Perusasentoon käy!

 Varmasti sama kuin lapsien kanssa, kun huomaan että omat karvalapseni vanhenevat ja ne ei ole käyneet missään tai osaa yhtään mitään mitä saman ikäiset. Jippo täyttää ensi kuussa kolme ja Jekku viisi. Kummatkin ovat miehen iässä ja huomaan miten onnettomasti olen ne kouluttanut ts. en ole niitä viimeisen kahden vuoden aikana peruskouluttanut juuri lainkaan.

Pellossa kasvaneet koirat kyllä yllättävän hyvin käyttäytyvät "isolla kirkolla" ja se valaa uskoa, että jos ne eivät kiinnitä muihin koiriin niin huomiota - ei negatiivista ainakaan, niin olisiko syytä kouluttaa niitä.

Jipolla on hyvä kontakti ja se tekee mielellään töitä, ahne kun on. Ja eilen illan hiljaisina tunteina tuumin, että jos opettaisin Jipolle jotain järkevää. Lueskelin eri palstoilta ja blogeista aiheesta seuranta ja jotta koira seuraisi järkevästi tarvitaan perusasento ja siitä sitten edetä muihin vaikeampiin asioihtin.

Jippo ei osaa perusasentoa eli tulla sivulle, eikä se myöskään osaa seurata. Omaksi iloksi se kyllä seuraa näyttelyseurantaa ohjaajan oikealla puolella oli mukana namia tai ei. Jekku taas mielellään valikoi vasemman puolen, kun se osaa perusasennon ja seuraamistakin joskus opetettu. Joskus olen kokeillut liikkeestä istumista ja maahanmenoa, ja se yllättäen ne osaa tehdä.

Seuraaminen on tainnut Jekulta jo aikaa sitten unohtua, että miten se tulisi tehdä oikein - täytyy lähteä muistuttamaan. Perusasentokin sillä on sinne päin ja tokoihmiset nauraisivat meidät suohon. Oma vika etten ole siltä täysin oikeanlaista perusasentoa vaatinutkaan. Jekku kiertää aina takaa perusasentoon ja sillä on hyvä kontakti.  Se myös osaa sanan katso.

Jipolle sana katso tarkoitaa jostain syystä namien etsintää (etsi tai keksi sen mielessä?). Olen harjoittanut Jippoa esim. junamatkoilla suljetun nyrkin-tekniikkaa - joka kerta kun koira yrittää ottaa namia avoimesta kämmenestä menee herkku nyrkkiin piiloon. Jippo oppi tuon kikan hyvin äkkiä ja jos namin vie suoran käden päähän niin Jippo napottaa suoraan silmiin. Hyvin se on tehnyt niitä häiriössä ja junamatkat on juuri sellaisia.

Minulla on siis koirat joiden kanssa pystyisi etenemään, mutta emäntä on saamaton. Riittävän pitkän työmatkan jälkeen en viitsi iltaisin lähteä ajamaan taas jonnekin toisaalle. Oulussa ja Torniossa asuessa kaikki oli kävelymatkan päässä. Täällä myöskään ei ole naapurustossa ketään kenen kanssa treenata, hyvä jos lenkkiseuraa.

Illalla kokeilin onnistuisiko Jipon kanssa perusasento. Namit oli kieltämättä huonoja, mutta ahne possu odotti iltaruokaa joten kaikki kelpasi. Kädellä kuljetin namia ympäri ja Jippo tuumi muutaman kertaan, että saako hän sitä lähestyä. Tässä on jätä-koulutuksen huonoin puoli - koirasta kun tulee liian passiivinen. Piti kannustaa, että saa ottaa ja niin se lähti kiertämään takaani ja viereen tuli, istua tupsahti juuri oikeaan kohtaan. Teimme kymmenisen toistoa ja välillä se istui puolittain edessä. Namin sai kuitenkin oikeasta kohdasta joten yritettiin niin kauan kun se osui oikeaan. Lopetimme siihen kun Jippo oli tehnyt täysin oikein.
Perusasento Jipon kohdalla on siis lähempänä minua kuin mitä Jekun, mutta luonteeltaan ne on hyvin erilaisia.

Aamulenkillä Jipossa oli havaittavissa työvire - se tuli niin nohevana pienestäkin merkistä. Se haluaa työpaikan ja minun pitää se sille järjestää.

Tänään nakkikaupoille ja jatkamme harjoitusta. Kaipaan myös kestoa paikalla olemiseen eikä luoksetulojakaan voi koskaan vahvistaa liikaa.