Iltapäivällä töistä palattuani nappasin koirat häkistä lenkille. Lenkki ei mennyt odotetusti, kun Jekku hieman ontui. Tarkistin etujalan ja tassunpohjan enkä nähnyt mitään isompaa. Pesin tassun ja illalla uusi lenkki, ja sama juttu. Kuitenkin Jekku oli niin riehakkaana rodeopomppuja tekemässä, kuopimassa ja loikkimassa, että olin kummissani. Isä oli päivällä poikia leikittänyt ja lenkittänyt, ja sanoi ettei tapahtunut mitään. Meitä oli kaksi ihmistä hyvin kummissaan asiasta.
Tänään aamulenkillä piti koirakaverille ilohyppiä ja olla muutenkin höpönä. Silti ontuminen jatkui ja paheni välillä. Tulin siihen tulokseen, että kyse ei ole jalassa vaan tassussa. Tarkempi syyni paljasti, että siellä oli pieni haavauma, mitä en ensikatsomalta nähnyt. Ei verta, eikä mitään isompaa, mutta hiekka ilkeästi häiritsee kävelemistä.
Leikkelin tassunvälikarvoja pois, pesin Betadinellä ja vielä pyyhin laimennettua Betaa haavauman päälle. Lopuksi kuivasin hyvin ja laitoin sukkani maalarinteipillä jalkaan kiinni. Jekun päivä meni tarhassa lepäillessä puruluun ja Jipon kanssa. Onneksi tarhan pohja on betonia ja näin kivalla säällä vieläpä kuiva, joten tassu saa rauhassa kuivua ja pysyä puhtaana. Täytyy maanantaina mennä apteekkiin ja katsella sieltä jotain Bepanthenia ja Bacibactia varuiksi.
Iltalenkki mentiin sukka jalassa ja nyt on tassu puhdistettu, ja uusi sukka jalassa. Onneksi Jekku on niin helppo hoitaa. Se sietää uskomattoman paljon oli mistä tahansa hoitotoimenpiteestä kyse. Vaikka Jippo määriteltiin taisteluhaluttomaksi, on sillä niin suuri taisteluhalu sen suhteen, mitä se EI halua tehdä. Sen kanssa olisi paljonkin keskustelua jos sen tassu olisi paketissa. Mukava, ettei kumpikaan ole kiinnostunut sukasta ja maalarinteipistä, joten paketti saa olla täysin rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti