maanantai 30. syyskuuta 2013

Kiulukkakoira



Jekku Paddington jatkaa rasittavuuteen saakka reippailua. Töiden jälkeen teimme lenkin ja laitoin pojat tarhaan hetkeksi. Hetkisen kuluttua tilanteen tarkistus ja Reima-hanska oli poissa, ihan kuten sukkakin. Reipasta! Uudelleenteippaus ja päästin pojat pihalle rallattamaan, kun antura on parantunut hyvin eikä Jekku sitä arkaile mitenkään. Hanskaa sai laittaa jalkaan lukemattomia kertoja, kun herrasta purkautui energiaa. Oltiinpa sitä lammessakin tassuttelemassa, hanska märkänä tottakai.

Tuosta ylemmästä kuvasta tuli mieleen, että mukavasti on Jekulle kasvanut nelisilmiin ja rilleihin karvat takaisin kun punkkien takia karvat piti leikata pois.

Hauskaa herroilla oli vaikkei nyt kauaa voitu olla, kun minä olen kipeänä.


Jekku on valtavan mieltynyt kiulukoihin ja juoksee pihalla ensimmäisenä ruusupensaisiin, kun enimmät leikkivirrat on kadonneet. Kurtturuusuissa olisi suuret ja herkulliset kiulukat, mutta niitäpä en ole kerännyt, kun ne leviää niin mahdottomasti. 



Jippo ei tämmöisten herkkujen päälle ymmärrä. Välillä se käy ihmettelemässä miksi isoveikka syö piikkejä.


Hortonomi hommissa
Karviaisetkin kelpaa
 Jippo jatkaa bikinikautta. Alkaa villahousut saada kyytiä.



Jippo ei ole rikkonut yhtään ainutta lelua. Se niin nätisti käsittelee kaikkia asioita. Tutkii, nuuhkii ja viilettää, mutta mitään se ei järsi. Rupikonna on edelleen sen paras ystävä ja taas me seisottiin eräänä yönä konnan rinnalla kun Jippo halusi sitä katsella. Konna oli vähän eri mieltä asiasta.

Jippo hoitaa minun hanskaa

Toissapäivänä selvisi syy, miksi Jippo ja Jekku ovat toisinaan niin nohevana ja terävänä lenkillä. Olen miettinyt, että onko kyse uudesta koirasta samoilla lenkkipoluilla vai kissasta, mutta niiden käytös on ihan erilaista - ne nuuhkivat ilmaa ja säntäilevät etsien jotain. Mikähän voi olla sellaista, mitä ne vainuaa, mutta minä en kun mitään ei edes näykään. Poropaimenethan ovat vainunneet kauriin! Se pomppi heinäpeltoja pitkin metsään. Senhän pojat vainusi! Kauriiden makuupaikka on lähellä ja unohdin niiden läsnäolon, vaikka viime syksynä semmoinen ilmestyi sumusta. Taatusti Jippo lähtisi perään, toivottavasti paimentamaan.


 Jipon suuri saalis "talja" eli pala leikattua pörrökangasta - sitä on hauska ravistella, pomppia sen kanssa ja juosta pitkin poikin pihaa.


2 kommenttia:

Siiri Ketola kirjoitti...

Ihania koiria! Onko näille tullut mitään tappeluja, kun molemmat uroksia?

quu kirjoitti...

Kiitos Siiri! Vastailin sinulle seuraavaan kirjoitukseen. :)