lauantai 5. lokakuuta 2013

Lauantairallatusta

Torstaista saakka Jekku on saanut hömpötellä hanskatta. Aluksi askellus oli vähän arastelevaa, mutta se johtui luultavammin siitä, että oli ollut töppönen jalassa niin kauan että vähän tassu oudoksui hiekkaa allaan. Toisella lenkillä mentiin kuten aina ennenkin. Kovasti helpottui arki, kun tassu on tervehtynyt.

Kotipihalla saivatkin tänään pitkän toven leikkiä ja juosta. Tosin taskussa haiseva makkara aiheutti pientä tuijotusta:

Jekku: Anna makkaraa
Jekku: Anna nyt sitä makkaraa

Jekku ja Jippo: Etkö tosissas jo anna makkaraa?

Jipon töpötystä bikineissä :)


Jekku pääsi pitkästä aikaa töihin lelujen hakijaksi:





Kiitos Siirille hyvästä kysymyksestä:   
"Onko näille tullut mitään tappeluja, kun molemmat uroksia?"
 Ei minusta se sukupuoli vaikuta siihen tappelun määrään tai että perusolettamuksena urokset tappelisi. Meillä on aina ollut kotona uroksia - suomenajokoiria. Ne eivät ole koskaan tapelleet keskenään. Enemmän vaikuttaa koirien kemiat ja miten erilaisia ne ovat, ja miten omistaja suhtautuu tilanteisiin. Uroskoirien tappelut yleensä ovat sitä esitystä  - kamala huuto, karvat voi pöllytä mutta ei ne silti toisiaan välttämättä edes satuta JOS on tilaa väistää toista.

Jekku on lähtökohtaisesti ollut tarkempi leluistaan ja toisaalta taas nuorena epävarmempi muiden koirien seurassa. Sen rinnalle ei olisi voinut valita samanlaista, koska siinä olisi varmasti tullut eripuraa. Jippo vaikutti pienenä tasapainoiselta pennulta, mikä ei välittänyt mistään mitään. Se seisoi omilla tassuillaan eikä pelännyt mitään. Jekku oli jo lähes parivuotias joten sen kanssa oli jo koettu paljon ja sosiaalistettu, sekä koulutettu. Siitä oli tullut itsevarma nuori uros jolla ei ollut ohitusongelmia, räyhäämistä tai vihaisuutta muita uroksia kohtaan. Se oli siis valmis vastaanottamaan kaverin.

Jipon koulutus on käynyt helposti, kun Jekulla ei ole ollut mitään erityisen pahoja tapoja mihin Jippo olisi voinut leimaantua. Jippo on paremmin vain oppinut temppuja ja hyviä käytöstapoja "isoveljeltään". Jekku on muuttunut Jipon myötä sosiaalisemmaksi ja jakamaan enemmän asioita kaikkien koirien kanssa. Jippo on jalostanut Jekun luonnetta ja päinvastoin.

Jippo pitää leluista eikä aina niitä halua antaa Jekulle, mutta tapa,  miten se osoittaa sen, on erilainen. Jippo kiertää kehää lelu suussaan ja toisinaan ei-katu-uskottavasti pörisee. Sitä sen murinaa ei ota kukaan tosissaan, se on niin naurettavaa. :D Eikä Jekun ketteryys kertakaikkiaan riitä, koska Jippo on ylivertainen kiertämään kehää. Jekku ei lelua ota jos Jippo sen haluaa pitää, koska Jekku häviää kehänkiertämisen aina. Toisaalta taas jos Jekku oikeasti haluaa lelun, niin se vain ottaa sen ja Jippo sen luovuttaa suosiolla.

Ne lukevat toisiaan niin hyvin ettei niillä ole tappeluita. Kummatkin pitää erilaisista asioita ja ovat rauhallisia sohvaperunoita. Jippo ei ole taisteluhaluinen joten se monessa asiassa luovuttaa. Mutta se luovuttaminen on usein näennäistä, sillä heti kun silmä välttää se varastaa lelut ja puruluut ja menee niiden kanssa piiloon. Jekku ei lähde tähän leikkiin vaan antaa olla. Jekkukin osaa arvioida, että mistä asioista kannattaa vaan antaa olla ja se katsoo Jipon suhteen monia asioita läpi tassujen.

Jekku on selkeästi pomo ja Jippo hälyttäjä. Niillä on oma pieni tiimi, mikä toimii. Jekun asema on niin vahva, että se kellahtaa Jipon eteen ja tarjoaa kaulansa. Jippo voi retuuttaa vaikka miten Jekun kaulaa ja purra poskesta. Puruluita ne syövät vieretysten ja välillä Jippo odottaa Jekun puruluusession olevan ohi ja syö sitten omansa. Jekku ei puruluuta mene Jipolta ottamaan.

Viime talvena oli kaksi keskustelua poikien välillä, mutta ne johtuivat siitä että Jekku otti ja taklasi Jipon kovassa vauhdissa. Siitä Jippo antoi vähän palautetta, mutta sekin meni ohi sekunneissa kun huusin, että riittää. Nämä keskustelutkaan eivät olleet tappelua vaan sananvaihtoa paikallaan.

Varmasti myös oma rooli on tässä tärkeää. Pidän itseäni reiluna pomona. En pidä siitä, että asioita varastetaan toiselta epäreilusti joten olen alusta saakka puuttunut siihen. Ehkä sekin on iskostunut niin hyvin, ettei epäreilulle käytökselle ole tilaa. En ole lähtenyt fyysisesti koskaan koskemaan koiriin jos on alkanut kuulostamaan siltä, että tunteet alkaa kuumeta liikaa. Sen tunteiden kuumenemisen näkee ja kuulee. Ääni ja kehonasento muuttuu ja kuten kaikessa kouluttamisessa - ennakointi on tärkeintä. Täytyy heti puuttua tilanteeseen ennen kuin ehtii mitään tapahtua. Ennakoinnilla se tilanne ei koskaan tule päälle ja koirat ovat itse oppineet rauhoittumaan ja ottamaan etäisyyttä. Jekku välillä tuntuu laskevan yksi, kaksi, kolme jos Jippo sitä kiusaa. Eli olen käytännössä vain sanonut, että riittää ja komentanut toisen toisaalle rauhoittumaan ja toisen toisaalle. Parin minuutin päästä ollaan taas normitilassa.

Myös tilat vaikuttavat - nämä ovat sisäkoiria. Ne eivät ratko tarhassa keskenään ongelmia vaan minä olen sitä varten.

Mikäli pieneen tarhaan laitetaan kaksi samantyylistä isoa urosta luiden kanssa niin siitä varmasti tulee tappelu. Koiralla pitää olla tarpeeksi tilaa väistää toista. Niinhän koiraeläimet tekevät luonnossakin -väistävät jos mahdollista. Me ihmiset vain välillä tungemme koiria liian lähelle toisia ja silloin ei ole mahdollisuutta väistää vaan tapella tai ainakin tuoda julki, että on pystyvä uros.



Ei kommentteja: