maanantai 28. lokakuuta 2013

Oula

Lumiturpa Oula (2006)


Ilokseni olen tutustunut netin välityksellä Jipon Oula-isoisän omistajaan Anneliin ja samalla myös Oulaan kuvien ja jutteluiden kautta. Treffejäkin ollaan suunniteltu. :) Jekullekin Oula on sukua - Jekun Eemeli-isoisä on Oulan velipuoli (tai oikeammin enemmän kun Oulan isä ja Eemelin isät ovat isä ja poika).Kummatkin minun pojat ovat siis samaa isälinjaa.

Oula on näyttelykehissä saavuttanut paljon ja sen nimessä on pitkä kirjainlitania: C.I.B FIN MVA EE MVA LT MVA EEV-06 LTV-08.  Saavutuksina on siis kansainvälinen muotovalion arvo sekä Suomen, Viron, Liettuan muotovalio, Viron voittaja 2006 ja Liettuan voittaja 2008.

Papan lonkat A/A ja silmät peilattu viisi kertaa terveisksi, viimeksi 2011. Ikää Oulalla on nyt 11-vuotta.

Omistaja kuvaa Oulaa:

Oulan luonne on tosi hieno ja sydän puhdasta kultaa, mutta niinhän jokainen omasta koirastaan varmaan sanoo. Luonnetestituomari aikoinaan totesi, että Oulaa on tosi vaikea saada hermostumaan (paitsi jos ruoka ei tule ajoissa ;) ) Oula on vahvahermoinen, harkitseva, (ollut jo pentuna kuulemma sellainen, että muut kun sinkoilivat ovesta pihalle), Oula pysähtyi rappusille seisomaan ja katseli ensin mikä on tilanne ja sitten vasta meni mukaan temmeltämään Äärettömän kiltti se on myös ja rakastaa kaikkia ihmisiä, lapsia varsinkin Ainoa huono puoli on sen isoegoisuus eli ei siedä vieraita uroksia lähellään.

Tässä kuvia ihanasta Oula nallukasta vuosien varrelta:

2010

2010

2010

2010

Ylläs 2010

2011

2012

2012

2012

2012

2012

2013

2013

2013

2013

Kiitos Annelille kuvalainasta 
&
mahdollisuudesta tutustua teihin!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Puutarhapäivä

Kertakaikkisen ihana sunnuntai ja täydellinen puutarhapäivä.

 Luvassa oli ruukkujen pesua..




 Vesisaavitkin pesin ja vein talvisäilöön kuusiaidan alle..



 Työkalut pesty ja kuivumassa



Apurit käsittivät puutarhaan menon vähän toisin..Niin. Joskus koiran osa on vain odottaa ja tylsistyä ihan kaikessa rauhassa.

"Voi elämä, kun kestää.."

"Pelataanko jo?"

"Joko nyt leikitään?"


"Jos nyt vaan tuijotan suurilla nappisilmillä?"

"Tyyppi, mä tuijotan"
"Huomaa jo"

"Tässä mä oon"


"Okei, ei sitten."

Punkkimies

En tiedä riemuitako vaiko suruita siitä, että olen taitava irroittamaan punkkeja.

Tämä kyseenalainen kunnia on vaivannut vasta tänä kesänä ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. En ole irroittanut edelliskesänä muistaakseni ainuttakaan punkkia ja sitä aikaisemmin vain yksi punkki löytyi Jekun suupielestä, ja silloin oli vuosi 2009.

Perin kummallista on se, että Jekkuun punkit eivät kovin mielellään tartu. Satunnaisesti olen siitä irroittanut punkkeja tänä kesänä, mutta pieni voimanpesä on ollut oikea herkku. Punkit hakeutuu erityisesti Jippoon - en tiedä johtuuko se sen veren maukkaudesta, nuoresta ihosta, hötömmästä turkista vai mistä, mutta Jippoa punkit rakastavat.

Punkkeja on löytynyt silmän alta, päälaelta, silmien välistä, niskasta, kaulasta, jalkovälistä ja korvan välilehdestä. Vaikka Jippo ei harjaamista rakasta niin punkit se antaa ottaa ja samaten kynnenleikkuu sujuu. Ilmeisesti se tietää, että mikä on turhamaista ja mikä taas oikeasti tärkeää.

Juhannuspaikka kuhisi punkkeja ja monen monta niistä nypin ennen kuin ehtivät kiinnittyä. Koirilla ei silloin pantoja ollut, kun enhän minä tajunnut, että sellaista tarvitsee. Punkkiongelma on uusi minulle, mutta ensi vuonna kesälomailu sujuu paremmin.

Punkkipannat on kai estäneet hieman punkkien kiinnittymistä tai sitten kotipaikassa on vaan vielä pienet punkkikannat. Oli miten oli, inhottavia otuksia vielä näin alkutalvestakin niitä joutuu katsella. Yök.

Poistin punkkipannat viime maanantaina. Punkki löytyi punkkipannan vierestä parisen viikkoa sitten ja tänään oikein pulskaksi itsensä syöttänyt. Paikaksi punkki oli valinnut kyynärpään eli ilmeisesti punkit ovat laskeutuneet lähemmäs maanpintaa?


tiistai 22. lokakuuta 2013

Jipon silmätarkastus

Ensimmäistä kertaa osallistuin koiran kanssa silmien joukkotarkastukseen. Matka vei ihan uudelle eläinklinikalle Uudenkaarlepyyn Losvikaan. Klinikkalle on helppo osata ja sijaitsee maaseudun rauhassa joten ajomatka oli nopea ja helppo eikä tarvinnut liikennejärjestelyjä miettiä.

Aivan mielettömän mukavaa ja asiantuntevaa palvelua. Silmätipat laittoi hoitaja ja viihtyisissä sisätiloissa sai odotella vuoroaan. Jippo oli vilkkaana tutustumassa kaikkiin koiriin. Iloisesti heilutti häntää, myös uroksia se olisi mennyt tervehtimään ystävällisesti. Se on semmoinen höppänä. Tarkistus meni mutkattomasti kunhan rauhoittui istumaan paikalleen.

Kaisa Wickström oli Oulusta tullut Pohjanmaalle tarkkaamaan silmiä ja Kaisa totesi Jipon silmät terveeksi!

On jo pitkään askarruttanut Jipon valkoinen vilkkuluomi, että onko siinä jotain vikaa tai estettä jalostukselle vai mikä se oikein on. Kukaan ei ole tuntunut tietävän asiasta lapinkoirien osalta yhtään mitään, eikä nettikään. Erityisesti pentukuvissa valkoinen vilkkuluomi näkyy tai ehkä minä olen vain siihen kiinnittänyt paljon huomiota, kun tiedän sen olevan vaalea.

Ell Kaisa Wickström vakuutti, että johtuen koiran laajasta vaaleasta karvoituksesta silmän vilkkuluomi voi olla vaalea, joko molemmat tai vaan toinen. Tämä on ihan yleistä, eikä siihen kiinnitä mitään huomiota jos koiralla on tummat vilkkuluomet. Kuulemma tätä asiaa kysytään ja paljon, ja erityisesti juuri toisen koiran kohdalla jos aikaisemmalla on tummat vilkkuluomet (kuten Jekulla). 


Jipon silmät ja silmänrakenne on terve, eikä estettä jalostukselle. Valkoinen tai osaksi tummunut vilkkuluomi on vain kauneusvirhe, jos sen sellaiseksi haluaa laskea.Kaisa sanoi, että ei ole kuullut näyttelytuomareiden tästä sanovan mitään, mutta sekin voi toki olla mahdollista.

Jipon tapauksessa vilkkuluomi on alkanut iän myötä tummua saman väriseksi kuin toisenkin silmän vilkkuluomi. 


Vastaavasti taas Jipon turkki muuttaa väriä - harmaata pohjavillaa tulee enemmän, musta karvapeite kulottuu ruskeaksi ja piirto kapenee. 

Kuva on heinäkuulta, ja vilkkuluomi on tummunut kuvanottohetkestä aika tavalla. Se voi tummua kokonaan tai vaan osittain. Niin täydellisessä koirassa pitää toki olla yksi kauneusvirhe. :)

Tiedoksi vain, että tämmöistäkin on, eikä tarvitse murehtia.



Kyselin henkilökunnalta hintoja ja luustokuvat kustantaa 170-180€. Marraskuuksi voisi anoa lomapäivän töistä ja käytättää Jipon luustokuvissa (kyynärät ja lonkat).

maanantai 21. lokakuuta 2013

Normaaliperusviiva


 Vielä viimeinen kurkistus Nummelan ja kepon lähes "takapihan" lenkkimaastoihin. Jippo pääsi tutustumaan varsin mielenkiintoiseen paikkaan nimeltä Normaaliperusviiva.

"Normaaliperusviiva on etäisyydenmittauslaitteiden kalibrointiin käytettävä vakioetäisyys. Suomessa normaaliperusviiva on määritelty Vihdin Nummelanharjulle vuonna 1932. Soraharju soveltuu sijaintipaikaksi, koska siinä ei tapahdu lämpötilanvaihteluista johtuvia mittalaitteiden kiinnityspisteiden siirtymiä."  Wikipedia


Pitkien paalurivistöjen välissä on aidatut ja lukitut mittauspisteet. Mittauspisteitä oli muistaakseni neljä tai viisi. Hyvin mielenkiintoinen paikka, enkä ensinäkemältä ymmärtänyt lainkaan, että mistä on kyse.
Katse eteenpäin..

..ja taaksepäin.

Muuta viimeisen lenkin varrelta nähtyjä juttuja:





Olipa vaan mahtava reissu! Kiitos, että saatiin tulla! :)

Toukka

Viimeinen aamu tuli taas aivan liian aikaisin. Tässä vaiheessa Yrsa jo liikkui pöytätasoilla ilman pulloharjahäntää ja söikin (pöydällä) jopa Jipon läsnäollessa. Mike taasen pysyi piilossa, sitä ei koiran toiminta kiinnostanut tai ainakaan se ei halunnut tehdä yhtään lähempää tuttavuutta.  Jippokin sai jo olla vapaana, mutta valvonnassa ettei säntää ja säikäytä kissoja. Koiraherra ei kissoille mitään tee, mutta koska kissat ei vielä tarpeeksi luota koiraan, niin parempi edetä varmasti ja hillitysti.

Kevythäkki, pyyhkeet, puruluu ja lelu jäävät tänne, joten kissoilla on aikaa tutustua ja muistella Jipon tuoksua.


Yrsan ja Jipon katsekontakti
 
Kukkasipuliapuri valmiudessa

Lauantaina käytiin kirpparilla ja sieltä löyty käärme. Hintaa violetilla pedolla oli kaksi euroa, joten se lähti mukaan. Toukka-peto jääkin Nummelaan odottamaan seuraavaa visiittiä.








sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Harjulla


Nummelan Harjun ulkoilumaastot siintää mielessä - Haluan niin kovasti asua täällä. Nämä polut lähtevät ihan kepon kodin läheltä. Niin kaunista ja aivan erilaista lakeuden tytölle. Jippokaan ei ollut pahoillaan risteilevistä poluista. ;)






Jippo sai tarkoituksellla paljon harjoitusta puiden kiertelystä










Sinne tänne oli ilmestynyt tammenlapsi. Mäntymetsä alkaa vähitellen muuttua.



Tikka viihdytti meitä hetken mäntytanssillaan:





Jippo tarkkailee tikkaa







Lopulta löytyi pieni piilopaikka, missä evästeltiin hetkinen. Harjulta oli äkkiputous.



Jippo osallistui "pöydän" tekoon parhaan kykynsä mukaan.


Jippo sai etsiä omat eväänsä maasta

Sää kyllä suosi tänäänkin!



Pikkulinnut hyppelivät oksilla