keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Anturavaiva

Hän on nimensä veroinen.

 Syy, miksi Jekku ei päässyt metsälenkille mukaan, oli taka-anturan palkeenkieli.

Jekun etutassu parantui, mutta alkoi perjantaina ontua takajalkaa ja syy löytyi anturasta. Jekku onkin nyt sairaslomalla ja lenkit ovat hyvin niukkoja. Normaalilenkit teen, mutta kaikki ylimääräinen hömpöttely omalla pihalla ja irtipitohetket ovat hetkeksi pannassa.  Päivät se köllöttelee sisällä, kun anturoissa yleensäkin on niin huono verenkierto, ettei ole mitään mieltä pitää koiraa tarhassa. Parantuminen ehkä nopeutuu, kun tassu on lämmin. Maanantaina hommasin lasten Reima-hanskoja, niin nyt voi hetken jo pitää tarhassakin.



Valitettavasti Jekku ei millään tavalla tunne olevansa sairas ja se näkyy sen urpossa käytöksessä, mikä sapettaa välillä aika tavalla. Herra kulkee häntä tötteröllä rehvakkaasti teitä pitkin. Nuuhkii ja kuopii minkä ehtii, ja kuopimisesta se palkeenkieli on varmasti tullutkin. Esittää riehakkaita leikkiinkutsuja minulle ja Jipolle. Säntäilee flexissä ja hyppii pystyyn. Tekee rodeopomppuja ja pyörii ympyrää. Ilmeisesti alkaa olla patoutunutta energiaa purettavana.

Kevyet on askeleet herralla. 




Tästä syystä meinaa välillä huumorintaju loppua. Ennen lenkeillä oli mukana nameja, mutta nyt ne on vaihtuneet muovipusseihin ja maalarinteippiin. Jalkaa saa yhtenään teippailla ja paketoida paremmin, kun mikään ei tassussa suostu pysymään.

Jekun mielestä paketoitu jalka on egonnostattaja, kun juuri sitä jalkaa pitää erityisesti kuopia ja esitellä. Parina aamuna on nyt ollut kuuraa ja herra kelliikin joka välissä kaiken muun toilailun lisäksi.

Rikkinäisen tassun olen saanut pidettyä kuivana ja puhtaana. Palkeenkieli on siististi asettunut, eikä törrötä mitenkään. Palkeenkielen päällä on kaksi laastaria, side ja ihoteippiä ja niiden päällä kahteen kertaan teipattu naisten nilkkasukka. Tämä on sisäasuste, ettei tassua pääse kumpikaan tutkimaan.

Lenkille lähdettäessä Jekku jo valmiiksi seisoo, kun tietää, että on paketoinnin vuoro. Reima-hanskan sisään olen laittanut puhtaan koirankakkapussin ja se pujotetaan jalkaan, siten että kinnerkin jää piiloon. Teipillä hanska kiinni ja menoksi. Tämä nyt aika hyvin on pysynyt jalassa eikä jalka ole kastunut. Edelleen kyllä kuljetan maalarinteippiä taskussa.

En vain tiedä, koska tassu on parantunut, kun vastaavaa ongelmaa ei ole koskaan ollut. Pari viikkoa kai anturahaavan kestää parantua, että on tässä vielä työsarkaa jäljellä, kun vasta neljä päivää takana.

 Lenkkeilyä:
 


Välillä piti pysähtyä keppiä syömään, kun irti ei pääse.


Keppivetokin onnistuu Reimasta huolimatta.


2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Voi itku - tassujen prakaaminen on ehkä kaikista inhottavinta, etenkin näin kurakelien alkaessa. Paljon paranemisia Jekulle!

quu kirjoitti...

Jekku kiittää. Onneksi herra ei itse koe millään tavalla olevansa sairas. ;)