Vihdoin pitkä, pimeä ja märkä kausi on ohitse! Taisi viimeksi joulukuun alussa olla hieman lunta ja pakkasta. Sen jälkeen on kyllä ollut liukasta kun lumet sulaneet, mutta tielle pakkautunut lumi on muuttunut peilijääksi. Viime viikko oli vesisadetta ja kuravelliä, yh.
Eilen alkoi hiljaa lunta satamaan ja olipa kiva herätä valkeuteen. Pojatkin nauttivat suunnattomasti lumesta - siinä piti heti kelliä ja piehtaroida, sekä haukkoa liikkeessä suuria lumipalasia.
Vaikka märkää on ollutkin niin tassut ovat pysyneet terveinä - ainut muisto märkyydestä ja kurasta on lattialla jatkuvana hiekkakerroksena. Jekun anturavaivakin parantui eikä tassussa ole havaittavissa mitään vaivasta.
Palasimme Nummelasta vasta tänä maanantaina. Reissussa tuli oltua lähes 2,5 viikkoa. Oli niin mukavaa tallustella Nummelan teitä ja lukuisia polkuja pitkin. Kaipaan sinne jo takaisin. Pojillakin oli niin kivaa samoilla polkuja pitkin, nähdä toisia koiria ja tutustua jo Ava-neitokaiseen leikkien merkeissä.
Luulin, että hihnakäytös olisi muisto vain kun tätä perämetsäasumista on takana jo tovi, mutta hienosti pojat ohittelivat koiran kuin koiran vaikka sillä olisi ollut millaista asiaa. Paluumatkalla vastapäätä istui nuori nainen kahden lapinkoiran kanssa - Mirahan se siinä Iitan ja uuden kasvattinsa kanssa. He ovat vanhoja Oulun aikaisia tuttuja. :) Mira ei meinannut Jekkua edes tunnistaa.
Jekku pääsi heijastin-mainoskasvoksi pieneen työpaikkani projektiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti