Tämä kyseenalainen kunnia on vaivannut vasta tänä kesänä ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. En ole irroittanut edelliskesänä muistaakseni ainuttakaan punkkia ja sitä aikaisemmin vain yksi punkki löytyi Jekun suupielestä, ja silloin oli vuosi 2009.
Perin kummallista on se, että Jekkuun punkit eivät kovin mielellään tartu. Satunnaisesti olen siitä irroittanut punkkeja tänä kesänä, mutta pieni voimanpesä on ollut oikea herkku. Punkit hakeutuu erityisesti Jippoon - en tiedä johtuuko se sen veren maukkaudesta, nuoresta ihosta, hötömmästä turkista vai mistä, mutta Jippoa punkit rakastavat.
Punkkeja on löytynyt silmän alta, päälaelta, silmien välistä, niskasta, kaulasta, jalkovälistä ja korvan välilehdestä. Vaikka Jippo ei harjaamista rakasta niin punkit se antaa ottaa ja samaten kynnenleikkuu sujuu. Ilmeisesti se tietää, että mikä on turhamaista ja mikä taas oikeasti tärkeää.
Juhannuspaikka kuhisi punkkeja ja monen monta niistä nypin ennen kuin ehtivät kiinnittyä. Koirilla ei silloin pantoja ollut, kun enhän minä tajunnut, että sellaista tarvitsee. Punkkiongelma on uusi minulle, mutta ensi vuonna kesälomailu sujuu paremmin.
Punkkipannat on kai estäneet hieman punkkien kiinnittymistä tai sitten kotipaikassa on vaan vielä pienet punkkikannat. Oli miten oli, inhottavia otuksia vielä näin alkutalvestakin niitä joutuu katsella. Yök.
Poistin punkkipannat viime maanantaina. Punkki löytyi punkkipannan vierestä parisen viikkoa sitten ja tänään oikein pulskaksi itsensä syöttänyt. Paikaksi punkki oli valinnut kyynärpään eli ilmeisesti punkit ovat laskeutuneet lähemmäs maanpintaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti