuuluneet työt ja poikien kiinnipito.

Teen 12 päivän putkia 8h päivässä, joten pojat ovat päässeet päivähoitoon isälle. Pojat eivät ole olleet moksiskaan niukentuneesta yhteisestä ajasta, kun isä lenkittää, leikittää ja ruokkii poikia omatoimisesti. Syömistä on harrastettu paljon huventumista nami- ja puruluuvarastoista päätellen, sekä huventuvasta lantiosta. Pienet syöttöpossut ovat kuumuuden takia nukkuneet tarhassa välillä öitään. Hyvin iloiset ja tyytyväiset koirat heräilevät kuuden jälkeen aamulenkille ja riippuen omista työvuoroista saavat irtipitolenkin ja/tai leikkimistä pihalla irrallaan minun tehdessä puutarhatöitä.

Tosin tuossa tuli parin viikon kiinnipitoaika, kun kuivuuden takia käärmeenpoikaset hakeutuivat tielle. Ei ollut laisinkaan mukava yllätys huomata, että maassa oleva "keppi" olikin käärmeenpoikanen ja Jippo oli mennyt parin metrin päästä käärmeestä metsään asioille ja Jekku kökötti hihnassa intoillen juoksuista saksanpaimenkoiraa. Narttu tuli vauhdilla lähelle ja molemmat alkoivat intoilla. Siinä olikin ongelmaa kerrakseen kun itse olin puhelimessa, toinen koira metsässä ja toinen muuten vaan intona. Soittajalle luuria korvaan ja huutamaan tytölle, että täällä on käärme. Tyttö sai koiransa käännettyä ympäri, minä kerättyä itseni ja koirani lyhyeen hihnaan ja tallustettua kotiin. Pari viikkoa meni lyhyessä hihnassa kunnes tuli sade. Toivottavasti käärmeet on nyt päässeet etenemään syvemmälle metsään eikä tarvitse ojanpohjissa lymyillä.

Viime kesään nähden rajat on opittu, ja Jippo pysyy tontin rajojen sisäpuolella ilman huomauttelua. Jekku sisäisti vanhempana rajat helpommin ja nopeammin. Jipolta on semmoinen turhanpäiväinen "mulla on tylsää" ja "keksin itse tekemistä"- olotilat kadonneet, kun ikää on nyt reilu pari vuotta.

Kummatkin touhuttaa omiaan irti ollessaan tai oleskelevat lähellä, tai kulkevat perässä kun etsin kadonneita puutarhavälineitäni pitkin pihaa. Tämä läsnäolo on helpottanut suuresti, eikä leikkitarhan rakennus ole ollut niin ajankohtaista, kun irtikin voi pitää.

Kesän suunnitelmissa on teetättää terveystarkastuksia, toivottavasti jo heinäkuussa. Jekulta menee silmätarkki vanhaksi syyskuussa, joten sen kohdalta silmät on hyvä tarkastaa. Mahdollisesti sydänkuuntelu ja polvekopelointi uusitaan myös. Jipon kohdalla aloitetaan myöskin silmistä, polvista ja sydänkuuntelusta. Luustokuvat (kyynärät ja lonkat) otatan myöhemmin, mikäli muut tulokset ovat ok. Pompen-testit myöskin siintää tulevaisuudessa ja Jipon kohdalla prdd-PRA-status täytyy tarkastaa. Jipon isovanhemmat ovat sen tyypin PRAn suhteen terveitä, mutta sen vanhempia ei ole tutkittu joten on järkevää tarkkauttaa Jiponkin tila, varmuuden vuoksi. Mutta se sitten myöhemmässä vaiheessa, kun kaikki muu on tarkistettu terveeksi.

Tuossa aikaisemmin mainitsinkin Jipon luonteen tasautumisesta aikuiseksi koiraksi. Se tarkoittaa sitä, että luonnetesti odottaa nuorta herranterttua heinäkuun lopussa. Olin onnekas ja päästiin mukaan, vaikka unohdin koko testiin ilmoittautumisen. Tuomareina on Jorma Lankinen ja Sirpa Lempinen. Kummastakaan ei kokemusta, mutta eiköhän tulos ole koirannäköinen kun siihen asti päästään.

Hymypoika on ollut ihastuttava itsensä. Jekusta tulee ikää myöden koko ajan vain rauhallisempi. Varsinainen mötky. Se oli löytänyt heinikosta tuliaisen ja komea punkki oli tarrannut kiinni nelisilmään, mistä sitä en ollut edes huomannut, kun ei tullut mieleen että turpea nelisilmä kätkee sisäänsä inhottavan aarteen. Punkki lähti pihdeillä helposti ja haava parantunut joten toivottavasti siitä ei sen enempää vaivaa tule. Nyt onkin nassut tarkistettu todella tarkasti.

Shiba on valtavan lempeä suuri leikattu narttu, mikä jolkottelee vapaana. Aluksi oli suuri järkytys, kun koira ampaisi luokse, mutta nyttemmin Jekkukin on siihen tottunut. Muutama kerta meni arpoessa, että mitä laatua neito on, kun leikattu koira tuoksuu erilaiselta. Kovasti on suupieliä puolin ja toisin nuoltu, vähän hihnassa leikitty ja iloisia tervehdyksiä jaeltu. Shiba on valkoinen paimenkoira ja syntynyt Brittein saarilla, kuten omistajansa joten yhteislenkit taittuu englanninkielellä. Tämä valkoinen neito on Jipon paras ystävä. Niillä on ihan omat höpöjutut menossa, mutta neitoa kiinnostaa jäyheä vanhempi Jekku-uros enemmän. Naiset ;)

Shiban  koirakaveri on nuori Willow-husky. Sekin on brittikoira eli Shiban omistajan tyttären koira. Willow muutti näille seuduin lokakuussa. Se on aikamoinen karkuri, kuten yksinäiset huskyt yleensäkin, ja sen tapaa usein meidän pihalta touhuttamassa.

On varsin mukavaa kuulla brittiperheiden iloista puheensorinaa sekä iloisia koiria tassuttelemassa.