Lähdimme pian kuvien ottamisen jälkeen metsään. Reppuun pakkasin kameran sijasta termarin ja eväslaatikon, olihan pakkasta oli yli -25 astetta.
Tuo lähimetsä on joskus ollut suosittu kävelykohde, mutta sittemmin hakkuiden ja umpeenkasvamisen takia jäänyt käyttämättä. Oli mukava tallustella vanhaa kulkematonta polkua pitkin. Aurinko loi punaisia ja oransseja säteitä, ja värit leikkivät hangella. Tiheä kuusikko sinersi ja lopulta saavuttiin hakkuuaukealle. Suuren kiven päälle kapusin ja parimetristen koivujen latvojen yläpuolelta aurinko heitti vielä viimeisiä säteitä. Siinä evästelin Jekku vieressä istuessa (odotti nakkeja). Lopulta Jekkukin lähti maastoa tutkimaan ja saivat hetken ihmetellä. Palasimme takaisin samaa reittiä pojat takana kulkien. Hyvin ne ovat sitäkin sanaa opetelleet ja uskovatkin. Kumpikaan ei yrittänyt ohittaa. Lopuksi tehtiin vielä lenkki ja palattiin kotiin lämmittelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti